Kiteenlahden maisemakylässä ovat parhaan kevään ajat jo takana ja "iso", täyteläinen kesä on vasta alussa. Aamuinen kierros kameran kanssa lähiympäristössä tuo meille kuvien kertomia kesäisiä tunnelmia. Toukotyöt ovat yleensä jo tehty. Monilla tiloilla kylvökset ovat jo orastuneet. Kevään "paluumuuttajina" tutut valkoposkihanhet viipyivät pelloilla reilun viikon verran ja pyyhälsivät siinä sivumennen ainakin viitisentoista hehtaaria nurmen alkukasvustoa sileäksi. Onneksi vierailu oli tänä keväänä aikaisempia vuosia lyhempi. Se on hyvä, sillä nyt nurmet ennättävät toipua ja ehkä vielä tuottavat keskinkertaisen tuorerehusadon
Yksinäinen kurki aamuaterialla oraspellossa. Ehkä sieltä jotakin löytyy, matoja ja toukkia - mikäli moiset kuuluvat komean linnun ruokalistaan. Tai sitten salaatteina ohranoraita.
Kurki ei lauluäänellään ole juuri mainetta niittänyt. Syksyllä kurkien krok krok-ääntelyä kuulee niiden matkatessa auroina etelää kohti. Olikohan tällä kurjella keväinen laulu mielessä, kun oikein jalan kanssa pitää kurkkua raaputtaa?
Valkoposkihanhien massiivinen laskeutuminen Kiteenlahden pelloille näkyy hyvin tässä otoksessa. Lintuja oli varovastikin ilmaistuna kymmeniin tuhansiin nousevat parvet.
Kylämaisemaa toukokuun loppuviikoilta. Luonnossa ovat jo kesäiset värit. Vihreää yleiskuvaa ryydittävät voikukkien keltaiset sävyt.
Voikukkia tienvarren pellolla. Tämä viljelyksillä haitalliseksi rikkakasviksi tuomittu kukka antaa kuitenkin oman tervehdyksensä yhtenä kesän aikaisimmista kukkijoista.
Koristeomenapuulla ovat ainakin kahdet kasvot. Keväällä se kaunistaa puutarhaa kukinnoillaan ja syksyllä sen punaiset pikkuomenat ovat puun toinen upea esiintyminen. Tässä kukinta on vasta alussa.
Pajapellon nurkan pihapiiri on syntynyt avoimelle pellolle. Vuosikymmeniä sitten, aikana ennen sotia, pellon- ja tienreunassa oli Kankaalan veljesten pajarakennus. Se purettiin 1970-luvulla, käytöstään jo paljon aikaisemmin poistuneena. Kesällä 1993 Pajapellolle alettiin rakentaa pientä taloa eläkkeelle jäävälle viljelijäpariskunnalle. Nyt rakennusten ympärillä on jo paljon koristepuita, marjapensaita ja muuta asumisesta ja elämisestä kertovaa kasvillisuutta. Tässä kukkivat sireenit tontinrajalla naapurin suuntaan. Ajankohta on 26. päivä toukokuuta. Omenapuun kukinta alkaa olla jo loppusuoralla - kuten kuvakin sen kertoo.
Ilman omahyväisyyden häivääkään voi sanoa Pajapellon nurkan mökin ja sen ympäristön tätä nykyä näyttävän asutulta. Yhtä ja toista ympäristön kaunistusta, puuta ja pensasta, mansikkaakin, on tälle alkuun karulle moreenipellolle istutettu. Peruna sentään täytyy joka kevät kylvää vakoihin uudelleen, mutta niinhän sen kuuluukin olla.
Lähellä olevaa kauneutta ihminen ei aina helposti oivalla. Tämäkin näkymä saattaa jäädä kiireiseltä kulkijalta huomaamatta. Katseen suunta on Karppalan mäeltä Hyypiinjärvelle. Idylli voisi olla vaikkapa edesmenneen taiteilija Pekka Halosen maalaukselle sopiva aihe.
Paljon kuvattu Havolan mutkahan se on tässä järvinäkymän kohteena. Nykyaika tosin on mukana kahteen kertaan; metallinen kaide ja ukon motskari.
Järvi on tyyni, tunnelmassa kuin pyhäaamun rauha. Niin ei kuitenkaan ole. Arkinen hyörinä näkyy rantamutkissa "automiesten" kiireisenä pyyhältämisenä. Luonto tien vieressä ja varsinkin järvellä on silti levollinen.
Muutaman sadan metrin mittainen Salmenjoki on osa Kiteenjoen vesistöä. Se yhdistää Kiteenjärven ja Hyypiin. Vesipintojen ollessa samalla tasolla joen virtaus on rauhallista. Rannalta vedenpäälle kurkottavat puut saavat uoman näyttämään todellista mittaansa kapeammalta.
Järvien laskun ja jokiperkauksen tuloksen syntynyttä viljelmäaukeaa Hiidenjoen kuivatusalueella olen Kiteenlahden kylähistoriakirjassa leikillisesti nimittänyt kiteenlahtelaiseksi Limingaksi. Tässä sitä "liminkaa" näkyy Joentauksen sillalta joen yläjuoksulle päin kuvattuna. Yhtenäinen viljelyaukea on kilometrien pituinen ja paikoin yli kilometrin levyinen peltojen nauha.
Tässä kuvaussuunta on kohti Kiteenjärveä, joen alajuoksua. Takana vasemmalla näkyvät Peräpihan Matikaisten rakennukset. Hiidenjoki perattiin viimeiseksi 1980-luvun loppuvuosina ja uoma on ennättänyt rehevän rantakasvuston aiheuttamana uudelleen muuttua kapeammaksi. Kevättulva nousee taas korkeammalle, mutta se ei kestä kauan. Siksi vuosikymmeniä sitten tehdyt salaojitukset pitävät edelleen viljelmien kuivatustilan kunnossa.
Viimeisenä kuvana on "pitkällä putkella", 12-kertaisella zoomauksella, otettu tallennus kohteesta joka on kilometrin päässä kuvauspaikalta. Joentauksen tiellä olevalta mäeltä avautuu tämä näkymä kohti jokiuoman takana olevia viljelyksiä aina kylää halkovalle maantielle. "Lähelle vedettyinä" rakennuksina näkyvät tässä Notkon Tiaisten talo vasemmalla ja Vesa Hirvosen siniharmaaksi maalattu talo oikealla. Tämä onkin maisemakylä-alueen uusin rakennus hoidettuine pihapiireineen.
(Jälleen kerran useasti jo toistettu ohje: kun klikkaat hiirtä esimerkiksi ensimmäisen kuvan päällä, avautuvat blogin kaikki kuvat suurina tiedostoina ja isossa koossa katseltaviksi!)
Kylä elää kesää. Luonto kehittyy vauhdilla kohti sydänsuvea ja pellot alkavat kantaa taas uutta satoa. Pihapiirien marjapensaat ja omenapuut ovat täydessä kukinnassa. Sireenit loistavat parasta kukintoaan, nyt lähes ennätysaikaisin. Sade viikko sitten tuli parhaaseen aikaan, eikä liian rajuna. Nyt on torstai 26. toukokuuta ja jälleen saimme herätä sadesäähän. Nytkin se oli tervetullut.
Viikon kuluttua monissa perheissä juhlitaan koulutyön päättymistä. Valkolakki painetaan taas monen kiteeläisnuorenkin kutreille. Juhla koskettaa Pajapellon nurkan väkeäkin, kun Kankaalan nykyisen talonväen lapsista vanhin saa hänkin oman ylioppilaslakkinsa. Nuoren haaste siirtyy nyt yhä enemmän kodin ulkopuolelle ja oman ammatin hankkimisen suuntaan. Mummi ja ukki tien toiselta puolelta toivottavat lämpimästi onnea tämänkin läheisen lapsenlapsen elämälle ja opinnoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti