Vuokko ei pienistä säikähdä

 

Aurinkosähkö on nykyaikaa. Vuokko esittelee työpaikallaan aurinkokennolaitoksen sähkökeskusta.

 

Tarinamme päähenkilö, tyttönimeltään Vuokko Lavikainen, on syntynyt Joensuussa vuonna 1956. Koulunkäynnin jälkeen hän ennätti olla vuoden verran kukkakaupan lähettityttönä. Seuraava työ oli aikanaan muodikas, sillä Vuokko pestattiin bingoemännäksi, jossa menikin sitten pari vuotta. Tulevaa ammattia suunniteltaessa työvoimaviranomaiset ohjasivat tammikuussa 1976 silloin 19-vuotiaan neitosen Lieksassa alkavalle teollisuussähköasentajan kurssille. Se koulutus kesti noin 14 kuukautta.

OPISKELUUN kuulunut harjoitteluosuus tuli tehdyksi Pankakosken tehtailla, jonne olisi järjestynyt pysyväkin työpaikka. Mutta kun oma koti ja kaverit olivat Joensuussa, mieli teki etsiä töitä sieltä. Toimialallisesti lähellä sähköalaa oli Perloksen Joensuun tehdas. Sinne Vuokko lähtikin kokeilemaan uutta työtä. Kun tehtävänä oli tuotannosta tulevien moninaisten liittimien lajittelu, tuntui ettei moinen puuha antanut riittävästi ammatillista haastetta.

Sähkö ja jotenkin siihen liittyvä ammatti kiinnostivat Lieksassa saadun alkuopin jälkeen. Kun Raahessa käynnistyi kodinkoneasentajan ammattikurssi helmikuussa 1978, Vuokko hakeutui sinne. Olemassa oleva pohjakoulutus joudutti opintoja niin, että kurssin päästötodistus ojennettiin jo marraskuussa 1978.

PITEMPIAIKAINEN asentajan työpaikka löytyi Sähkö-Räsäseltä Joensuusta. Kun kyseessä oli pääasiassa sähköverkon sisäasennuksiin  keskittynyt yritys, Vuokko joutui monenlaisiin remonttihommiin usein yksinkin, kuten miespuoliset työkaverit firmassa. Työsuhteen alkukuukausilta on jäänyt mieleen työkeikka Penttilässä, jossa Lihakunnalla oli silloin teurastamo. Ehkä työnantaja halusi kokeilla tytön "luontoa" määräämällä tämän asennusremontille teurastamosaliin. Vuokko muistaa höyryävän salin, jossa teurastetut sianruhot lilluivat kiehuvassa vedessä kalttauskoneelle mennessään. Ympäriinsä roikkuivat kattokiskoille nostetut jo suolistetut teuraat. Suolia oli lattialla niin, että asentajan piti katsoa mihin jalkansa asettaa. Vuokko kertoo joutuneensa hieman henkeä nostattaen karaisemaan itseään parilla ääneen lausumattomalla miehekkäällä voimasanalla. - Takaisin en apumiehiä kyselemään lähde, jos suinkin osaamisen puolesta tästä selviän, hän muistaa tuumanneensa. Eikä firman miesten apua silloin tarvittu.

KITEELLÄ toimivan Kylmä-Karjalan omistaja Erkki Bolenz asioi usein myös Sähkö-Räsäsellä. Syksyllä 1981 Erkki kysäisi häntä myyntitiskillä palvelleelta Vuokolta, haluaisiko tämä tulla töihin joulun alla Kiteellä avattavaan uuteen liikkeeseen. Vuokko tuli siinä tokaisseeksi: - Mitä sinun työnantajasi sanoo, kun täällä kyselet työntekijöitä? Räsäsen myymälänhoitaja taas ihmetteli: - Kuinka sinä sillä tavalla sanoit Kylmä-Karjalan johtajalle. Eihän Vuokko miestä silloin johtajaksi arvannut, eikä Erkki sitä puolta milloinkaan liiemmälti korostanut.

Oli 12. päivä joulukuuta vuonna 1981, kun Vuokko aloitti työt Kiteellä. Ensimmäisiä puuhia oli tavaroiden siirto entisestä toimipaikasta ja hyllyjen täyttely Kylmä-Karjalan uudessa kiinteistössä. Työhistoriaa ja kokemusta sähköasennus- ja laitekorjausalalta oli kertynyt niin paljon, että kiteeläiset saivat pian hyvän käsityksen hänen pätevästä toiminnastaan ammatissa. Tilatut varaosat  tulivat sellaisina kuin tarvittiin, luvatut korjausaikataulut pitivät ja monesti vikakin tuli diagnostisoiduksi jo "tiskillä" asiakkaan kertoman perusteella.

KUN ERKKI myöhemmin myi yrityksen, Vuokko jatkoi tehtävissään uusien isäntien kanssa aina tammikuun puoleen väliin vuonna 2001. Huhtikuun alussa samana vuotena hän siirtyi Kytänniemeen EV-Sähkön palvelukseen. Erkki Vuorikarin pestissä täyttyy siis 18 vuoden työrupeama huhtikuussa 2019. Täälläkin hän on jatkanut asiantuntevaa ja kohteliasta toimintaansa asiakaspalvelutyössä. Se ei ole jäänyt yrityksessä asioivilta huomaamatta.

 

 

Samoiluretkillä pitää olla varusteita. Rinkalla on kokoa.

 

 Luontoretkellä voi vilvoitella näinkin. Jalat saavat lepoa veden kosketuksesta.

 

NELJÄKYMMENTÄ vuotta "tiskin takana" on kunnioitettava ajanjakso. Vielä yksi vuosi pitää sinnitellä ja sitten Vuokolla täyttyy nykyisten säännösten mukainen eläkeikä 63,5 vuotta. Nuoruusajan tapahtumiin kuuluu avioituminen heinoniemeläisen Teijo Käyhkön kanssa. Perheen koti on Sepänniemessä ja liitosta on kaksi nyt jo aikuista poikaa. Toinen pojista on kauppatieteen maisteri ja toinen on fyysikko, joka väitteli tohtoriksi vuosi sitten.

Kaveripiireissä Vuokko Käyhkö tunnetaan reippaana luontoihmisenä. Peruskuntoa tulee hoidetuksi lähes päivittäisillä kävelylenkeillä.  Lisää yhteyttä luontoon luovat syksyiset vaellukset vaikkapa kansallispuistoissa. Myös kalastus kuuluu harrastuksiin. Vuokko sanoo, että hän tuntee olevansa etuoikeutettu, kun on saanut palvella miellyttäväksi kokemaansa keskikarjalaista asiakaskuntaa lähes koko työuran ajan. Asiakas on tärkeä. Jo ensimmäisessä kohtaamisessa rakentuu monesti hyvän yhteistyön pohja. Siksi on tärkeää luoda luottamukseen perustuva kontakti asiakkaan ja häntä palvelevan myyjän välille, Vuokko pohtii.