Tämä hulppeanhieno kuvanäkymä on Tohmajärven Timolan koulunmäeltä. Järventauksen kylänosana oleva Timola-kulmakunta on sekin todennäköisesti saanut nimensä komealla vaaralla joskus asuneen Timosen mukaan.
Maisteri Pirkko Timonen kirjoittaa
parhaillaan henkilöhistoriaa isästään Onni Timosesta. Tämä oli
ooppera- ja teatterimaailmassa 1930-luvulta lähtien. Ura alkoi
Viipurissa ja johti pitkäaikaiseen pääjärjestäjän pestiin
Suomi-Filmissä. Elämäntyö jatkui Kansallisoopperassa,
Kansallisteatterissa ja Savonlinnan oopperajuhlilla. Sivurooleja
Timonen teki useissa Suomi-Filmin elokuvissa.
Keisarillisen Majesteetin päätöksellä vuonna 1819 liitettiin kolme Tohmajärven Kantosyrjän taloa Kiteen samannimiseen kylään. Yksi niistä oli Timosten pitkään hallitsema Timola, uudella tilanumerolla 13 (nyk. mm. Parviaisten osittain omistama Honkavaara-nimellä), joka melko varmasti oli Onni Timosen suvun asuinpaikka. Entisen Timola-tilan pihalla kasvoivat aikoinaan valtavat koivut. Myöhemmin niiden tilalle istutetut lehtikuuset kertovat nekin, että paikalla on asuttu todella kauan, Timoset olivat isäntinä ainakin alkaen vuodesta 1722 ja siitä eteenpäin aina 1850-luvun loppupuolelle.
Onni Timosen perheen juuret ovat
Kiteellä ja Tohmajärvellä. Isän taustat vievät alkuperäiseen
Kantosyrjän kylään Tohmajärvelle, sittemmin liitettynä
Kiteeseen. Kiteellä sukua on ollut kauan myös Hatunvaaralla. Onnin
äidin puolella ovat juurina Potoskavaaran Pirhoset ja Oikurit. Onnin
äidin vanhemmat olivat potoskalaiset Anna Oikuri ja Lauri Pirhonen.
Potoskavaarassa he asuivat viimeksi Kivenlautanen-tilalla, joka
sijaitsee Riikolantien haarassa ensimmäisenä talona
Kuukkelintiellä.
Pirkko Timonen Kivenlautasen pihalla. Täällä isän perhe asui aina vuoteen 1918. Talo on nyt autio.
Perhe siirtyi sitten
Kiteenlahteen, Losolan pohjukalle vuonna 1918. Vanhimmat lapsista
muuttivat vuosien varrella Viipuriin ja isän kuoltua vuonna 1924,
sinne lähti lopulta äitikin nuorimpine lapsineen. Ajankohta oli
vuosi 1929, jolloin Onni Timosella oli ikää noin 18 vuotta. Onni
Timosen elämänurasta oli laaja artikkeli Koti-Karjalassa
ja myös tässä blogissa helmikuussa 2016. Onnin perheen kahdesta lapsesta on jäljellä enää
nuorempi tytär, Pirkko, joka on muutamia vuosia uurastanut isän
elämänhistorian tutkijana. Suuren taustatyön vaatinutta ja
ilmeisen kiinnostavaa teosta voitanee odotella jo tulevan joulun
lahjapaketteihin.
Pirkko Timosella oli vuosia
mielessä pyhiinvaellus suvun juurille. Nyt heinäkuun puolessa
välissä asia toteutui. Täällä vietetty viikonlopun mittainen
aika riitti kohtalaisen hyvään tutustumiseen Kiteen komeaan
kivikirkkoon ja kirkonkylän muihin nähtävyyksiin. Sunnuntaipäivä
kului suurimmalta osin kiertoajeluun "juurille", Timosten
ja Pirhosten asuinsijoille Potoskavaarassa ja sen läheisissä
kylissä. Kun nyt jo edesmennyt Losolan Onni Havukainen oli Onni
Timosen koulunkäyntikaveri ja kaveri monissa pojanviikareitten
muissa puuhissa, tokihan piti käydä tervehtimässä Onnin
jälkipolvea, samoilla tiluksilla asuvia kolmea veljestä.
Oikurila Potoskassa liittyy sukuun siellä asuneen Onni Timosen äidin, Anna Oikurin kautta. Nykyinen isäntäpari Tupu ja Jyri Vuorinen tarinoivat Pirkon kanssa Oikurilan pihamaalla. Tyttärentytär Iita seuraa kiinnostuneena.
Losolan Onnin pojat jatkavat tilanpitoa Kiteenlahdessa. Lypsykarja märehti nytkin laitumella. Pertti ja Virva Havukainen ovat vieraansa Pirkko Timosen kanssa ison terijoensalavan katveessa.
Pirkko oli lähes haltioissaan
Kiteenlahden ja yleensä Kiteen upeista maisemista. Pääkaupungissa
syntyneenä ja siellä elämänsä asuneena häntä viehätti
asumisen ja ympäristön monenlainen avaruus ja myös siistit
pihapiirit. Koko ajan on tunne, että katselee maisemia korkealta,
kuin näköalapaikalta, hän sanoo. Pirkko kertoo aistivansa, että
samoin tämän ympäristön kokivat hänen isänsä perhe ja suvun
monet aikaisemmat polvet, jotka aikoinaan asuivat täällä ja
ahersivat oman elämäntyönsä parissa.
Hatunvaaralta avautuvat upeat maisemanäkymät muun muassa itään. Tässä suunnassa ovat Pälkjärvi, Matkaselkä ja Ruskeala. Hatunvaaran seutukin on ollut pitkään Timos-sukujen omistuksessa. (Kuvia klikkaamalla ne saa avautumaan näytölle isommassa ja paremmin kuvausnäkymää edustavassa koossa.)
Hatunvaaralla on säilynyt vanha talon hirsikehikko. Sillä saattaa olla ikää ainakin puolentoistasataa vuotta. Talo on hakattu siihen aikaan, jolloin metsistä vielä löytyi ikihonkia. Varsinkin salvoksia lähempää tarkastellen huomaa seinähirsien järeyden. Tällaisia rakennuspuita on nykymetsissä enää kovin harvassa, jos ollenkaan. Kiteeläistä kotiseutuperinnettä olisi tarpeen vaalia täälläkin. Taitavasti entisöiden rakennus voitaisiin kunnostaa nykyistä tilaansa ehompaan kuntoon - vaikkapa hanhiviikkojen arvokkaaksi tukikohdaksi.
Isän koulunkäyntiä, uraa Viipurin vuosina ja muuta isänpuoleisen suvun henkilöhistoriaa ei valitettavasti ole asiakirjoina säilynyt. Viipurissa tuhoutui sodan melskeissä arvaamattomat määrät arvokasta arkistomateriaalia ja perheitten omaisuutta. Ihmeellisen sattuman kautta Pirkko sai haltuunsa arvokkaan valokuvakansion, jonka aiheena on Äänislinnan sotateatteri. Siinä kokoelmassa on yksi kuva, joka on otettu Onni Timosen ollessa siellä näyttelijänä.
Perheen äidinpuoleisen suvun hyvin tallessa olevista arkistoista Pirkko-maisteri löysi varsin kiinnostavan asiakirjan: se on vanha, 1910-luvulla annettu Hanna Joutselan passi. Timonen kiikutti passin arvioitavaksi Kansallismuseoon, jossa heti nähtiin sen olevan arvokas harvinaisuus, vanhin lajissaan heidän kokoelmiinsa tulleena.
Asiaan perehdyttäessä löytyi Pirkolle ihan uutta tietoa. Tosin entuudestaan tiedossa oli, että Pirkon isoäidin ja isoisän kuoltua nuorena orvoksi jääneet lapset adoptoi juuri tämä äidin isän sisar Hanna Joutsela. Hän, 1800-luvun loppuvuosina syntynyt sukulainen, kilpaili naisvoimistelijana ja harrasti kansantanhuja.
Hänen suomalainen
kansantanhujoukkueensa sai kunnian esiintyä Berliinin Olympialaisten
päätösjuhlassa. Ainoana esiintyjäryhmänä se kutsuttiin itsensä
Adolf Hitlerin ja Saksan kansanvalistus- ja propagandaministeri
Joseph Goebbelsin järjestämille kahvikutsuille. Potretissa suomalaisryhmän kanssa poseeraavat ylimmät natsijohtajat hymyillen maireasti. Olisiko miesten mielessä jo silloin ollut Petsamon nikkeli, arvelee Pirkko. Hanna oli kuvanottoaikaan
jo 46-vuotias. Perheen äidinpuoleisen suvun hyvin tallessa olevista arkistoista Pirkko-maisteri löysi varsin kiinnostavan asiakirjan: se on vanha, 1910-luvulla annettu Hanna Joutselan passi. Timonen kiikutti passin arvioitavaksi Kansallismuseoon, jossa heti nähtiin sen olevan arvokas harvinaisuus, vanhin lajissaan heidän kokoelmiinsa tulleena.
Asiaan perehdyttäessä löytyi Pirkolle ihan uutta tietoa. Tosin entuudestaan tiedossa oli, että Pirkon isoäidin ja isoisän kuoltua nuorena orvoksi jääneet lapset adoptoi juuri tämä äidin isän sisar Hanna Joutsela. Hän, 1800-luvun loppuvuosina syntynyt sukulainen, kilpaili naisvoimistelijana ja harrasti kansantanhuja.
Tuollainen näkyvyys oli melkoinen kunnia sen ajan maailmassa ja silloin kaikkialla laajasti uutisoiduissa kisoissa. Asiasta kerrottiin kuvauutisena Pirkko Timosen löytämässä Kisakenttä-lehdessä vuodelta 1936. Nykyisin kyseinen numero löytyy muun muassa Kansallisarkiston kokoelmista.
Pirkko sanoo vakaumuksenaan, että kaikkien ihmisten pitäisi huomata kuinka tärkeää on tavalla tai toisella dokumentoida oman perheen ja suvun vaiheita sekä muuta historiaa. Valitettavan usein käy niin, että nämä asiat eivät nuorempana jaksa meitä kiinnostaa. Myöhemmällä iällä heränneen kiinnostuksen ongelma on usein, että ne joilla sitä arvokasta tietoa oli, ovat jo poistuneet ajan rajan taakse.
Aikaisempi tarina Onni Timosesta löytyy tätä linkkiä klikkaamalla:
http://kankaalanpekalta.blogspot.fi/2016/02/onni-timonen-kiteenlahdesta-thalian.html
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Pirkko
Timonen
Kauppatieteen
maisteriSyntynyt: 1945
Asuu Helsingissä.
Perhe:
Kaksi ihanaa sisaren lasta Yhdysvalloissa.
Harrastus:
Tutkii omaa elämää lähellä olevia aiheita ja kirjoittaa niistä.Kiinnostuksen kohteet: Sukujuuret, suomalainen muotoilu, italian kieli.
Omat
teokset:
- Dora
Jung Tekstiilitaiteilija – taidekäsityöläinen – teollinen
muotoilija. Toim. Ritva Palo-oja. Vapriikki Tampereen museoiden julkaisuja 99. 2007
- Dora Jung. Ed. Ritva Palo-oja and Anne-Mari Lehto. Vapriikki Tampere Museums’ publications 121. 2011
- Kattausten kulta-aika 1950-luvun designastiat Schildts & Söderströms 2013
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti