Kahdella pyörällä

 Jokatalvinen moottoripyöränäyttely Messukeskuksessa on vakiintunut pelinavaus uudelle ajokaudelle. Kymmeniin tuhansiin nouseva joukko on mukana katselmuksessa, jossa nähdään viimeisimmät ajokkimallit ja tavataan myös tuttuja. Monet tuttavuudet ovat syntyneet kesäisissä kokoontumisajoissa ja parhaimmillaan niistä on syntynyt ystävyydentasoinen kontakti, jota vaalitaan ajokauden ulkopuolelle jäävinäkin vuodenaikoina.
     Kiteeläiset motoristit suuntasivat matkaan perjantaina 30.1. Lähtijäjoukko mahtui juuri ja juuri kahteen bussiin, joihin porukka pujottautui jo aamuviideltä. Perillä Pasilassa oltiin noin klo 11 aikoihin. Aikaa näyttelyyn tutustumiseen jäi vajaat neljä tuntia, sillä reissu jatkui illansuussa Tallinnaan ja yöpymiseen Viru-hotellissa. Kohti kotimaata lähdettiin lauantai-iltana ja Kiteelle ehdittiin sunnuntaina aamuyön tunteina.

 

 

Näyttelyn portit ovat olleet avoinna vasta tunnin ajan. Silti suuri joukko harrastajia on jo paikalla.

Moottoripyöräilyn suosio on Suomessa edelleen suuri, mutta uusien motskareiden myynti on paljon pienemmissä luvuissa, kuin mitä ne olivat vaikkapa 2000-luvun parhaina vuosina. Syitä on monia. Eräs asiaan vaikuttanut seikka yli kymmenen viimeisen vuoden aikana on ollut käytettyjen ajokkien tuonti, päasiassa Saksasta. Tuojia olivat useat suomalaiset alan liikkeet, vaikka pääosan toivatkin yksityiset henkilöt. EU:n sisällä asiointi on kohtalaisen mutkatonta ja motskarisivustojen sosiaalinen media on ollut osallisena antamassa tietoa, kuinka osto- ja maahantuontiasioissa pitää toimia.

     Tätä nykyä käytettyjenkin moottoripyörien tuonti on vähentynyt tuntuvasti. Siihen on ollut vaikuttamassa kotimaisen tarjonnan kohtuullisen edullinen hintataso. Niinpä esimerkiksi Saksassa ja Suomessa myynnissä olevien ajokkien pyyntihinnoissa ei enää ole kovin suurta eroa. Kun maahantuonnin kuljetus maksaa nykyisin vähintään 400 euroa ja kun kustannukseen lisätään ainakin jonkintasoinen Tullin määräämä autovero sekä maahantuontirekisteröinnin kustannukset, kotimaasta löytyvä motskari on useassa tapauksessa edullisin vaihtoehto. Lähempää löytynyttä ajokkia voi rauhassa tutkia ja kokeilla vaikkapa kavereihin kuuluvan asiantuntijan kanssa ja hinnoissakin on monesti neuvottelun varaa.

 

Alentuneista myyntiluvuista johtuen maahantuojien varastoon on jäänyt myymättömiä edellisvuosien malleja. Kaupankäynnin piristämiseksi hintoja on alennettu roimasti. Muutaman vuoden takaista mallia, silti uutta ja todella luotettavaa Honda VFR800-pyörää, yritetään myydä parhaimmillaan peräti kuudentuhannen euron alennuksella. Järkevästi ajattelevalle ostajalle tuo olisi mitä mainioin kohde.

 

 

Markkinan hiipuessa saattaa löytyä melko edulliseen hintaan vähän ajettu ja laadukas moottoripyörä Tässä on tarjolla BMW R1200RT-malli, jolla on edessään vielä muutama satatuhatta huoletonta kilometriä. 

 

 

Uusissa R-sarjan Bemareissa on otettu käyttöön osittainen nestejäähdytys. Lähikuvassa näkyy R1200-mallin nestejäähdytetty sylinterinkansi. Ensimmäisenä tämä moottori asennettiin R1200GS-malliin. Tämän vuoden näyttelyssä samaa konetta nähtiin monessa muussakin BMW-versiossa. Kerrotun mukaan RT-mallissakin nestejäähykonetta olisi alettu käyttää vuodesta 2014. Omat havainnot asiasta tosin puuttuvat. Ulkomaisilla sivustoilla on ollut tietoja, jopa muutama kuvakin, seuraavasta R-bokserin päivityksestä. Silloin iskutilavuuden pitäisi jälleen kasvaa viidelläkymmenellä kuutiolla. Se moottorityyppi kantaisi nimeä R1250. Mahdotonta ounasteltu kehitys ei tietenkään ole.

 

Kawasaki on niin ikään vielä potrassa kunnossa. Muutaman vuoden takainen malli irtoaa alle kymppitonnilla.
 

Siihen, että suomalaisessa netin kautta tapahtuvassa kaupankäynnissä on nytkin kaikki kaksipyöräiset kokoluokat laskien tarjolla yli 20.000 moottoripyörää, on useita syitä. Tavallisin syy on kauppamuodon helppous: ajoneuvo voi ilman kustannuksia olla myytävänä, mutta silti käytössä. Omia haaveita suuremmasta tai muuten erilaisesta ajokista voi pitää mielessä. Ja jos entiselle löytyy ostaja, sen jälkeen on helppo ilman vaihdokkiongelmaa lähteä etsimään ”uutta” kaksipyöräistä. Toinen ryhmä moottoripyörien myyjistä on niitä, jotka syystä tai toisesta ovat luopumassa harrastuksesta. Perhetilanteen muutokset voivat olla taustalla tai joskus sekin, ettei sivusta katsoen hienolta vaikuttanut laji kuitenkaan itselle ”kolahtanut”.

 

Retro on muodissa. Siitä teemasta kuvaan pääsi Hondan 1960-luvun lopussa esiteltyä "Tuuttia", Honda CB750-mallia, muistuttava uutukainen CB1100. 

 

 

Kauneus ei välttämättä kuulu vain misseille ja muotisalonkeihin. Ainakin tekniikka-friikit saattavat pitää tätä Honda CB1100-mallin moottoria kauneuden edustajana omassa lajissaan. Samaan ajatukseen taidan taipua itsekin.

 



 

Matkaenduroitten sukua ovat nykyään markkinoille tulleet crossover-pyörät. Tässä on oikaistuna siis Suzukin näkemys sellaisesta. Kyseessä on päivitetty, mutta muuten jo pitkään tuotannossa ollut malli, 1000-kuutioisella Twinillä ryyditetty  V-Strom. Yleinen iskutilavuus näissä pyörissä on kuitenkin noin 700 kuutiota. Kyseisellä moottorikoolla oikein säädettynä saavutetaan hyvä vääntömomentti ja silti riittävä teho. Yleensä moottoreista otetaan silloin ulos 50-70 hevosvoimaa.

 

 

Kuten alempana jo ehdittiin kommentoida, alkuperäiseen koosteeseeni oli kuvateksteihin pujahtanut muutama virhe, kun tulkitsin omia otoksiani.  Pyydän asiaa anteeksi! Tässä kuvassa on Hondan uudella 1200-kuutioisella koneella varustettu Crosstourer-malli. Kone on hyvin nykyaikainen ja asennettiin puolenkymmentä vuotta sitten ensiksi uuteen keppivetoiseen Honda VFR1200-pyörään. Tämän V-moottorin erikoisuutena on sylinterien tavallisesta poikkeava sijoittelu. Poikittaisen koneen taaksepäin osoittavat sylinterit ovat kampiakselin pituussuunnassa moottorin keskellä. Kuljettajan paikalle on näin saatu enemmän tilaa. Eteenpäin kallistuvat sylinterit ovat silloin luonnollisesti moottorin uloimmissa päissä. Varustelistalla olevat metallikuoriset laukut ovat muovisia lujemmat, joten erilaisten kolhujen kestokin on parempi.

 



Hondan seikkailupyörä mallinimeltä NC700X on tyyppinä monipuolinen Siksi tämä ajokki sopii asfaltin lisäksi sorateille, jopa metsäpoluille. Enduro-ominaisuudet eivät ole ykkösenä ja rengaskokokin on kuten supermotoissa. Kuitenkin hauskan ajopelin yleispyörä-statuksessa on vahvasti mukana myös allroad-näkemys. Moottori on likipitäen sama 700-kuutioinen rivikakkonen kuin myöhemmin valmistukseen tulleessa NM4 Vultuksessa. Hondan moottorituotannossa tehtiin pari vuotta sitten valinta, jolla alle tuhatkuutioisten V2-koneiden valmistus lopetettiin joitakin customeita lukuunottamatta. Se merkitsi esimerkiksi pitkään tuotannossa olleen Deauvillen valmistuksen loppumista ja sama kohtalo tulee jatkossa myös Transalp- ja Africa Twin-malleille. Viimeisintä kehitystä on, että uutta moottoria päivitettiin vuoden 2015 malleihin. Ilmeisesti sylinterin läpimittaa kasvattamalla iskutilavuus on nyt vajaat 750 kuutiota, joka arvo näkyy myös muutetuissa mallinimissä.

 Hondan uusi moottorityyppi on kaksisylinterinen rivikone. Kun siinä on käytössä samanlainen "kolmilimppuinen" kampiakselirakenne, kuin oli V-twineissä, palamisväli ja sen kautta soundimaailma on vapaasti muokattavissa vaikka Harrikoita muistuttavaan "big bang"-kuosiin. Lisäpointti on Hondan tunnettu osaaminen siinä, mitä tulee kaksisylinteristen koneiden värinättömään käyntiin.

 

  Futuristista näkemystä edustaa Hondan suunnittelijoiden luomus mallina NM4 Vultus. Tehdas kertoo halunneensa antaa nuorten insinöörien ja muotoilijoittensa unelmille muodon, vaikka kaupallista menestystä ei huimasti tulisikaan. Tässäkin pyörässä iskutilavuus on 700 kuutiota ja sama moottorimalli on nykyään useissa muissakin Hondan keskikokoisissa moottoripyörissä.

 

Honda Vultus poikkeaa monista tavanomaisista moottoripyöristä myös eräiltä teknisiltä ratkaisuiltaan. Eräs erikoisuus on automaattinen kaksikytkinvaihteisto. Automatiikka on tosin ohitettavissa ja silloin vaihtaminen tapahtuu nappikytkimillä. Silti toimintojen ohjaus on sähköinen. Volkswagen-yhtymän DSG-vaihteistot ovat saaneet paljon kritiikkiä, vaikka ratkaisu toimii hyvin esimerkiksi Fordeissa ja Volvoissa. Honda on luotettava valmistaja, joten tehdas lienee testannut uutta vaihteistoa riittävästi ennen sarjatuotannon  aloittamista.
 

Viime vuosina suomalaiset maahantuojat ovat joutuneet sopeutumaan laskeviin markkinoihin. Ostajia kiinnostavat tätä nykyä erilaiset moottoripyörätyypit kuin aikaisemmin. Ajajien ikäjakaumassa ovat nykyään suurena joukkona myöhäiskeski-ikää edustavat ja sitäkin vanhemmat motoristit. Se on alkanut näkyä markkinoilla niin, että suuret ja kalliit mallit ovat saaneet ostajia tästä taloudeltaan vauraasta ryhmästä. Pari vuotta sitten myyntilaston kärkipäässä oli esimerkiksi kuusisylinterinen BMW-malli K1600 GTL, jonka hinta on päälle 30.000 euroa. Tosin kappalemääräinen luku oli vain muutamia kymmeniä. Ostajajoukon keski-iän kerrottiin olleen viidenkympin ”paremmalla” puolella.
 

 

 Hondan Gold Wing-mallit ovat edenneet pitkän kehityskulun 1970-luvulla esitellystä GL1000 mallista lähtien. Nykyisessä mallissa moottorina on 6-sylinterinen bokseri  iskutilavuudeltaan 1800-kuutiota.Oikeutetusti Gold Wingin katsotaankin kuuluvan matkapyörien aateliin.

 

 

Suosittu keskiraskas Hondan ST1300 Pan European sai rinnalleen pienempikatteisen version. Tekniikka on yhteinen aikaisemman mallin kanssa, mutta vaihteeksi uutuus näyttää vakiomallia sirommalta. Tästä kuvasta voi nähdä senkin, että jopa kromia on nyt koristelussa entistä enemmän mukana.

 

 

BMW-tehtaan "ketteryyttä" uusien mallien lanseeraamisessa osoittaa tämä R1200-katupyörämalli. Rungon rakenneratkaisutkin ovat tässä tapauksessa BMW:lle uusia.

 

 

Bemarin ehdoton lippulaiva on tämä upea 6-sylinteriellä poikittaismoottorilla varustettu malli K1600 GTL. Sitä pidetään monessakin mielessä nykyisten matkapyörien teknisen kehityksen huippuna. Hinta, päälle 30.000 euroa, karkoittaa osan halukkaista ostajista, mutta silti esimerkiksi vuonna 2013 niitä myytiin Suomessa  uutenakin kolmisenkymmentä kappaletta.

Triumph vaalii vanhaa brittiperinnettä pitämällä mallistossaan ilmajäähdytteisiä twinejä, jotka tuovat mieleen sikäläisen moottoripyöräteollisuuden 1950-luvun loistokkaat vuodet. Tässä on tyylin eräs edustaja. On hyvä muistaa, että vasta pari vuotta sitten Triumphilta tuli  markkinoille uusi 1,7-litraisella koneella oleva malli, josta henkii retro, vaikka tekniikka muuten onkin uusinta uutta.  

 

 

Edellisen kuvatekstin kertoma mahtitwini Triumph Thunderbird Nightstorm on siis 1699- kuutioinen, teholtaan 97-hevosvoimainen ja painoltaan 340-kiloinen järkäle.

 



 Tässä näkyy uuden twinin moottori sivusuunnasta. Kromiakin on eri versioita komistamassa, mutta tämä malli on siitä erilainen, että esimerkiksi pakoputkisto ja vaimentimet ovat pintakäsittelyltään mustaa kromia.

.

Brittivalmistaja Triumph esitteli vajaat kymmenen vuotta sitten 2,3 litran kolmisylinterisellä rivikoneella varustetun Rocket III-malliston. Edelleen se on mp-tarjonnassa järeimmän  pään ajokki. Versioita löytyy customeista matkamalleihin ja siltä väliltä muihinkin lähtöihin.

 

Triumph Rocket III kone on muhkea ilmestys. Tässä tapauksessa kuvaussuunta on moottorin vasemmalta sivulta, siis imusarjan ja polttoainelaitteiden puolelta. 



Pitkään jatkuneen harrastuksen tuloksena syntyy oma vahva näkemys siitä, mikä on itselle sopivin ”genree”, josta seuraava ajokki tulee valita. Suuntaus näyttää olevan kohti matkaenduroita tai isohkoja matkapyöriä. Merkkeinä ovat silloin vahvoilla BMW:n GS-mallit, R-malliston RT-matkapyörät tai Hondan laadukkaana matkapyöränä tunnettu Pan European uusine muunnoksineen.

      Liian isoksi koettu Honda GL1800 Gold Wing on kalliina ja painavana ainakin Suomessa menettämässä suosiotaan. Kevyehköille matkaenduroillekin on olemassa oma vahva kannattajakuntansa. Moni haluaa lähteä asfalttiteiltä mutkaisille sorapäällysteille ja silloin esimerkiksi Hondan Transalp, Africa Twin, tai vastaavat Yamahan mallit nousevat ehdokkaiksi. Samaan ryhmään on noussut myös BMW:n R-mallien ”Gessuja” kevyempi F-mallisto.

  

 

MP-näyttelyyn 2015 oli eräs perinteitä kunnioittava motoristi saapunut omalla Ural-ajokillaan. Kaksi- (tai kolmi-)pyöräisten parkkipaikalla ei ollut tungosta.

Ettei totuus unohtuisi, kokoelmassa on hyvä olla vähän karheampikin näkemys moottoripyöräilystä. Alkuun bemarikopioista rautaesiripun takana kehittyneet Neuvostoliiton alueen sivuvaunumallit lienevät lukumäärältään maailman eniten valmistettuja, Pelkästään Ural-tehdas väsäsi omana osuutenaan parhaimmillaan näitä noin 240.000 kappaletta vuodessa. Vielä 1970-luvulla tuotantolinjoilta valmistui vuosittain 130.000 Uralia. On arvioitu, että kolmen eri tehtaan valmisteina Neuvostoliiton liikenteessä kolmipyöräisiä motskareita oli samaan aikaan ajoneuvorekistereissä vähintään 3 miljoonaa kappaletta. Kaksitahtimallit mukaan lukien entisellä Neuvostoliiton alueella oli 60 -70-luvuilla liikenteessä hyvin varovaisestikin arvioiden kuutisen miljoonaa moottoripyörää.

 

 

Lähes pahnanpohjimmaisena tässä kokoelmassa on tämä Kawasakin Custom VN900. Passaa tällä lähteä vaikka emäntää ajeluttamaan lämpimän kesäillan viihteeksi. Messutarjouksena ajokki olisi irronnut vähän päälle kymppitonnin sijoituksella..

 

Suuren yleisön tuntemista Harrikoista poikkeaviakin malleja on ollut pitkään tuotannossa. Harley Davidson Servi Car on eräs niistä. Tämä versio on palvellut niin pizzakuskien, kiinteistöhuoltomiesten ja suurten kaupunkien keskustoissa liikkeiden pikalähettien kulkineena.  MP-näyttelyssä 2015 näitäkin oli rakenneltujen pyörien osastolla useita. Kuvan yksilö on alkuperäinen muuten, mutta väritys lienee nykyisen omistajan valitsema.

 

 

Näyttelyssä  on perinteisesti ollut rakenneltujen pyörien osasto. Kuvasarjan viimeisinä ja Harrikkamiehiäkin muistaen ovat nämä kaksi otosta. HD-miehet eivät niinkään arvosta nuorimpia vuosimalleja. Ikä antaa ajokille arvokasta patinaa ja pitkä yhdessäolo saman ajokin kanssa on mahdollistanut motskarin rakentelun miestä itseään parhaiten ilmentävään asuun.

 

 

Kilpailu supistuvilla markkinoilla on kovaa. Mukana ovat myös japanilaismerkit Kawasaki, Suzuki ja Yamaha. Italiasta tulevat muun muassa Ducati ja Moto Guzzi. Brittimerkkinä Triumph on pystynyt luomaan laajan ja kilpailukykyisen malliston. Ja tietysti on olemassa melkoinen joukko, joiden mielestä ainoa oikea motskari on nimeltään Harley Davidson. Kukapa tietää, mutta ainakin se on varmaa, että nykyisestä tarjonnasta löytyy jokaiselle ostajalle juuri itselle sopiva vaihtoehto.