Kylpylän edessä on merestä erilliseksi sisäjärveksi pengerryksillä muodostettu entinen merenlahti. Sen ympäri kiertää kävelypolku, jonka pituus on 2,2 kilometriä.
HOTELLI oli nyt jo tutuksi tullut Laine Spa, joka toimii myös kylpylänä. Viiden vuorokauden täyshoitopaketti kylpylästä suoraan ostettuna maksoi 235 euroa/hlö. Bussiliput Tallinnasta Haapsaluun virolaisella Lux Expressin bussilla maksoivat kuukausi ennen matkaa netistä ostettuina menomatkalla 2 euroa henkilöltä ja vastaavasti paluumatka maksoi viitosen hengeltä. Edestakaiset laivaliput kahdelle maksoivat Megastarilla satasen ja junaliput Kiteeltä Helsinkiin ja takaisin kaikkiaan liki toisen satasen verran. Yhteydet toimivat hienosti. Kun menomatkalla nousimme Kiteeltä junaan aamulla klo 5.45, nostelimme laukkujamme Laine Spa:n respan portaille jo kello 15.20 samana päivänä.
Etualalla on eräs keskustan tavarataloista. Taaempana on korkea rakennus, kaupungin vesitorni, jossa paikallisena ratkaisuna on huomattavan paljon asuntojakin.
Piispanlinnan yhteydessä on toimiva protestanttinen temppeli. Muistin mukaan se on nykyiseltä nimeltään Haapsalun Tuomiokirkko.
Piispanlinnan sisäpihalla on lasten leikkipaikka, jossa on keinuja ja muita leikkipuistoihin kuuluvia laitteita.
Kaupunkia ehostetaan kesää varten. Kukkalaatikoihin laitetaan kukkivia kasveja. Vesisäiliötraktori on mukana varmistamassa hyvää kasvuun lähtöä.
Yhden neitosen ylläpitämässä kahvilassa on tarjolla myös jäätelöä ja karamellejakin, kuten kuva kertoo.
Samassa kahvilassa edelleen. Kahvi ja muffinsi maistuivat kaupungilla tehdyn kävelykierroksen päätteeksi. Sattumanvaraisesti aromeiltaan hyvinkin monenlaista kahvia ulkomailla on tarjolla, mutta tällä kertaa se oli parasta suomalaislaatua.
Laine-kylpylän ravintola on tunnetusti hyväntasoinen. Ruoka on hyvää ja eritoten aamiaispöytä on saanut paljon kehumisia.
Tässä istumme päiväkahveilla kaupungin keskustan ison marketin kahvilassa. Kahvi ei ollut kauheissa hinnoissa: 90 senttiä annos!
REISSU OSUI pääsiäisviikolle. Se ei kuitenkaan vaikuttanut kylpylän toimintoihin. Kaikki ohjelmanmukaiset hoidot annettiin jopa pitkäperjantaina, jota päivää Suomessa on totuttu pitämään ehdottomana vapaapäivänä. Kevät oli 15.4. alkaneella viikolla Haapsalussa paljon suomalaista kevättä pitemmällä. Aurinkoiset päivät saivat kevään ensimmäiset kukat kukkimaan. Niin scillat, krookukset, kuin sini- ja valkovuokotkin availivat terälehtiään vanhalla hautausmaalla, talojen seinustoilla ja pihanurmikoilla.
Yksi kohde Haapsalussa on jokaisella matkalla käynti tutuksi tulleen upseerin, Olaf Tarun haudalla.
KAUPUNKI elää hiljaiseloaan eikä siellä juuri rakenneta uusia taloja. Sen sijaan vanhojen rakennusten kunnostaminen ja niiden meneillään olevat isotkin peruskorjaukset kuuluvat Haapsalun nykyiseen ilmeeseen. Kauppakeskukset ovat pikkukaupungin väkilukuun nähden hulppean kokoisia. Päivittäistavaroiden hyllyillä on tavaraa vähintään suomalaisten markettien tarjoamat määrät. Niin ovat myös hinnat: tosin hedelmät, kuten veriappelsiinit ja mandariinit olivat jonkin verran meikäläisiä hintoja halvempia.
Tunnettu säveltäjä Pjotr Tsaikovski vietti aikoinaan kesiä Haapsalussa. Sen muistoksi siellä on merenlahden rannalla levähdyspaikka nimeltä Tsaikovskin penkki. Kesäiseen aikaan siellä soi kaiken aikaa Tsaikovskin musiikki. Kauniit ruususistutukset ympäroivät muistomerkkiä.
Laine-kylpylä edustalla on erikoinen patsas. Sen nimi on paikallisella kielellä Kepimurdja, suomeksi Kepinkatkaisija. Hoito täällä on niin tehokasta, että jos tänne on tullut kävelykepin auttamana, pois lähtiessä sen voi tarpeettomana vaikka katkaista.
HAAPSALULLA ON paljon meiltä suomalaisilta kätköön jäänyttä historiaa. Kun se oli neuvostoaikoina huomattava sotilastukikohta isoine lentokenttineen, siltä osin historia on avautunut turisteillekin vasta Viron itsenäistymisen jälkeen. Ihan kaupungin kupeessa sijainnut Kiltsin sotilaslentokenttä on mielenkiintoinen tutustumiskohde. Kiitorata on lähes ennallaan ja isot hangaarit, lentokonehallit, ovat yhä paikoillaan. Niitäkin oli ja on 28 kappaletta ja paljon muita lentotoiminnan tukirakenteita on yhä paikoillaan.
MAANALAISET polttoainesäiliöt ovat purkamatta ja lähellä kenttää on myös historiallinen kohde, Ungrun linnan rauniot. Se jäi aikoinaan kohtalon kourissa keskeneräiseksi, mutta erään sen torneista kerrotaan palvelleen sotilaslentokentän lennonjohtorakennuksena. Sellaistakin kerrotaan, että linnan raunioitumista olisi jouduttanut sekin, kun juovuksissa ollut punalentäjä teki laskeutumisessa ohjausvirheen ja MIG-hävittäjä törmäsi tuhoisin seurauksin linnan torniin.
Kiltsin sotilaslentokentän kiitorata Haapsalussa on hulppean pitkä ja päällystettyjä vierialueitakin on paljon.
Lentokoneita säilytettiin näissä halleissa. Jo 1970-luvulla olivat käytössä MIG 23-hävittäjät. Niiden rakenne oli taittuvasiipinen varastointitilan pienentämisen takia. Siten yhteen halliin saatiin mahtumaan kerrallaan kaksi hävittäjää. Kaikkiaan kentän alueella on 28 tällaista "hangaaria".
Kun venäläiset jättivät kentän 1990-luvun alussa, niiden ovet poistettiin. Luultavasti ne vietiin Venäjälle. Ovien rakenne oli järeä. Molemmat pinnat olivat paksua teräslevyä ja niiden välissä oli täytteenä 70 sentin paksuinen hiekkakerros. Tarkoitus oli näin varmistaa ovien kestäminen mahdollisissa viholliskoneiden pommituksissa. Jo yhden oven paino oli 17 tonnia ja ne avattiin sähkömoottorien käyttämillä koneistoilla.
KIITORATA on meille kerrotun mukaan pituudeltaan 2500 metriä. Kun ajoimme sen päästä päähän, mieli tekee arvioida se huomattavasti kerrottua pitemmäksi, ehkä kolmen kilometrin mittaiseksi. Radan pinta on betonivalua. Betonikerroksen paksuus on Haapsalun kentällä kaksi metriä. Asia on tarkistettu äskettäisillä mittauksilla. Kerrotaan että Baltiskissa ja ehkä Tarton neuvostoaikaisella suurella sotilaslentokentällä betonivalut olisivat olleet jopa kahdeksan metrin paksuisia. Luku tuntuu hurjalta, mutta on kuulemma totta.
Tässäkin vielä kuva kahdesta konehangaarista. Haapsalun kenttä oli käytössä jo talvisodan sytyttyä. Huomattavan monet Helsinkiin suunnatut pommikoneet pommilasteineen nousivat ilmaan Haapsalusta. Asiasta kertoo mm. Baltic Guide-matkailulehti helmikuussa 2010 näin:
"Talvisodassa Neuvostoliiton ilmavoimat toimivat Virossa olevien tukikohtiensa kentiltä. Suuret lentokentät olivat Hiidenmaalla, Paldiskissa ja Haapsalussa. Lentoaika Turkuun tai Helsinkiin oli alle tunti, ja tätä etua hyödynnettiin tehokkaasti. Virossa oli sekä Neuvostoliiton varsinaisten ilmavoimien tukikohtia, kuten Haapsalu ja Hiidenmaa että Punalippuisen Itämerenlaivaston ilmavoimien tukikohta Paldiskissa. Juuri laivaston ilmavoimat olivat ne, jotka pommittivat Länsi-Suomea, etenkin Turun, Rauman ja Porin satamia".
Tässä on kuva Ungrun linnan raunioista. Kentän vierellä sijainneena sen tiedetään olleen myös lennonjohtokäytössä. Haapsalussa kerrotaan totena, että muuan neuvostolentäjä törmäsi laskeutuessaan erääseen linnan torneista. Syyksi sanotaan pilotin vahva humalatila. Sellainenkin tarina kuultiin, että kylmän sodan vuosina Haapsalun kentältä piti määräysten mukaan tehdä 14 valvontalentoa päivässä. Silloin kun sattui olemaan juhlapäiviä, lentäjien huono lentokunto sai aikaan paljon lentojen peruuntumisia. Silti lennot kirjattiin lennetyiksi ja vastaava määrä kerosiinia kuskattiin koneitten tankkien asemesta kentän vierellä kasvavaan metsikköön. Näin mahdollinen muualta tullut tarkastaja tuli harhautetuksi, kun polttoainetta oli kirjausten mukaan kulunut asianmukainen määrä. Asia on todettu tutkittaessa ympäristön pahaa saastumistilannetta, jollainen oli varsin pahana ongelmana myös Paldiskissa neuvostojoukkojen poistumisen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti