Kaamos on ohi

 

 

Talvi alkaa olla puolessa. Huomenna on Heikinpäivä ja vanha kansa laski, että kun silloin talon rehuvarat ovat puolessa, päästään kunnialla kevääseen. Kiteellä tunnetaan vanha sanonta. "Heikinpäivänä rehut kahtiinsa". Sanottiin myös karhua tarkoittaen: "talvi puolessa, nälkä suolessa", tai: "Heikinpäivänä karhu kääntää kylkeään". Tänään 18. tammikuuta sanotaan kaamoksen poistuneen jo Utsjoeltakin. Pohjoisimmassa Suomessa päivä alkaa jatkua huimin harppauksin. Kun aurinko alkaa paistaa pohjoisnavan yli, pienikin taivaankehrän korkeusmuutos jatkaa päivää huomattavasti. Jo viikon kuluttua valoisan ajan pituus Utsjoellakin on yli kaksi tuntia. Kuva on otettu Pajapellon nurkalta aamuyhdeksältä. Aurinko värjää ohuet pilvet komeaan kullanhohtoon.

 

Tämä näkymä on entisen tiilitehtaan kohdalta maantienohesta tallennettua maisemaa. Kiteenlahden kyläkilpi jää juuri ja juuri ulkopuolelle kuvan vasemmassa reunassa. Pakkanen on luonut kuuraiset pitsikoristeet etenkin koivunoksien varpuihin.

 

 

Hieman edellistä ylempää on tämä otos kuvattu. Oikealla puolella on Pöllälänmäki ja kuvan vasemmassa reunassa tie kaartuu kohti Kalmistolan Toropaisen taloa.

 

 

Hyypiinjärvi kylpee auringossa, ehkä ensimmäistä kertaa vuoden 2016 puolella. Jäällä on paksuutta liki kolmekymmentä senttiä. Rantaa seuraileva hiihtolatukin on nyt turvallinen. Pilkkimiehet ovat jo parin viikon ajan ottaneet riskin ja menneet kairailemaan avantojaan. Niin myös Kiteenjärven puolella. Kalojakin kuuluu koukkuihin tarttuneen. Kymmenen särkeä ja yhtä monta ahventa, kertoi eräskin pyyntimies.

 

 

 

On hyvin harvinaista, että Salmenjoen sula on näin olemattoman pieni. Toistuvat nopeat pakastumiset ja yleensä pakkasen pysytteleminen kolmenkymmenen miinusasteen tietämissä ovat asialle selitys. On tavallista, että talven ensimmäinen kovan pakkasen yö kuroo sillan alta tulevan joen suuvirtauksen lähes umpijäähän. Tavallisimmin tuo jäätyminen on kuitenkin lyhytaikainen. Kun vedenlämpö jään alla koulussa opitun mukaisesti tasoittuu tuonne neljän plus-asteen tienoille, virtauksen aikaansaama sulakieleke alkaa laajeta ja kestää lopputalven kovissakin pakkasissa melko suurena. 

 

 

Vertailun vuoksi kuva Hyypiin sulasta muutama vuosi sitten. Joulukuussa 2010 oli rapsakat pakkaset ja metsät vielä komeammassa kuurassa kuin nyt. Salmenjoensuun sula Hyypiissä oli silloin paljon suurempi. Se on ollut ennen pakkasen kiristymistä vieläkin pitemmällä, kuten se ohuena riitteenä kauempana näkyykin.

 

 

Maatilalla työtä riittää talvellakin. Etenkin jos tuotantomuotona on lypsykarjatalous, isäntäväki on askareissaan lujasti kiinni. Rehuista on huolehdittava ja ruokinnan pitää tapahtua ajallaan. Lypsämään täytyy herätä jokaisena aamuna, "oli purku tai pakkanen", kuten ennen sanottiin. Navetan ilmanvaihtohormi purkaa höyryä, joka pakkasessa tiivistyy kuuraiseksi huuruksi - melkein tuo muistuttaa nykyään jo pahamaineista tehtaanpiipusta tulevaa sauhua. Onneksi tämä vesihöyryn huurteinen  muoto ei juuri saastuta.

 

 

Vielä yksi näkymä kylätieltä kohti itää. Monien muiden  maalaiskylien tapaan Kiteenlahtikin on hiljentynyt. Väkimäärä on vähentynyt ja lukuisien karjatilojen  navetoita on jäänyt kylmilleen. Pellot ovat sentään säilyneet viljeltyinä. Ja kun ottaa huomioon tilanteen vaikkapa Kiteen muissa kylissä, täällä on niitä paljon enemmän toimivia lypsykarjatiloja. Tämän hetken luku taitaa olla yksitoista lehmällistä maatilaa. Se on yhtä kylää kohti hyvä luku, katsottiinpa asiaa vaikka koko Suomen mittakaavassa.