Olavi Turunen seniori-ikään

Ukki ja lastenlapset kuvattiin Kiteellä pidetyissä kekkereissä.

(Kertauksena se, että kun klikkaat hiirtä kuvien päällä, ne avautuvat suuremmassa koossa). 

Puhossalosta lähtöisin olevalla Olavi "Olli" Turusella on takanaan mielenkiintoinen elämä työn ja harrastusten parissa. Seitsemäntoista viimeistä talvikautta hän vaimoineen on asunut Espanjan Aurinkorannikolla, Fuengirolassa.

OLAVI SATTUU olemaan ikäluokkaa, jonka aikuisiän työura osui erääseen Kiteen parhaista kehityskausista. Hän oli juuri palannut armeijasta, kun Puhoksen lastulevytehtaalle alettiin kouluttaa sen tarvitsemaa työvoimaa. Mies oli mukana "Puhos I"-ammattikurssin opiskelijoissa. Lastulevytehtaan käynnistyttyä siellä meni työnjohtajan pestillä seuraavat 34 vuotta. Opiskelu ei silti unohtunut, sillä työn ohessa Olavi valmistui teknikoksi.  

MELKO VARHAIN mies joutui mukaan kiteeläiseen kunnallispolitiikkaan. Lautakuntatyö, tilintarkastustoimi, myös toiminta käräjäoikeuden lautamiehenä, tulivat tutuiksi. Kiteen Omakotiyhdistystä hän luotsasi kymmenen vuotta. Sama määrä puheenjohtajuutta kertyi Pursiseura Ilmarisen kommodorina. Taustaksi voi lisätä veneilyharrastuksen, jota on jatkunut jo 35 vuotta.

 

Olliboy III juhlaliputettuna Savonlinnan satamassa.

OLAVILLA PUOLISOINEEN on ollut kolme retkivenettä. Viimeisin, 14-metrinen teräsrunkoinen matka- ja asuinvene Olliboy III, on heillä ollut jo viitisentoista vuotta. Sillä on tehty lukematon määrä risteilyjä Saimaan vesireiteillä. Yksi matkoista on ulottui Välimerelle saakka. Arkistomateriaalia kertyi niin paljon, että Olavi on parhaillaan laatimassa tuosta vuoden kestäneestä "purjehduksesta" kirjaa. Tällä näkymällä siihen tulee noin 300 runsaasti kuvitettua sivua.
 

 

Olavin ystäviin Fuengirolassa kuuluu myös tämän karrikatyyrin piirtäjä. Syntymäpäivälahja tämäkin lienee, ja aika paljon esikuvaansa muistuttavia  piirteitä kuvassa kieltämättä on.

VAIKKA TALVET kuluvat nykyisin Espanjan talvikodin maisemissa, kotimaa on silti monessa suhteessa ykkönen. Sepänniemessä sijaitseva omakotitalo ja parin vuokrattavan lomamökin yritys vaativat oman panoksensa hoitotöissä kesäajan kuukausina. Talo on kännykän kautta etävalvonnassa ja maalämpöön kytkettynä melkoisen toimintavarma. Lähin naapuri, entinen poliisimies, antaa ainakin henkisessä mielessä turvallisuudentunnetta, joka ulottuu Los Pacosiin saakka.

OLAVI TIETÄÄ syitä, jotka ovat vetäneet yli 20.000 suomalaista talvien viettoon Manner-Espanjaan. Muutaman tunnin lento vaikkapa Malagaan vie matkaajansa kokonaan uuteen ilmastovyöhykkeeseen. Sinne muodostunut suuri suomalaisyhteisö on kotoisa ympäristö monelle harrastustoiminnalle. Alueella toimii myös suomalainen koulu ja Sofia-opisto koulutuspalveluineen.

 

 

Etelässä viihtyviä kiteeläisiä Olavin vieraina. Luonnontieteiden emeritus-lehtori Veikko Makkonen seisoo ensimmäisenä vasemmalla.

 

 

Suomelan mieskuoro Örisevät  tervehdyskäynnillä, tämäkin otos sieltä etelästä.

 

ASOCIACIÓN Finlandesa Suomela-yhdistyksessä on jäseninä noin tuhat suomalaistaustaista ihmistä. Yhdistyksen puitteissa golf-harrastajia on pyöreät 400, on kuoroa ja monta muuta mahdollisuutta toimia yhdessä. Omat kerhotilat Los Pacosissa tarjoavat 200 neliön salin, keittiön ja kirjastotilat. Tiloja käyttää hyväkseen ainakin 25 erilaista harrastuspiiriä.

TURUNEN EI OLE oppinut väistelemään vastuuta. Oman sanontansa mukaan hänelle on yleensäkin ollut tyypillistä ajautua aina haasteellisimmille paikoille. Viimeisin niistä on ollut Suomelan puheenjohtajuus, jota on kestänyt tähän kevääseen mennessä kuusi vuotta. Täälläkin yhdistyksen säännöt ovat olleet hyvä selkänoja hallitukselle ja puheenjohtajalle. Helpotuksena kevätkokouksessa päätettiin, että puheenjohtaja vaihtuu ensi kesäkuussa. Paikka saattaa olla tuulinenkin: moni edeltäjä on lentänyt leppäkeihään lailla ulos jo kesken tuon ajanjakson. Turusen aikana Suomela-yhdistyksen kerhotiloja on kunnostettu mittavasti ja toiminnan laajuus kasvanut entisestään.

MIES TÄYTTI 70 vuotta menneenä kevättalvena. Olavi kokee olevansa oman tiensä kulkija, mutta silti on joskus tarpeen vilkaista elämänpolkua taakse päin. - Mikä sinusta on nyt tärkeintä, kysyn. Hetken mietittyään hän vastaa: Ehkä kaikkein tärkeintä on, että minulla on lähelläni puoliso, Ulla, poika ja tyttö, kaksi elämässään menestyvää lasta tuolla kehäkolmosen sisällä, sekä yhteensä kuusi lastenlasta. Kun nämä silloin tällöin pyrähtävät luoksemme on tunne, ettei elämästä enää mitään puutu