torstai 19. lokakuuta 2017

Kesän merkit - ja kuinkas sitten kävikään?


Kesä on jälleen jäämässä muistojen joukkoon. Se on tullut useasti todettua, että näin vanhuusiässä jokaisella kesällä on entistä suurempi arvonsa - että vielä tämäkin kesä saadaan nähdä ja ystäväpiirissäkin yhteisesti kokea! Nytkin kun mieskuoro kajautteli vappulauluja Kiteen keskustassa, meillä kaikilla kangasteli haaveissa lämmin, aurinkoinen, ja kaikin puolin sen "vanhan hyvän ajan" mukainen ihana kesä. Kesä tuli, vaikka se ei ihan unelmien mukainen ollutkaan. Kärrykeli kuitenkin, niin kuin entisajan  vanhat sanoivat. Oikeastaan enemmänkin, mutta katsellaan pienenä kuvakavalkadina miltä se kesä Pajapellon nurkasta katsellen näytti ja millaisia tapahtumia siihen vähän loitompanakin ajellessa mahtui.
 
 
Vappuajelulla Kiteen keskustassa. Edellisen talven askareena ollut ja iältään lähes 60-vuotias Fahr on ukon ajokkina perässään niin ikään menneenä talvena kunnostettu juontokoura.

 
Vanhoja ajokkeja parkkeerattuna ravintola Karhun pihalla 1.5.2017.

 
Kaveriporukan kevään ensimmäisiä yhteisiä tapahtumia on pitkään ollut Pajapellon ukon syntymäpäivät 10.5. Ei niitä suuremmin juhlittu ole, mutta kahvipannu on pantu tulelle ja saunakin mökkirannassa lämmitetty. Menneenä keväänä tuon päivän aamuun herättiin talvisissa tunnelmissa.

 
Mutta periksi ei annettu silti. Onneksi mökissä on varaava takka. Kahden päivän lämmitys sai pirttiin kodikkaan tunnelman. Olivathan maisemissa näkymät kuin pikkujoulun aikaan, mutta ihan kivan keväiseksi sekin ilta sopivien asenteitten ansiosta muuttui. Kuvat ylä- ja alapuolella palauttavat muistot siitä kahvittelusta. Saunakin lämmitettiin ja uintikausi aloitettiin, etenkin siksi, kun järvi ei ollut enää jäitten kahleissa.

 
 
 
Toukokuun loppuviikolla ukon konekanta pyöräytettiin uuteen malliin. Pitää alkaa sopeuttaa kalustoa hiipuvia voimia vastaavaan määrään. Kaksi taaempana olevaa saivat uudet isännät. Kopillinen Foordi tuli mökinukon ajelimeksi Liperistä löydettynä.
 
 
Pienen fiksailun jälkeen ajopeli oli jo paljon siistimmässä kunnossa. Peltejä ei tarvinnut oikoa, mutta pientä maalipinnan korjailua ja muuta siistimistä oli harrastekonetta ajatellen sopivassa määrin. Otokset traktorin kummaltakin sivulta kertovat enemmän.
 
 

 
Ensimmäinen ostokille langennut työtehtävä oli Havoloitten Pajari, missä vinssailtiin tuulenkaatoja ja hakkuussa polttopuiksi jääneitä puunrunkoja musiikkimies Hannu Heikin pilkottaviksi.
 
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
 
 
Omaa perhettä lähellä ollut tapahtumaa oli Kiteen lukion päätösjuhla ja uusien ylioppilaitten lakittaminen. Pojantyttäristä keskimmäinen oli nyt siinä joukossa, joitten vuoro oli tänä keväänä laittaa valkolakki päähänsä. Jälleen kaksi kuvaa, ylä- ja alapuolella.

 
 
Kevään 2017 Kiteellä kirjoittaneet ylioppilaat yhteispotretissa. Kaikkiaan lakitettavia nuoria oli täällä yli 50.

 
Oma koti on lapsen, nuoren, ja nyt jo ylioppilaan tärkein tukikohta. Vanhemmat, sisaret ja isovanhemmat sekä muu suku ovat eläneet iloisessa odotuksessa ja seuranneet kevään ylioppilaan tietä tähän juhlapäivään. Pöytä on "koreana", kuten tavataan sanoa.
 
 
Kummit ovat paikalla juhlijajoukossa ja tässä tuore ylioppilas on heidän kanssaan yhteisessä kuvassa.
 
 
Musiikinopettaja Kaisa Saari oli Paulan yhteistyökumppani, kun tämä opiskeli pianonsoittoa useita vuosia Kaisan ohjauksessa. Iloinen yllätys oli, että tuo yhteistyö oli mielessä ja entinen opettaja tuli tervehtimään silloista oppilastaan.
 
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
 
 
Arkeen päästyä tehtiin heinätöitä. Onneksi saatiin yli viikon kestänyt poutakausi heinäkuun alussa. Hyvälaatuinen sato kuivui useaan kertaan pöyhittynä paalauskuntoon neljässä päivässä. Ford oli nytkin asialla.

 
Puhoksen perinnepäivät ovat vakio-käyntikohde Keski-Karjalassa heinäkuun alussa. Omana puuhana oli esitellä "self-made"-mallista pilkontakonetta tositoimissa.
 
 
 Hehkukuulamoottori on saatu tulille. Perinnepäivien eräs innokkaimmista puuhamiehistä Kalle Hurskainen on sauhuavan koneen takana oikealla.
 
 
Tapahtuman kiinnostavin traktori Puhoksessa oli luultavasti tämä 2-sylinterisellä hehkukuulamoottorilla varustettu Bolinder-Munktell, mallinimeltä BM10. Nämä alkavat olla hinnakkaita keräilykappaleita. Yksilö on tuotu Ruotsista ja epäilemättä se oli Puhoksessa siksi, että joku asiasta innostunut voisi alkaa hieroa kauppoja.

 
Maamoottorit olivat hyvin edustettuina. Sen sijaan vanhoja traktoreita ei nyt kovin paljon Puhoksen tapahtumassa ollut, muutama kymmen kuitenkin. Eräitä vuosia sitten niitä oli katseltavina huomattavastikin enemmän. 
 
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
 
 
Samana viikonloppuna perinnepäivien kanssa oli sotilasmuistomerkin paljastusjuhla Mustalammen tienhaarassa Kiteenlahdessa. Todella hieno isänmaallinen tapahtuma lippulinnoineen, sotilassoittokuntineen ja isoine yleisöjoukkoineen. Jopa puolustusministeri oli läsnä! Alakuvassa on hieman yleisnäkymää paikalta.
 

 
Juuri paljastettu muistomerkki kunnioittaa JR58:n pohjalaissoturien taisteluita alkaen kesällä 1941.
 
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

 
Tunnelma vaihtuu jälleen. Nyt olemme Riihijärven maalaispäivän tapahtumapaikalla. Pienen kylän väki on saanut luoduksi kesä kesän jälkeen kotoisan tunnelman ja nytkin entisen koulun pihapiiriin kokoontui noin 400-päinen kävijäjoukko.

 
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
 

Heinäkuun loppupuolelle ajoittunut lähialuematka suuntautui Ruskealaan, Lahdenpohjaan ja Sortavalaan. Ruskealan entinen marmorilouhos on nyt turistien käyntikohde. Kirkasvetisissä kaivoskuiluissa voi harrastaa sukeltamista ja muutenkin siistiin kuntoon laitetussa ympäristössä on näkemistä. Yrittäjänä täälläkin on Aleksandr Artemjev, sama liikemies jonka yritys Kolmas Plus toimii Värtsilässä. Lukuisia muitakin bisneksiä hänellä siellä päin on. Yksi niitä on hotelli Piipunpiha ja ravintola Relax, jotka molemmat sijaitsevat Sortavalassa. Alla kuvassa on eräs marmorilouhoksen alueella toimiva kahvio ja matkamuistomyymälä.

 
 
Lahdenpohjaan, entisen Huuhanmäen varuskunnan alueelle, perustettiin viime keväänä sotahistoriallinen museo. Se on sijoitettu suomalaisten työnä jatkosotavuosina kallioon louhittuihin suuriin halleihin. Yllä on opasteita, jotka ohjaavat museoalueen eri pisteisiin.


Kallioluoliin on sijoitettu monenlaisia sotaan ja sota-aseisiin liittyviä esineitä, opas- ja havaintotauluja, koulutusmateriaalia, sekä myös  kevyempiä aseita. Paikka on tutustumisen arvoinen kohde, jos joku suunnittelee ensi kesän turistimatkaa sinne päin.

 
Tässä näkyy seinällä olevia kuvatauluja Neuvostoliiton panssarivaunuista. Pöydällä taas on tykinammuksia ja hylsyjä kertomassa toisen maailmansodan taistelumateriaaleista.

 
Lopuksi vielä kaksi kuvaa samalta reissulta. Ne kertovat rauhallisesta hiljaiselosta Lahdenpohjan kauppalassa. Kuvassa yllä on näkymä pikkukaupungin torille. Alapuolen kuva taas kertoo pääväylän liikennetilanteesta parhaaseen aikaan iltapäivällä. Hiljaista täälläkin. Lahdenpohjan ohittava isompi etelän suuntaan johtava tie ei enää kulje kaupungin keskustan läpi.

 
 ¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
 
 
Nyt olemme jo elokuun alussa. Sunnuntaina 6. elokuuta Kiteenlahteen kokoontui iso joukko entisiä kyläkoulun oppilaita, Kaikkiaan heitä oli 90, joista kaksi vanhinta ovat tänä vuotena saavuttaneet ikäpaalun, 90 vuotta. Vanhimman ja nuorimman vieraan ikäero oli 70 vuotta, sillä tämä nuorin on syntynyt vuonna 1997. Tästäkin tapahtumasta on muistona kuvat tekstin ylä- ja alapuolella. Yläkuvassa olemme vanhan koulun yläluokassa. Nyt se palvelee koulun ostaneen perheen yhtenä asuinhuoneena
 
 
Rantakala syötiin Partalan museopihapiirissä. Väkeä oli täälläkin paljon.

 
Varsinaiset muistelemiset tehtiin seurojentalolla kahvipöydän ääressä. Sinne kokoontui noin 90 henkeä ja tulijoita oli kaukaakin. Entisiä oppilaita kun oli Kainuuta ja pääkaupunkiseutua myöten.
 
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
 
 
Elokuun toisena viikonloppuna Loviisassa asuva tytär pyysi lähisuvun puutarhakutsuille perheensä kotiin. Piha oli saatu kuntoon ja muutakin juhlan aihetta oli. Enotkaan eivät olleet täällä aikaisemmin käyneet. Kuvissa ylä- ja alapuolella on piha- ja puutarhanäkymiä Tesjoella sijaitsevasta "residenssistä".
 
 
 
Talon sisäpuolella on vieraille katettu pöytä, joka tässä odottaa aterialle tulijoita.
 
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
 
 
Sadonkorjuu on ensimmäinen osa viljelijän työpalkan korjaamista. Vielä pitää pellon sato jalostaa lypsykarjan tuotteina markkinoille. Siinäkin on monta työvaihetta ja mahdollisuuksia epäonneen tai onnistumiseen. Tämä kesä koetteli viljelijän henkistä kestävyyttä. Ongelmia oli jo tuorerehusatojen korjuussa isojen sademäärien pehmittämillä pelloilla. Puinnit saatiin käyntiin kuukausi normaalista myöhässä. Alkuun satotaso näytti hyvältä ja laatukin oli Kankaalassa ohrien osalta moitteeton,

 
Kaurat valmistuivat syyskuun alkuun. Silloin oli kolme mainiota puintipäivää. Sitten säätyyppi muuttui ja alkoi noin kaksi viikkoa kestänyt, jopa kaatosateita tuonut sadejakso. Tässä yllä olevassa kuvassa puidaan hyvissä olosuhteissa kauraa entisellä Kalmistolan Toropaisen peltotasangolla. Silloin oli 2. päivä syyskuuta.
     Sadejakson jälkeen korjuutyö vaikeutui. Ensimmäistä kertaa tilan puimurikorjuun historiassa oli tarpeen asentaa leikkuupuimuriin levikepyörät. Niiden avulla sentään pysyttiin pinnalla. Sadejakson aikana sadon laatu oli heikentynyt paljon. Tähkäidännän lisäksi viljojen lakoontuminen vaikeutti puintia. Puintityötä alkoi vaikeuttaa pitkälle iltapäivään maassa pysynyt kaste.
     Laiho ei missään vaiheessa enää kuivunut normaalin leikkuupuinnin vaatimalle kosteustasolle. Liiskaantuvat jyvät aiheuttivat seulojen ja poimupintojen tukkeentumista näin lisäsivät puintitappioita. Eväät onnistumiselle olivat heikot. Niillä piti kuitenkin pärjätä.
 
 
Kaksi kuvaa jälleen, sadonkorjuuta edelleen. Yläkuvassa pari ämpärillistä puolukoita metsästä tuotuina odottelee puhdistamista. Alakuva on tämän kesäisen puolukanpoiminnan loppuajoilta. Nämä puolukat ovat jo läpäisseet roskanpuhdistajien kriittisten silmien ja käsien "syynin".

 
.
Tämä "varmemmaksi vakuudeksi" siitä, etteivät sienimetsätkään poimijalta unohtuneet. Kyseessä on satokauden ensimmäiset viikot. Pari viikkoa myöhemmin nousivat "karvalaukut", toiselta nimeltä vahveroiset. Niitä oli parhaaseen aikaan todella paljon ja laatu oli moitteeton.
 
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

 
"Hädässä ystävä tunnetaan". Onneksi sentään muulloinkin. Kesä on edennyt jo loppuviikoilleen. Juhlittavana on lokakuun 6. päivä. Motoristitoverimme Martti ja hänen Hilkka-puolisonsa ovat molemmat syntyneet juuri tuona päivänä. Tämän vuoden kohdalla tuo viiden vuoden ikäero merkitsi sitä, että Martilla täyttyi ikä 80- ja Hilkalla 75 vuotta. Eipä uskoisi, kun päivänsankareita katsoo. Savusaunan jälkeen otetussa kuvassa on synttärivieraita Hilkka-emännän ollessa toisena vasemmalta.

 
Miesvieraita tässä, 80-vuotiaan isännän paikka on oikealla puolella pöytää.

 
Kaksi sinnikästä motoristikaveria, Martti ja Matti. Yhteisiä matkoja on huristeltu pariin kertaan Virossa ja lukuisia pitkiäkin taipaleita kurvailtu kotimaan mutkateillä.
 
 
Tässä esillä ollut kesän kuvakokoelma antaa hieman osviittaa siitä, etteivät menneet kuukaudet pelkää ikävänpitoa olleet. Olihan sitä aurinkoa, oli mukavia yhdessäolon hetkiä, joskin vastapainoksi ikävänoloisia sadepäiviä, työssä uurastamistakin. Marjastus ja sienimetsät tietysti tulevat siihen päälle. Mitäpä enemmän kesältä oikeastaan voisi toivoakaan!
 
Yllä oleva kuva otettiin mukaan ajatuksella, ettei ihan kaikkea vielä kerrota. Kuva ottamisella oli tietenkin oma tarkoituksensa. Sen verran salaisuuden verhoa voimme avata, että tämäkin kuva tulee vielä esille, mutta ihan toisenlaisessa yhteydessä.

 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti