Jälleen Haapsalussa

Haapsalu on tuttu kaupunki. Useita kertoja tänne on tultu kylpylään ja muutama kesäinen muukin retki tänne on tehty. Nyt pitää hoitaa terveyttä, hankkia uudet silmälasit ja rentoutua arkisten puuhien lomassa. Tuulinen ja koleahko tiistai, mutta silti kaupunkikävelyllä käydessä kameraan kertyi muutama kuvaotos.

Laine-kylpylän liikekilpi on meren rannalla. Tosin kyseessä on aallonmurtajan suojaama lahdelma, josta on vain kapea silta-aukko yhdistäjänä mereen.

 

Upea iltapäivän auringonsilta ranta-"bulevardilta" kohti avomerta.  

 

Kauppojen hyllyt notkuvat tavaroista. Talven aikaan ostajia on kuitenkin vähän. 

 

 

Ruokakaupan kylmäkaapeissa on niissäkin kotikokeille monia vaihtoehtoja aterioitten tekemiseen. 

Entisenä putkiurakoitsijana oma kiinnostus suuntautui tietenkin alan liikkeisiin. Hinnoista tehty havainto osoitti sikäläisen tason olevan monissa tutuissa tuotteissa vain noin 40% Suomen hinnoista. 



 

Haapsalun tori on melko pieni. Talvinen aika on sielläkin hiljainen. Valtaosa myyntipöydistä niin sisällä kuin ulkonakin oli tyhjinä.

Jokunen torimyyjä oli pystyttänyt pöytänsä ulos. Silti juureksiakin oli tarjolla, sillä iltapäivällä oli lämpöasteita jo lähelle kymmenen.

Katunäkymä on sekin hiljainen. Kesällä täällä on paljon omilla autoillaan tulleita turisteja. Nyt liikkujat ovat pikkukaupungin omaa ja sen lähiympäristön väkeä.

 

Yhteisen kävelykierroksen lepohetki Rondo-kahvilassa. Seurana on tuttu pariskunta Kesälahdelta.

 

Katukuvaa vähän keskustasta sivussa. Täällä vallitsee vieläkin hiljaisempi talvinen elo.

 

Olaf Tarun tarina on tätä blogia seuraaville tuttu. Nyt Tarun haudasta on tullut itselle miltei pyhiinvaelluspaikka, jossa pitää käydä aina, kun matka tänne suuntautuu.

 

 

Olaf Taru halusi pitää asuin-osoitteensa salaisena. Siksi sitä en hänen elinaikanaan kertonut. Vahingoittamatta mitään nyt voi sanoa, että osoitteessa Posti 5-9 sijaitsevan talon tornihuoneessa sijaitsi hänen pieni kotinsa. Talon alemmissa kerroksissa on tätä nykyä muun muassa kahvila ja kauppaliike. Tornihuoneissa ei ilmeisesti enää asuta. Katutason myymälässä tunnettiin ja tiedettiin kyllä asioita talon edesmenneestä sotaveteraanista.



 

 

Tässä Olafin torniasunto on kuvattu lähemmäksi zoomattuna.

Kylpylämme ulkoasusta ei voi päätellä kuinka viihtyisää talon sisällä on. Viihtyisää, kyllä, ja hyvät hoidot sekä mainio ravintola.

 

 

Ravintolan iltaohjelmassa oli useasti musiikkia. Tässä musisoi pariskunta, jonka rouva oli myös kylpylässä työskentelevä fysioterapeutti. Aikaisempina vuosina hän on toiminut jopa musiikinopettajanaja ja soitinyhtyeen pianistina.

Yhtenä iltana ravintolassa juhlittiin paikallisen henkilön syntymäpäiviä. Kauniit kattaukset oli tehty huolella. Seuraavat kaksi kuvaa on otettu malliksi sikäläisten hovimestarien taidoista.

 



 Alkupalapöydän kattausta lähempää kuvattuna.

 

Lopetuskuvissa olemme jälleen kaupungilla. Piispanlinna on eräs tunnettu nähtävyys Haapsalun pikkukaupungissa. Joka vuosi suunnilleen 20. elokuuta täällä pidetään keskiyön teatteriesitys. Silloin vanhan tarun mukaan linnan muureista ilmestyy valkea neitsyt, jonka osin järkyttäviin elämänkohtaloihin näytelmäkin perustuu. 



Sitten vielä yksi hautausmaakuva. Täällä ovat kaikkein vanhimmat leposijat Haapsalun kaupungissa. Historia alkaa keskiajalta ja nyt täällä haudataan enää vanhoihin sukuhautoihin. 

 

Haapsalu elää omaa pikkukaupungin elämäänsä. Kesä on vilkasta aikaa. Sitä odotellen paikallinen väki sinnittelee kuin parempia aikoja kohti. Haapsalun kylpylöissä tilanne on toinen. Lähinnä suomalaiseläkeläiset tulevat tänne joukolla ja siksi kaksi kylpylää ovat talvisinkin lähes täyteen buukattuja. Se on hyvä asia, sillä paikkakunnalla ei juuri muita suuria työnantajia olekaan.