Muutamia vuosia sitten tuli paneuduttua toisen maailmansodan vuosien kaksipyöräiseen taistelukalustoon. Aikaa jutun teosta on jo viisi vuotta. Artikkeli julkaistiin Bike-lehden touring-teemanumerossa toukokuussa 2011. Tänään 21.5.2016 on MC-Kiteen poikien kevätajo, vaikka toivottu sade sattuikin samalle päivälle. Lukijoilleni on tässä siis "uusintakattaus" saksalaisesta sotanorsusta.
Paloaukean museon omistaja Ylämyllyllä antoi hienon sotamotskarinsa kuvattavaksi kesällä 2010. Sorakuoppa oli oivallisen karu ympäristö kuvan ottamiseen. Kuvassa näkyvä kk-jalusta on harvinaisempi lisävaruste.
Saksalainen ratkaisu nelitahtisesta bokseri -twinistä on hyvin vanha, sillä Karl Benz oli jo vuonna 1896 patentoinut sellaisen moottorin. Vuonna 1923 esiteltiin BMW-moottoripyörästä uusi sarjatuotantomalli R32. Siinä yhteydessä tehtiin jo useat tälle valmistajalle pitkäaikaisiksi jääneet valinnat: Muutamaa 1-sylinteristä pystykonemallia lukuun ottamatta 2-sylinterinen flat-kone säilyi isoissa Bemareissa 1980-luvulle asti ainoana vaihtoehtona. Kuiva kytkin ja kardaaniveto taas olivat kaikkien mallien voimansiirroissa yksinomaisina ratkaisuina aina vuoteen 1994, jolloin markkinoille tulivat poikittaiskampiakseliset F-mallit ja niiden mukana ketju- tai hammashihnaveto.
Nupposen ajokki toisesta kuvakulmasta. Alkutuotannon malleissa moottorin venttiilikannet olivat alumiinivalua. Sodan jatkuessa valmistustapa muuttui: ne prässättiin pellistä. Alumiinille oli tärkeämpää käyttöä mm. lentokoneitten valmistusmateriaalina.
Hitlerin sotakone tarvitsi työjuhtaa
Zündapp
Werke AG oli jo 1930-luvun puolessa välissä huomattava moottoripyörien
toimittaja Saksan Wehrmacht -armeijalle. Tuotteet muistuttivat
perusratkaisuiltaan BMW-tehtaan R-boksereita. Tekniikka oli kilpailijaa jonkin
verran edellä ja kansiventtiilirakenne tuli Zündapp -pyöriin Bemareita
aikaisemmin. Ajokkien runko- ja muut rakenteet olivat kuitenkin varsinaisesti
siviili- ja maantiekäyttöön tarkoitettuja. Vuonna 1937 Saksan armeijan johto
pyysikin molemmilta tehtailta tarjousta sotilaskäyttöön suunnitellusta
raskaasta ja hyvin maastokelpoisesta sivuvaunupyörästä.Toimeksiannon reunaehdot olivat varsin kovat: Kantavuutta piti olla 500 kg ja täyskuormattuna vauhtivaroja nopeuteen 80 km/h. Huippunopeus ilman kuormaa asetettiin lukemaan 95 km/h ja alin maastonopeus määriteltiin jalkaväen etenemisvauhtiin 4 kilometriä tunnissa. Maavaraa kuormattuna vaadittiin 150 mm ja rengaskooksi valittiin kantavuudeltaan hyvä 4,5x16. Lokasuojien tuli olla niin kaukana, että lumiketjujen käyttö oli mahdollista. Viimeksi mainittu ominaisuus oli myöhemmin arvossaan varsinkin silloin, kun vuonna 1942 taisteltiin häviöstä Stalingradin hyytävissä tuiskuissa.
BMW R32 vuodelta 1923 oli malli, joka linjasi saksalaisten moottoripyörien kehitystä pitkälle tulevaisuuteen. R-sarjan Bemarien nykyisissä malleissa nähdään edelleen samoja piirteitä.
Zündapp KS600-malli oli pohjana, kun sotilaskäyttöön sopivaa moottoripyörää alettiin suunnitella. Kuvan yksilö on, kuten kuvakin kertoo, vuodelta 1939. Ajopeli kuvattiin Helsingissä moottoripyöränäyttelyssä puolenkymmentä vuotta sitten.
Kilpakumppanit saatiin yhteistyöhön pakon edessä
Toinen maailmansota alkoi syksyllä 1939, mutta uudet KS750:t vetävine sivuvaunuineen ehtivät mukaan varsinaisesti vasta vuodeksi 1942, jolloin niitä tehtiin jo 7.228 kappaletta. Sitä ennen oli saatu valmiiksi vain kolmisensataa ajokkia. Sivuvaunujen tyypissä näkyy suunnitteluvuosi, sillä Zündappin versio oli mallina BW40. Se oli kehittyneempi kuin kisaparin käyttämä runko, mutta myös kalliimpi ja hitaampi valmistaa. Sivuvaunukori, yleensä Steib -valmiste, oli molemmissa yhteinen. Vuonna 1943 tehtiin päätös, että BMW:n käyttämä sivuvaunurunko otettiin käyttöön molempien tehtaiden pyörissä.
Moottorin rakenne kelpaa oivallisen insinöörityön näytteeksi vielä tänäänkin. Sylinterien V-kulma on käytännössä pienin mahdollinen, 170 astetta. Sekin antaa sylintereille hieman lisää maavaraa kallistuksissa.
Maastovaihteisto tarvitsee omat käyttölaitteensa. Siksi tankin kupeella on kaksi vaihdevipua. Kuten näkyy, jarru- ja kytkinkahvat ovat sitä vanhaa "lihakoukku"-mallia. Ulommalla vaihdevivulla valitaan tienopeus-, maasto-, sekä peruutusalueet.
Saksalainen Triumph -tehdas
TWN oli tehnyt alihankkijana etuhaarukkaa KS750-pyörään. Armeija päätti vuonna 1942, että sama rakenne
tuli ottaa käyttöön myös BMW:ssä. Tosin sillä ei ollut merkitystä, kun
Baijerissa oli varastossa 5000 kappaletta omavalmisteista etupäätä, jotka
riittivät tuotannon päättymiseen asti.
Yhteistyötä oli sekin, että kaikkiin vuodesta 1943 alkaen valmistuneisiin Zündappeihin asennettiin BMW-tehtaalla valmistetut Zündapp -sivuvaunuperät. Lisäksi on hyvä muistaa, että jo Wehrmacht- suunnittelupyynnössä edellytettiin, että pääkomponenttien, kuten esimerkkeinä moottorien ja vaihteistojen, tulisi olla pyörämerkkien kesken vaihtokelpoisia. Tavoite toteutui niin hyvin, että 70% molempien sotapyörien osista sanotaan täyttäneen asetetun vaatimuksen.
Yhteistyötä oli sekin, että kaikkiin vuodesta 1943 alkaen valmistuneisiin Zündappeihin asennettiin BMW-tehtaalla valmistetut Zündapp -sivuvaunuperät. Lisäksi on hyvä muistaa, että jo Wehrmacht- suunnittelupyynnössä edellytettiin, että pääkomponenttien, kuten esimerkkeinä moottorien ja vaihteistojen, tulisi olla pyörämerkkien kesken vaihtokelpoisia. Tavoite toteutui niin hyvin, että 70% molempien sotapyörien osista sanotaan täyttäneen asetetun vaatimuksen.
. Sivuvaunuperän sisällä on monimutkainen konstruktio. Tasauspyörästön lukon vipu näkyy taaempana.
KS750 -mp:n lukollinen perä ja sen sivuvaunuveto on hyvä näyte saksalaisen insinööritaidon saavutuksista.
Sivuvaunun napavälitys ja sen nestejarru.
Pommitukset tuhosivat tehtaita, mutta pieni erä
sotanorsuja riitti SA- käyttöönkin
Sotavuosina liittoutuneet
pommittivat raskaasti molempia tehtaita. Se vaikeutti vaadittuihin
tuotantomääriin pääsemistä. Zündapp KS750 pyörää ehdittiin tehdä sodan
kestäessä noin 18.300 kappaletta. Ensimmäisinä rauhan vuosina 1946 - 1948
valmistui varaosista vielä pyöreästi 350 pyörää lisää. Vaikka Bemari ainakin
mielikuvissa jäi pahasti ”sotanorsun” varjoon, niitä silti riitti eri
rintamilla noin 16.500:n kuskin ajokeiksi.
Suomen Armeijan vertailuissa
päädyttiin saksalaiskenraalien linjauksiin: Meille ostettujen Zündappien määrä
oli 300 kpl. Toimitukset tosin ajoittuivat vasta jatkosodan päättymistä
edeltäneille viikoille kesällä 1944, eivätkä kaikki ostokit tulleet edes
perille: 36 pyörää paloi Stettinin sataman varastoon pommituksissa 17.8.1944.
Lapin sodassa ”norsuja” sentään ennätettiin käyttää syksystä 1944 kevääseen
1945. Silloin osaksi niilläkin hätyytettiin jatkosodan aseveljinä olleita
saksalaisia Jäämerelle tai Norjan kautta omille mailleen.
Sotien jälkeen Zündapp
keskittyi enimmäkseen kevyempiin moottoripyöriin, tosin valmistuksessa oli myös
K601 soolo/sivuvaunumalli. Tehtaan
kaksitahtiset katupyörät esimerkiksi 1960-luvulla olivat paitsi laadukkaita,
myös hyvin viimeisteltyjä ja kauniita. Samaa voi sanoa skootterista Zündapp
Bella. Suomessa arvostettiin myös tehtaan mopedeja, joita kuten isompiakin kaksipyöräisiä,
valmistettiin 1980-luvulle asti. BMW jatkoi tuotantoa ja sen all-roadit,
R-bokserien GS-sarja, kantaa nykyään 2-pyöräisten valtikkaa, nyt jo rauhan
toimissa. Ne ovatkin olleet pitkään ja ansaitusti eniten myytyjä malleja,
erityisesti kotimaassaan Saksassa.
Tekniikkaa, Zündapp KS750
Moottori:
Kaksisylinterinen
nelitahtikone kansiventtiilein, bokserikulma 170º Sylinterinläpimitta 75 mm
Iskunpituus 85 mm
Iskutilavuus 751 ccm
Puristussuhde 6,2:1
Teho 26 hv /4000 r/min
Vääntömomentti 5,25 mkg / 2650 r/min
Voitelu mäntätyyppinen öljypumppu
Magneettosytytys, valmistaja Noris tai BoschLatausjännite / teho 6 V / 50-70Watt
Kaasutin: DV-G Solex
Kampikammion öljytilavuus noin 2,5 litraa
Voimansiirto:
Kaksoislevy- lamellikytkinZündapp- suorahammasvaihteisto
- neljä maantievaihdetta
- neljä maastovaihdetta / peruutus
- huippunopeus maantiellä 95 km/h
- huippunopeus maastovaihteella 14 km / h
- hitain maastonopeus 3 km / h
- kardaaniveto
Taka-akselistossa tasauspyörästö ja sen yhteydessä momentinjako
niin, että takapyörän ja sivuvaunun kesken teho jakaantui
suhteessa 70 / 30 %
- lisäksi erikseen kytkettävä 100 % tasauspyörästön lukko
Rengaskoko 4,50 – 16,
akseliväli 1410 mm ja kokonaispituus vaunun kanssa 2385 mm
Polttoainesäiliö 23 litraa,
varatankki 3 litraaNormikulutus maantiellä 6 ltr / 100 km, - maastossa 8,5 ltr / 100 km
Paino käyttökunnossa 400 kg
- virallinen kokonaispaino oli 670 kg, mutta käytännössä usein jopa 850 kg!
Vielä kerran lämpimät kiitokset Tomi
Aulavuolle tiedoista, asiantuntevista kommenteista ja hyvistä rakennekuvista.
Samoin Paloaukean museon Mika Nupposelle Ylämyllyltä, joka luovutti Zündappinsa
kuvattavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti