Paneelikeskustelua muistuttava muisteluosio on käynnissä. Vasemmalta lähtien istumassa entinen Kiteen kaupunginjohtaja Pekka Ikonen, sitten hallintojohtajana työskennellyt Jaakko Turunen ja keskellä monessa mukana ollut entinen lastulevytehtaan työntekijä ja nykyinen Kiteen kaupunginhallituksen pj. Esa Lahtela. Oikealla reunalla kiteeläistä Narskuttelu Oy:tä edustanut rouva Marianne Hoppu, sekä Kiteen kaupungin uusi elinkeinopäällikkö Mikko Heickell.
Keskiviikkoiltana 25. helmikuuta 2019 kokoonnuttiin Kiteen teollistumisen 50-vuotisjuhlaseminaariin Kiteesaliin. Hetki sitä ennen oli kahvitilaisuus koulukeskuksen Kipakka-ravintolassa. Paikalla oli reilusti sata Kiteen kaupungin nykyisessä tai entisten aikojen hallinnossa mukana ollutta vaikuttajaa. Kahvittelun lomassa oli mahdollisuus tavata vanhoja tuttuja ja vaihtaa mielipiteitäkin. Yleisössä oli väkeä kunnallishallinnon ulkopuoleltakin, sillä tapahtuman aihe oli kiinnostava.
Ajanjaksona puoli vuosisataa on ihmisiällä mitaten pitkä. Vain pari viikkoa joulukuun 18. päivänä saadun valtioneuvoston antaman Puhoksen "teollistamispäätöksen" jälkeen alkoi uusi valtuustokausi Kiteelläkin. Vaalit toivat paljon uusia jäseniä päättäjäjoukkoon. Illan 25. helmikuuta tilanteessa siitä porukasta on elossa enää kolme henkilöä. SDP:n listoilta valittu, vuonna 1927 syntynyt Veikko Mielonen ja loput kaksi ovat vuonna 1939 syntyneitä. SMP:n listoilta valittu Viljo Perttula on asunut Kanadassa jo nelisenkymmentä vuotta. Viimeinen jäljellä olevista sattuu olemaan tämä Pajapellon ukko. Virkamiespuolen tilanne oli lähes sama. Kiihkeimmän teollistamisajan edustajina mukana olivat entinen kaupunginjohtaja Pekka Ikonen ja myös jo eläkkeellä oleva hallintojohtaja Jaakko Turunen.
Kahvittelun jälkeinen osuus alkoi kaupunginjohtaja Eeva-Liisa Auvisen tervetulotoivotuksilla. Sitten katseltiin videolta Kaija Pitkäsen haastattelu vuodelta 1991. Siinä entinen kunnanjohtaja Aarni Vepsä kertoi muistojaan Kiteellä olon vuosilta. Varsin tuttua tarinaa, jo monen muunkin kertojan niistä ajoista muistelemina. Itsekohtaisesti paikalla olleet Pekka ja Jaakko kantoivat omat kortensa kekoon. Topi Lipsasen henkilö oli jälleen "luupissa". Omat muistoni limittyivät monessa paikassa kuullun kanssa yhteen. Oikeastaan Aarni Vepsän ja Topi Lipsasen gloria oli jo entuudestaan niin kiillotettu, ettei sitä voinut enää paremmaksi panna. Itselläni ei ole aihetta kumpaistakaan miestä vähätellä.
Pekalla ja Jaskalla olivat muistoissa kokemukset lähityöskentelystä kerrottujen herrojen kanssa. Kyllähän siellä vilahtivat niin maaherra Esa Timonen kuin kiteeläisten kansanedustaja Reino Karpolakin. Itselleni oli uusi tieto, kun Aarni Vepsä kertoi kiteeläisedustajien, hänen lisäkseen silloisen valtuuston puheenjohtaja Aarne Pirisen käynnistä eduskunnan vieraana. Se olikin Reino Karpola, joka järjesti ensimmäisen kontaktin Palkki Oy:n toimitusjohtaja Aarne J Aarnioon. Hänhän oli sittemmin Kiteen lastulevytehtaan perustaja ja arvokin kohosi vuorineuvokseksi. Aarnio oli monilla mittareilla puheittensa takana pysynyt mies. Sen me kiteeläiset opimme vuosien mittaan tuntemaan.
Lastulevytehtaan jälkeen saatiin nopeassa tahdissa useita uusia teollisuuslaitoksia. Liimatehdas tarvittiin lastulevytehtaan viereen, sitten Urheilu-Karhun suksitehdas tuli Selkuelle. Edelleen sen vierelle Marimekon ompelimo ja vuonna 1975-76 vielä samalle harjulle Martelan kalustetehdas. Samaan rytäkkään osui myös Plan-Sellin konepajan rakentaminen Tolosenmäkeen, entisen Lankisen Konepajan jäädessä vähäiseksi osaksi monin verroin suurempaa hallirakennusta.
Topi Lipsanen kumppaneineen sai minut höynäytetyksi kokeilemaan samaa nuijaa, jota hän itse oli kahdeksan vuotta paukutellut. Sen kaksi vuotta jonka tammikuun alusta 1977 vaivoin jaksoin valtuuston puheenjohtajan vakanssia vaikka vain muodollisesti hoidella, tunsin olevani enemmänkin kahlevanki kuin kunnian kukkuloille päätynyt mies. Siksi tunsin päässeeni vapauteen, kun seuraajani Reino Kareinen otti tehtävän vastaan tammikuun lopulla 1979. Mutta vielä niinäkin kahtena vuotena oli käynnissä suurhanke, Plan-Sellin sahan rakentaminen Suorlahdelle, oikeammin puheissa Puhokseen sijoitettuna sekin. Ne samat kaksi vuotta Topi Lipsanen oli vielä kunnanhallituksen puheenjohtajan roolissa ja kuten olimme sopineet, lähdimme kumpikin valtuustokauden puolivälissä johtopaikoilta pois. Topi lähti oloneuvoksen päiville, mutta itse jäin roikkumaan valtuustoon ja kunnanhallitukseen vielä, nyt jälkeenpäin ajatellen uskomattomien, 22 vuoden ajaksi.
Reino Karpolan tipahdettua yhden kauden ajaksi eduskunnasta, hän halusi johtopaikan Kiteen kunnallishallinnosta. Se järjestyi, kun kunnanhallituksen puheenjohtajaksi ajateltu Erkki Gerlander luovutti kiltisti paikkansa hänelle. Uusi mies toi uusia tuulia päätöksentekoon. Entinen porukka sai kuulla arvioita liiallisesta varovaisuudestaan. Uskalluksen puute riskienotossa oli arvioiden mukaan jopa pysähdyttänyt aikaisemman vauhdikkaan kehityksen. Jos lie uskallusta tullutkin, kaikki sen tulokset eivät olleet huimaavan hyviä.
Kun tässä arvioimaan tuli lähdettyä, on pakko muistaa se Kiteen viimeinen etsikkoaika reilut kymmenkunta vuotta sitten. Puhoksen jätteenkäsittelylaitos alkuperäisessä laajuudessaan oli hanke, johon olisi pitänyt todella paljon paneutua ja panostaa. Mieli tekee väittää, että jos kaupungilla olisi ollut niihin aikoihin pätevät neuvottelijat, sopu hankkeesta valittaneiden kanssa olisi ollut mahdollinen. Kyllä Kiteeltä olisi löytynyt korvaavia vapaa-ajan tontteja ja mitä muuta jäi puuttumaan, sen olisi voinut hoitaa riittävillä tukuilla euroja. Kyseessä oli hanke joka olisi tuonut satoja työpaikkoja seutukunnalle ja myöhemmin keksitty älytön roskaralli Joensuuhun ja Varkauteen olisi vältetty. Jos asia olisi ymmärretty, Kitee olisi tänään paljon elinvoimaisempi kaupunki mitä se nyt on.
Pienempi moka, mutta myös helpompi haasteena, oli töpeksiminen Tikanpellon kaavoituksessa samoihin aikoihin. Kun oli jo lähes varmat sijoittajat uusille liikerakennuksille ja tiedossa uusia työpaikkoja niiden tulevalle henkilöstölle, meillä vain oli varaa laskea tilaisuus karkaamaan käsistä. Kuitenkin jopa itse muistan, että siihenkin aikaan meillä oli käytössämme täysi miehitys niin virkamies- kuin luottamushenkilökunnassakin. Vai muistanenko väärin? Eilisen illan nostalgian höyryissä saatan erehtyäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti