Maaseutu saa elinvoimaa myös ihmisten positiivisuudesta

 

Herrala, paremmin entisen Juho Pietarisen pihapiirinä tunnettu pieni kulttuurinen kokonaisuus tulee nyt mukaan, kun uudessa ehdotuksessa Kiteenlahden perinnemaisema-aluetta laajennetaan Kiteenjärven rannan suunnassa kohti kirkonkylää. Siihen tulee nyt myös Savikon maakauppa ympäristöineen sekä Vaaran Hakulisten talouskeskus ja tilan peltoalueet kohti Hyypiinjärveä. Herralan pihapiiriä ja samalla itää kohti otetun kuvan taivaanrannassa häämöttävät Pajarinmäet ja Kiteenlahden kylä.

 

 

Näissä ylä- ja alapuolella olevissa otoksissa on maisemakylän talvea muutaman vuoden takaa. Perinnemaisematyöryhmän mietinnössä kiitellään Kiteenlahdessa ehyenä säilynyttä maisemakokonaisuutta aina rakennuskannan arkkitehtuuria myöten.

 

 

 

Tie vie kylän läpi kohti kirkonkylää ja kaukana sijaitsevia rintamaita. Talvisen maiseman viesti on maalaiskylän rauhallinen elämänmeno.

Kylän asutus on  isojen viljelyaukeiden takia laajalla alueella. Talouskeskukset ovat useimmiten etäällä toisistaan.Talo-talossa kylänäkymiä ei keskieurooppalaiseen tapaan täällä ole. Joskus siihen sentään löytyy poikkeus. Tässä on niistä yksi. 

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
 

 

Valtioneuvosto vahvisti  vuonna 1995 ympäristöministeriön ehdotuksen valtakunnallisesti arvokkaista perinnemaisema-kohteista. Silloin nimetyn 156 kohteen joukossa nykyisen Kiteen alueella olivat Kiteenlahden kylämaisema ja Totkunniemi-miljöö silloisella Kesälahdella.Yllä oleva kuva on Kiteenlahden kylältä ja peltoharjanteelta kohti Matikkalan viljelynurmia. Päivityksen perusteluissa juuri tätä peltonäkymää kiitellään kuuluvaksi maisemakylän parhaisiin.

 

 Kiteenlahden perinnemaisema-alueen rajaus kartalla. Päätös on siis vuodelta 1995, jolloin valtioneuvosto vahvisti ympäristöministeriön maisematyöryhmän ehdotuksen. Sama karttapiirros on Kiteenlahti-kirjan toisessa painoksessa takalehden liitteenä. Kartta-aukeamaa jaettiin myöhemmin todella paljon myös ensimmäisen painoksen kirjoja ostaneille. Mahdolliset halukkaat voivat kysellä sitä vieläkin Pajapellon nurkan ukolta.

 

Nyt asiassa on tehty päivitystyötä muutaman viime vuoden aikana. Sen pohjalta on äskettäin on valmistunut ehdotus uudeksi luetteloksi. Entiseen verraten kohteita tullut lisätyiksi kolmisenkymmentä ja eräitä aikaisemmin perinnemaisema-statuksen saaneita alueita esitetään poistettaviksi.

      Uuden esityksen laatinut selvitystyöryhmä toteaa Kiteenlahdesta:

"Kiteenlahden kylämaisemat ovat edustava ja elinvoimaisena säilynyt ranta- ja harjuasutuksen sekä laajojen viljelysten luonnehtima maisemakokonaisuus. Alue on valtakunnallisesti arvokas maisema- alue. Nyt rajaukseen sisällytetään inventointien perusteella vielä Suontauksen ja Savikon kylät viljelyksineen. Rajausta laajennetaan paikoin myös alueen pohjois- ja itäreunoilla. Maisema-aluetta supistetaan Kiteenjärven vesialueella"

     Kiteenlahden perinnemaisema-aluetta halutaan siis länsisuunnassa laajentaa niin, että uuden rajauksen sisälle jäävät Kiteenjärven rannalla oleva entisen Juho Pietarisen pihapiirinä tunnettu alue sekä Savikon seutu maakauppoineen. Siitä eteenpäin rajaus lähtee Hyypiitä kohti, josta se jatkuu järveä myöten ja osaksi uudella linjalla Kompsunjoen kohdalle. Joki on osa Kiteenjoen Laatokkaa kohti jatkuvaa reittiä. Jokisuulta uusi "alueraja" etenee joen Loukunvaaranpuoleista rantaa Huotinvaaraan ja kohtaa entisen paikkansa Pitkäjärvellä.

      Niin ikään uutta aluetta maisemakylälle ehdotetaan Kylmäojantien vasemmalle puolelle "Ilvolan pohjukkaan". Samalla suunnalla on myös laajennus, jossa mukaan on otettu komeat maisemakalliot Pukarissa. Uusi ehdotus kasvattaa Kiteenlahden perinnemaisemakylän aluetta merkittävästi.  Pohjana olleessa maisematyöryhmän muistiossa todetaan entisen pinta-alan olevan  1270 hehtaaria. Jos ja todennäköisesti kun, uusi ehdotus jatkossa hyväksytään, pinta-ala kasvaa 1935 hehtaarin suuruiseksi.

 

 

Keskellä kyläaukeaa on Vaaranmäki, jonka tienoille sijoittui aikoinaan kylän vanhinta asutusta. Täältäkin avautuu upea panoraama kameran ollessa suunnattu itää kohti. 



 

Kylän peltomaisemaa Pukariin johtavalta Joentauksentieltä lounasta kohti.

 

Valkealampi on lähdepohjainen ja syvä. Vesi on kristallinkirkasta. Ei ihme, että tämä on eräs alueen suosituimmista uimarannoista. Paikka jää hieman laajennetunkin rajauksen itäpuolelle. Ronnunsuolta Kylmäojan tielle, sieltä edelleen Joentaukseen ja Pukariin suunnattu "maisemaraja", on Valkealammesta noin puoli kilometriä lännempänä.  

 

Uuden ehdotuksen mukainen Kiteenlahden ja Savikonseudun perinnemaisema-alue on merkittävästi entistä suurempi. Ainakin paikkakuntalaisille yllä oleva ympäristöministeriön kartta kertoo Savikon alueen lisäksi uudet linjaukset Hyypiillä, Kompsunjoella, Suontauksessa, Ronnunsuolla ja Pukarissa.

 

Tölkinsaari avautuu kesäisin Hyypiiltä erikoisena ja puulajistoltaan lähes puhtaana lehtomaisemana. Kumparemuoto on melkoisen korkea ja se oli todellinen saari ennen järvienlaskuja. Nyt sinne pääsee maakannasta myöten, joskin kevätvesinä kannas on melkoinen pehmeikkö. Perinnemaisema-alueen uusi linjaus tulee Savikon suunnasta Hyypiitä pitkin kaartaen ohi Tölkinsaaren kauempaa oikealta. Raja kurvaa sitten  kohti  Kompsunjoen suuta. Kuten havaitaan, vuoden 1995 perinnemaisema-kartassa linjaus kulki Tölkinsaarta hipoen.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Uuteen Kiteenlahden perinnemaisema-alueeseen tulevat oleellisena lisäyksenä lukuisat kalliot Pukarissa ja Hiidenjoenlaakson kahta puolta. Siksi tässä alla on pieni kokoelma näkymistä, joita kylän vähemmän tunnetuilla paikoilla samoileva voi kohdata.

 

Rosvokallio Pukarissa kohoaa laeltaan paljon viereisen suon puunlatvoja ylemmäksi. Siksi sieltä voi katsella vaikkapa matkan takana sijaitsevan kyläaukean taloja.

 

 

Kokkapäänkalliot sijaitsevat kylää halkovan Hiidenjoenlaakson vasempana reunana järveä kohti katsottuna. Tässä on eräs Kokkapäänkallioiden jyrkänteistä.

 

Kokkapäänkalliorinnettä on tässä kuvattu Hiidenjoensuon suunnasta. Parhaimmillaan korkeusero suohon nähden on parikymmentä metriä.

 

Kehnonkallio on lähempänä Niemenpuolen taloja, vajaan kilometrin päässä maantieltä. Ennen järvienlaskua Kiteenjärven vesi huuhteli jyrkänteen alareunaa. Nyt entisen ulapan paikalla on  metsää kasvava suo.

 

Kehnonkallioltakin näkee kauas. Ainakin kiikarin avulla silmä kantaa Selkuenharjulle ja pitkälle kirkonkylän suuntaan.

 

Kalliolan Huhtilaisen metsässä on monen tietämättömissä oleva ja Käräjäkalliona aikoinaan tunnettu jäkälän ja sammaleen peittämä avoin ja jylhä kivipinta. Kallion päällä on useita irtokivilohkareita, jotka sopivat mainiosti vaikka tämän ajan marjastajan kahvittelu- ja levähdyspaikoiksi.

 

Rieskankivi on iso siirtolohkare Niemenpuolen maastossa Ylä-Timolan ja Kalmistolan Toropaisen talojen välillä. Sen ympäristö on ollut ennen järvenpintojen laskemista veden yläpuolisena kennäänä. Tämä oli yli sata vuotta sitten ja myöhemminkin nuorison suosima kokoontumispaikka. Siitä kertoo sekin, että monissa kylän ihmisten vanhoissa valokuva-albumeissa on kuvia, joissa Kiteenlahden nuorisoa on kymmenmäärin viettämässä kesäistä vapaa-aikaa Rieskankivellä. Yksi  sellainen kuva (alla) on Kiteenlahti-kirjassa sivulla 162.
 

 

Rieskankiven "arkkitehtuuri" on muuttumaton. Näin on, vaikka yläpuolella olevaan värikuvaan verrattuna tässä vanhassa otoksessa kamera onkin  suunnattu kiveä kohti toisesta suunnasta. Opettajapariskunta  Eemil ja Viola Nikkosen mukana oleva nuorten joukko kuvattiin 1920-luvun vuosina. Useat henkilöt ovat vielä tämän päivän kyläläisen silmilläkin tunnistettavissa. Erikoinen yksityiskohta on puuhun sidottu "variksenpelätin" kuvan vasemmassa yläreunassa. Mikä lienee ollut moisen tarkoitus?

 

Kansanedustaja Hannu Hoskonen kirjoitti mielipidekirjoituksen sanomalehti Karjalaiseen 19.1.2016. Siinä hän maalaili synkin värein uudistettua perinnemaisemaehdotusta. Hän rinnasti asian pahaa mainetta takavuosina saaneeseen Natura-ohjelmaan. Hän väitti totuudenvastaisesti, että kaikki kylillä tulevaisuudessa tapahtuva rakentaminen olisi mahdollista vain ympäristöministeriön antamilla poikkeusluvilla. Näinhän asia ei ole. Rakennuslupaviranomainen on yksiselitteisesti kunta. Takana olevat vuodet alkaen ajasta 1995 ovat ehtineet Kiteenlahdessakin osoittaa, että statuksesta on ollut enemmänkin hyötyä kyläkunnalle. 



      Eilen, torstaina 21.1., ympäristöneuvos Tapio Heikkilä vastasi sanomalehti Karjalaisen yleisönosastossa kansanedustaja Hannu Hoskosen aikaisempaan perin huolestuneeseen ja perinnemaisema-asiaa synkästi maalailevaan kannanottoon. Hannun tekstissä epäilyttävän leiman saanut ympäristöministeriö sai tuoreeltaan kertoa pahimpien uhkakuvien olevan aiheettomia.
      Otin itse kantaa asiaan samoin eilen, 21.1. Kirjoitin lyhyen mielipidekirjoituksen, jonka lähetin tyrkylle maakunnalliseen mediaan. Liitän tiedoksi tähän alle kyseisen tekstin:
      "Olen tutustunut tausta-aineistoon ja työn lopputulokseen, jotka ovat syntyneet perinnemaisemaluettelon uudistamisehdotusta laatiessa. En ole havainnut samaa huolenaihetta kuin Hannu Hoskonen. Oma arviointikykyni rajoittuu vain ehdotuksen niihin osiin, jotka koskevat omaa asuinseutua. Kotikylämme Kiteenlahden ja Savikon alueen osalta tehdyt muutokset ja laajennukset ovat perusteltuja. Selvityksen sanonnoissa korostetaan kulttuuristen luontoarvojen sopusointuista säilyttämistä elävän maalaiskylän viljelyn- ja asumisen kanssa. Kiteenlahti-kirjassa vuodelta 2012 olen tuonut esille muun muassa kylän maisemallisesti arvokkaat kalliomuodostelmat, kuten Rosvokallio ja Tallinjalankallio Pukarissa. On hyvä, että nekin ovat tuoreessa esityksessä mukana.
      On etuoikeus asua ja työskennellä elävässä kyläyhteisössä. Sellaiseksi koen myös, että olen saanut syntyä tähän mainioon maisemakylään nimeltä Kiteenlahti. Olen ollut menneessä historiassani aika monta vuotta mukana Kiteen kunnallishallinnossa. Siihen aikaan osui sekin vaihe, kun valtionhallinnossa käsiteltiin ja vuonna 1995 vahvistettiin edellinen perinnemaisemakylien luettelo.
      Kiteellä emme silloinkaan kokeneet asiaa mitenkään uhkana. Paremminkin uskoimme, että perinnemaisema-status antaa jonkinlaista turvaa sille, että aluetta maisemina ja rakennuskantana  kohdellaan jatkossakin pieteetillä. Kiteenlahtelaisena voi sanoa, että kaksi vuosikymmentä ovat osoittaneet meidän monella tavalla hyötyneen nimityksestä, jos ei muuten, niin ainakin imagollisesti. Paljon on merkinnyt se, että itse olemme julkisuudessa tuoneet esille kylän perinnettä ja maisemallisia arvoja. Kiteenlahti tunnetaan valtakunnan tasollakin nyt paljon paremmin kuin joskus 1990-luvulla".