Vaikka juhannusaatto olikin tänä vuotena jo 19.6., sydänkesän merkit näkyivät luonnossa. Sireenien kukinta oli jo taittumassa jälkipuolelleen. Juhannusruusut sen sijaan puhkeavat kukkaan vasta lähempänä kesäkuun loppua. Sen verran on kylmä ja sateinen alkukesä viivästyttänyt kasvien kehitystä.
Ensimmäisen juhannuspäivän aamunäkymä mökkirannasta Hyypiin selälle. Kuten näkyy, järvi oli peilityyni.
Kylän historiaan tiiviisti liittyvä Hännisenlampi on tieltä katsoen miltei kätkössä. Rantaan kasvanut puusto sen aiheuttaa. Lammen toisesta päästä maantietä kohti otetussa kuvassa paikan kauneus pääsee oikeuksiinsa.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Puutarhassa näkyy kesän eteneminen. Vaikka sää on ollut viileä, marjasato kehittyy hyvää vauhtia. On kulunut vasta pari viikkoa kukinnasta, mutta raakileet karviaispensaissa ovat jo melko suuria.
Hyvää satoa enteilee myös tilanne punaherukoissa. Marjatertut ovat hyvän pölyttymisen ansiosta kehittyneet täyteläisinä, joten kypsyvästä marjamäärästä näyttää tulevan runsas.
Ruutiaisen puutarhan mansikoita oli kiteeläismarketeissa tarjolla jo juhannuksenalusviikolla. Aikainen sato on saatu tunneliviljelmiltä. Kotipuutarhoissa mansikka on vasta alkanut kukinnan, joten pääsato ehtii kypsymään heinäkuun loppuviikoilla.
Metsien marjasato on sekin kehittymässä. Varjoiselta suonreunamättäältä puhelimen kameraan raakilemarjoista tallennettu kuva kertoo mustikkasatotoiveiden olevan hyvät.
Samoilta mustikkamättäiltä on tämäkin otos. Kamerasta peräisin oleva vääristymä kertoo jo lähes kypsistä marjoista. Tosiasiassa näin sinisiä mustikat eivät vielä ole.
Puolukka on vasta kukkimassa. Paikoitellen kukkia on runsaasti, mutta voi olla, ettei tänä kesänä ennätyssuurta satoa ainakaan yleisesti noista marjoista saada.
Siellä missä olosuhteet ovat olleet suotuisat, puolukankukkia kuitenkin on miltei valtoimenaan.
Metsämansikka on nykyään lähes unohdettu marja. Kuitenkin se on ehkä kesän ensimmäinen luonnonmarja, joka nytkin kypsyy poimittavaksi
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Matkaan tekee ajopelin mieli, miksipä ei kuskinkin. Tähän mennessä kesän saldo tosin on vasta noin 2500 kilometriä. Mutta "vielä on kesää jäljellä" !
Tarina kertoo vanhasta rovastista, jolla oli aina muistivihko ja kynänpätkä taskussaan. Pitäjällä liikkuessaan hän usein kaivoi muistiinpanovälineet esiin ja raapusti sinne merkintöjään. "Sain taas hyvän saarnanjuuren", hän saattoi sanoa kuullessaan mielenkiintoisen tarinan tai tapahtuman. "Saarnanjuuria" on Pajapellon ukollakin taas tallessa. Äsken niitä kertyi valokuvina, kun viikkoa ennen juhannusta motoristiporukkana ajoimme kolmessa päivässä ensin Pohjanmaalle, edelleen Vaasasta etelään rannikkoa myöten Raumalle ja sitten Huittisten, Punkasalmen ja Urjalan kautta kohti itää. Lopputaival toi Janakkalasta Lammille, Asikkalaan ja sieltä Mikkelin ja Savonlinnan kautta kotimaisemiin. Kuvaotoksia mielenkiintoisia kohteista on paljon, ja niihin siis vielä palataan. Yllä on kuva Porin eteläiseen rantatiehen liittyvästä Reposaaresta. Siellä sijaitsee tuulivoimapuisto, jota yhtenä matkakohteena myös kävimme katsomassa.
Tässä loppukuvassa poseeraamme Yyterin hiekkarannoilla. Ajankohta oli kesäkuun 10. päivä ja keskiviikkoilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti