Pitkän talven ajan ajatukset ovat usein suunnattu kohti kesää. Kesän ajan noin viisi kuukautta tuntuvat kerta toisensa jälkeen huiskahtavan ohi nopeammin ja nopeammin. Siksi on syytä tietoisesti pysähtyä katselemaan ympärilleen. Juuri nyt Kiteenlahdessakin touot on saatu maahan. Ensimmäiset kylvöt ovat orastuneet niin, että pellon pinta näyttää kauempaa katsoen jo täysin vihreän kasvuston peittämältä. Viimeiset kylvöt tehtiin viikon vaihteessa. Nyt kun mullos on lämminnyt hyvään itämislämpöön, loputkin pellot orastuvat nopeasti. Pajapellon nurkalta kohti Kiteenjärveä otetussa kuvassa on jo kesän värit. Asiaan vaikuttaa paljon se, että kuvaan tulleet pellot ovat kauttaaltaan nurmea.
Talon nurkalla olevassa kukkapenkissä kasvava vuohenjuuri on alkukesän kukkia. Nyt se on täydessä loistossaan ja läheisenä seurana ovat erivariset kevätesikot.
Vuorenkilpi kukkii.
Vuorenkilpi on mielikuvissa viherkasvi, joka leveine lehtineen sijoitetaan usein kiveyksiin peitekasviksi. Onhan se oikeastaan kukkakin, vaikka kukinta-aika on lyhyt ja sijoittuu ajallisesti kesän alkuun. Monesti vuorenkilpeä on sijoitettu rakennusten seinustoille. Siinä varoituksen sana on paikallaan: On viisautta leikata kasvia tai sijoittaa se siten, etteivät sen lehdet yllä seinäpintaan. Hyvä olisi pitää vähintään parikymmentä senttiä vapaata tilaa seinän ja kasvin lehtien välissä. Tuttavapiirissä on sattunut tapauksia, joissa vuorenkilpi seinässä kiinni kasvavana on pitänyt lehdillään puisen rakennuksen seinäpintaa kosteana niin, että panelointi on alkanut lahoa. Vaara on suurin rakennuksen varjoisilla sivuilla. Vaikuttaa siltä, että lahoamista aiheuttavat sienirihmastot viihtyvät erityisen hyvin siellä, missä kosteat vuorenkilvenlehdet ovat kosketuksissa puurakenteisiin.
Sitten pari kuvaa kotipuutarhasta. Herukat ja karviaiset kukkivat parhaillaan. Kukinnan runsaus lupailee hyvää satoa, mutta tarvitaan lämpimiä päiviä ja pensaissa hyöriviä pölyttäjiä. Maanantaina 1.6. puutarhassa kuuluikin melkoisesti lupaavaa kimalaisten aiheuttamaa pörinää.
Metsien marjasadosta voidaan tässä vaiheessa puhua vasta mustikoista. Asiantuntijat veikkaavat ennätyssatoa, joka saattaa päihittää jopa kesän 2012 mustikkasaaliit. Silloin Pohjois-Karjalassa arvioitiin saadun yli 40 kilon keskimääräisiä hehtaarisatoja. Yllä ja alla on kuvattuna tilannetta ajankohdassa 2.6. Aurinkoisilla ja lämpimillä pellonreunoilla mustikka kukkii jo valtoimenaan. Varjoisilla paikoilla ja pohjoisrinteillä kukinta on vasta alkamassa.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Kylän pelloilla on vähintään kahdenlaista karjaa. Yksi osa on siivekkäitä, jotka ovat viihtyneet peltoaukeilla jo kolmisen viikkoa. Asia ei ole pelkästään myönteinen. Parhaimmillaan laskettiin hanhien pääluvuksi noin 15.000 yksilöä. Niillä peltokuvioilla joissa lintuparvet eniten viihtyivät, näkyy selvästi alkaneen nurmikasvuston paha vaurioituminen. Saattaa olla, että noitten lohkojen ensimmäinen tuorerehusato jää enintään puoleen normaalista. Yksittäiselle tilalle osuneena vahinko on merkittävä. Tässä kesän vaiheessa lajiksi on muuttunut joutsen, joita pelloilla on vaihtelevasti parista kymmenestä yli sataan lintuun kohoavina laumoina. Nyt ruokapeltoina ovat jo melkoisen pitkälle kehittyneet tuorerehunurmet.
Maantien toisella puolella karja on viljelykylän perinteistä laatua. Normaali ajankohta laidunkauden alkamiselle on tavallisesti touko-kesäkuun vaihde. Tänä keväänä osa karjasta oli laitumilla jo toukokuun viimeisellä viikolla.
Nurmiin pyrkii mukaan kutsumattomiakin kasvilajeja. Voikukka on sitkeä rikkaruoho, joka käyttää osan kylvönurmille tarkoitetuista ravinteista. Tuorerehun maittavuuttakaan moinen kasvi ei paranna. Runsastumisen eräänä syynä voi pitää nurmivaltaista viljelykiertoa, jossa pelto saattaa olla kynnettynä ja uudelleen nurmeksi perustettuna vain yhden välivuoden. Myös pientareiden ja muiden vierialueiden hoitoniittojen unohtuminen on yksi lisäsyy voikukan leviämiselle.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Omaan tuttavapiiriin kuuluu vanhan tekniikan harrastajia kauempaakin, Yläkuvassa on heistä erään, Janakkalassa asuvan Erkki Suikkarin kunnostama 1976-mallinen Jawa. Tämä ajokki on versiona 350-kuutioinen, 2-sylinterinen malli. Alakuvassa on saman miehen entisöimä "pappa"-Tunturi. Ei muuten uutta häpeä tämäkään!
Erkki Suikkarin kokoelmasta ovat myös alla olevat neljä kuvaa. Tämä yllä oleva kuva on hänen entisöimästään 2-tahtidieselillä varustetusta Hanomagista. Traktori on ollut hänellä noin 35 vuotta ja alkuvuosina se palveli omalla tilalla sokerijuurikkaan viljelytöissä.
Hieman lähempää otetusta kuvasta voi ihailla Hanomag- entisöinnin upeaa laatua.
Erkki kunnosti myös tämän 1950-luvun alkuvuosilta olevan pikku-Valmetin. Kyseessähän malli 15, joka myöhemmin korvattiin hieman tehokkaammalla Valmet 20-versiolla.
Tässä otoksessa näkyvät jälleen työn yksityiskohdat. Joiltakin osin laatu on parempi kuin alkuaan on ollut tehtaan jäljiltä.
Nämä kaksi kuvaa palauttavat mieliin MC-Kitee motoristikerhon kevätajon lauantaina 23.5.2015. Kiteen torille kokoontui tällä kertaa yli 40 kerhomme jäsentä.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Lopetuskuvina perhejuhlatunnelmia lakkiaisviikonvaihteesta. Loviisassa asuvan tyttären perheessä juhlittiin heidän nuorimpansa ylioppilaaksi pääsyä. Koti oli kaunistettu ja odottaa tässä vieraita.
Pitkä välimatka on monesti esteenä serkusten tapaamisille. Nyt se oli juhlien takia mahdollinen ja tässä nuoret ovat ulkona kahvittelemassa.
Päivän sankarille lankesi tehtävä kahvipöydän täytekakun aloittamiseen.
Keväinen kuva lauantain 30.5 juhlatalosta Loviisan Tesjoella
Lopuksi jälleen muistin virkistystä lukijalle: Kun klikkaat hiirtä ensimmäisen kuvan päällä, saat kaikki kuvat kavalkadina katseltaviksi suuressa koossa. Niin otosten yksityiskohdat tulevat hyvin esille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti