Sydämen asialla

Tämä alla oleva blogikirjoitus oli jo hetken julkaistuna, mutta eräät henkilökohtaiset syyt olivat taustalla siihen, että otin sen välillä "varastoon". Muutamien kohtalotovereitten toivomuksesta palautan sen "vertaistuki-mielessä" takaisin. Yksityisyyden suoja on arvo sinänsä, mutta uskon ja toivon, ettei se tässä tapauksessa joudu tulilinjalle. Olen toiminut aika kauan rivijäsenenä paikallisessa sydänyhdistyksessä ja osallistunut useille Sydänliiton kursseille tai kuntolomille. Lappeenrannassa järjestettiin helmikuussa 2017 tahdistinpotilaitten kolmipäiväinen koulutustapahtuma, johon niin ikään osallistuin.
     Vielä joulunaikaan 2014 uskoin olevani sydämen osalta täysin terve. Helmikuussa 2015 sain jälleen melkoisen rajun rintakipukohtauksen, joka ajoi terveyskeskuslääkärin vastaanotolle. Takana tosin oli muutamia kertoja koettu infarktioiretta muistuttava sydänkipukohtaus. Niitä oli tutkittu mahdollisena infarktina, mutta otetut sydänfilmit eivät tukeneet oletusta. Tällä helmikuisella kerralla lääkäri otti asian vakavasti. Tutkimuksissa löytyi eteisvärinä ja sydämen johtumishäiriön aiheuttanut vasen haarakatkos. Löydös aiheutti sen, että aloitettiin pysyväksi tarkoitettu Marevan-lääkitys.
     Heinäkuun lopulla tilanne paheni ja oli pakko lähteä erään aamuyön tunteina ambulanssikyydillä P-KKS:sään. Sydänkohtaukseksi tulkittu oire vaati muutaman vuorokauden oleskelun osastolla. Varjoainekuvaus kertoi sepelvaltimoiden olevan täysin puhtaat. Vika oli siinä, että keuhkoverenkierto toimi haarakatkoksesta johtuen huonosti. Myöhästynyt syke vasemmassa kammiossa aiheutti pumppaukseen 30-40% vajauksen. Aikaisemmat kipukohtauksetkin saivat nyt lisävalaistusta: Heikentynyt keuhkoverenkierto aiheutti tietyissä tilanteissa sydänvaltimoiden happivajeen, joka sitten aiheutti sydänkohtausta muistuttavan kiputilan

 

Tahdistimen toimintaa valvova etäseurantalaite on tarvittaessa yhteydessä laitevalmistajan keskusyksikköön Kaliforniassa ja sieltä edelleen Pohjois-Karjalan keskussairaalan tahdistinpoliklinikalle. Vihreä valo kertoo, että laite on toimintavalmiudessa.

Seuraava toimenpide oli vajaatoimintatahdistimen asentaminen kiireellisellä aikataululla. Operaatio tehtiinkin jo elokuun kolmannella viikolla, siis kesällä 2015. Eteisvärinät eivät poistuneet, mutta pääoire, kammioiden epätahtisuus saatiin kuriin. Rytmihäiriöitten tehokkain lääke lienee amiodaroni, lääkemerkkinä esimerkiksi Cordarone. Sen avulla sinusrytmi saatiinkin pysymään kohdillaan kokonaisajasta upeat 98%. Vuotta myöhemmin tehtiin keuhkojen diffuusiokokeet. Cordarone oli aiheuttanut sille ominaisen sivuvaikutuksen; keuhkorakkuloiden vaurion, joka jo vuoden aikana oli alentanut keuhkojen hapensiirtokykyä peräti 30%. Sydänlääkärin kanssa käydyn neuvottelun tuloksena tuon lääkkeen käyttö asteettain lopetettiin.

 

 Kaakkois-Suomen Sydänpiiri järjesti helmikuussa 2017 tahdistinpotilaitten koulutuspäivät. Mukana oli liki parikymmentä osallistujaa, jotka pääosin olivat Etelä-Karjalasta ja pääkaupunkiseudulta.

  

 

Koulutuksen vastuuhenkilö oli Kaakkois-Suomen Sydänpiirin toiminnanjohtaja Heli Heimala, joka on kuvassa seisaallaan.

 

Kiteeläisiäkin oli mukana kaksi, vaikka etukäteen asiasta ei tiedettykään.

Amiodaronin vaikutus jatkuu tyypillisesti melko kauan lääkityksen lopettamisen jälkeenkin. Lääkeainetta on runsaasti pidättynyt elimistön rasvakudokseen ja muihin syviin kudoksiin. Niinpä tässä tapauksessa kesti pari kuukautta kunnes eteisvärinät palasivat haitalliselle tasolle. Yleiskunto oli silti hyvä; lokakuusta 2016 vappuun 2017 oli päivittäisillä kävelylenkeillä saatu kokoon täyden tuhannen kilometrin kokonaismäärä.
     Kesällä alkoi ilmetä kiusallista hengenahdistusta ja kuivaa ärsytysyskää. Yskä saatiin loppumaan verenpainelääkettä vaihtamalla. Hengenahdistusta keskussairaalan tahdistinpoli yritti kurittaa lisäämällä beetasalpaajaa, jonka lisäämisen toinen tavoite oli hillitä melko toistuvina esiintyviä eteisvärinäkohtauksia. Oma terveyskeskuslääkäri taas lähetti keuhkoröntgeniin. Kuvista löytyi tulehdusmuutoksia, joihin määrättiin antibioottilääkitys. Se purikin ja uusintakuvaus kertoi keuhkojen olevan kunnossa.
     Kun hengenahdistus ei hellittänyt, sydänlääkäri lisäsi vielä kerran beetasalpaajalääkettä. Toimenpiteen seurauksena oli edelleen melkoisesti pahentunut hengenahdistusoire. Aikansa tuskailtuani hommauduin lopulta keskussairaalan hengityspoliklinikalle. Siellä tehtyjen kokeiden jälkeen diagnoosi oli mieluinen: keuhkot ovat potilaan ikään ja sairaushistoriaan verrattuna harvinaisen hyvässä kunnossa. Hapensiirtokyky vereen on tasolla, joka riittäisi juoksua harrastavan kuntoilijan tarvitsemaan happimäärään.
     Vielä samalla Joensuun reissulla käytiin tahdistinpolilla konsultaatiot tutun sairaanhoitajan kanssa ja keskustelu saatettiin hetimmiten potilasta hoitavan sydänlääkärin tietoon. Uusi marssijärjestys oli, että ilmeisesti hengenahdistusoireen takana olevan beetasalpaajan päiväannos puolitettiin ja jatkossa seurataan tehostetusti flimmerien esiintymistiheyttä. P-KKS:n tahdistinpotilaitten eräänä hoitokeinona on internetin kautta tapahtuva etävalvonta. Se antaa mahdollisuuden seurata potilaan sydämen ja toisaalta hänelle asennetun tahdistimen toimintaa siinä määrin kuin hoitava lääkäri katsoo tarpeelliseksi. Tahdistimeen on asetettu raja-arvot, joista poikkeava sydämen toiminta aiheuttaa automaattisesti hälytyksen sairaalan sydänpolille. Kuluneen kesän aikana on sattunut yksi tällainen tilanne.
     On mahdollista, että elämä pitää sopeuttaa rinnaneloon eteisvärinöitten kanssa. Marevan-lääkitys on avainasemassa, kun halutaan torjua uhkaamassa olevia aivo-, sydän-, tai keuhkoinfarkteja. Vihoviimeinen keino on sydänhermojen katetriablaatio. Senkin oma sydänlääkäri on ottanut esille tulevaisuuden keinovalikoimassa. Toimenpiteellä katkaistaan potilaan sydämeen menevä hermoyhteys, jolloin sydämen toiminta jatkossa on pelkästään tahdistimen toiminnan varassa. Tässä vaiheessa se tuntuu melkoisen pelottavalta toimenpiteeltä. Asiaa ei ainakaan helpota tieto, että lähellä asuvalle kaverille muutamaa kuukautta oman operaation jälkeen asennettu tahdistin  pysähtyi patterin tyhjentymisen takia viime kesänä, vain pari kuukautta sitten. Pysähtyi, vaikka keväällä siinä arvioitiin virtaa riittävän vielä ainakin kuuden vuoden ajaksi. No, oma sydän piti raihnaisenakin tahtia sen verran yllä, että henki sentään säilyi siihen saakka kun uusi vempele taas saatiin nahan alle pujotetuksi.
     Nyt lääkemuutosten jälkeen on takana jo yli kuukausi ilman loppusyksyn aikana ajoittain rankaksi kehittynyttä hengenahdistusta. Kokonaan se oire ei ole poissa, mutta helpottunut tila on merkinnyt parempia yöunia ja sitä, että tauolla olleen lenkkeilyn on taas voinut ottaa osaksi päiväohjelmaa. Normaalimatkana viime talvenkin ollut viiden kilometrin lenkki taittuu taas kohtalaisen vaivattomasti. Jotenkin se tuntuu antavan toivoa paremmasta.Ylihuomenna on Suomi 100 vuotta-itsenäisyyspäivä. Sitten ajatukset suuntautuvat  jo lähellä olevaan jouluun. Jossakin määrässä ikuisena optimistina haluan uskoa, että vielä täällä muutama vuosi sinnitellään!