Seutukuntaimagon kolhut

 

Suomen korkeimman veroprosentin kaupunkina Kitee pyrkii edes jollakin toimintansa alueella tarjoamaan maksajilleen vastinetta. Uusi terveyskeskus on ollut toiminnassa vasta muutaman kuukauden. Silti se on saanut paljon kiitosta niin asiakkailtaan kuin laitoksen lääkäreiltä. Samaa palautetta kuullaan muultakin henkilökunnalta. Tilat ovat valoisat, avarat ja viihtyisät. Muuttuivatpa systeemit jatkossa kenen vastattaviksi tahansa, tuskinpa nämä toimintapuitteet tyhjilleen jäävät.

 

 

Terveyttä lupaava kilpi ohjaa pääsisäänkäynnin oville.

 

Keski-Karjala on seutukunta, joka sijoittuu kartalla Pohjois-Karjalan maakunnan eteläosaan. Alkuun alueen kuntia olivat Kitee, Kesälahti, Rääkkylä, Tohmajärvi ja Värtsilä, joka viimemainittu sulautui Tohmajärveen noin kymmenen vuotta sitten. Talousalueimago muodostui 1960- ja 1970-luvun vuosina, kun maakunta lähinnä seutukaavoituksen myötä jaettiin useisiin aluekeskuksiin. Kansanterveyslain tultua voimaan 1970-luvun alussa, myös terveyskeskuskuntainliitot pyrittiin perustamaan seutukunta-ajattelun pohjalle. Kitee oli teollistunut voimakkaasti kehitysaluelakien siivittämänä ja siitä alkoi kehittyä Keski-Karjalan seutukunnan luontainen keskus.

Aikaisemmin naapuri Tohmajärven kunta oli liikenneyhteyksiensä ansiosta ollut myös alueen hallintokeskus valtionverotoimistoineen. Tilanne muuttui jo 1960-luvulla nopeasti sen jälkeen, kun kuutostien uusi linjaus sekä Onkamo-Parikkala-osuuden rautatieoikaisu ohjasivat pääosan liikenteestä Tohmajärven ohi. Silloin syntyneet pettymyksen tunteet olivat varmasti eräs syy siihen, että Tohmajärvi sitkeällä vastarinnallaan sai itsensä ulos koko seutukunnan alueen kattavaksi ajatellusta Keski-Karjalan kansanterveystyön kuntayhtymästä vuonna 1973.

Muutospaineita lainsäädännön kautta
Yhteiskunnan muutoksen seurauksena kuntia alettiin patistaa laajempaan yhteistyöhön myös kansanterveystyössä. Paras-laki ohjeisti tavoitteelliset väestöpohjat niin, että miltei pakon edessä myös Keski-Karjalaan syntyi toiminta-alue, johon Tohmajärvikin saatiin mukaan. Syntyi liikelaitosratkaisu, jolle annettiin nimi Sosiaali- ja terveyspalvelukeskus Helli. Uusi toimintamalli otettiin käyttöön vuoden 2009 alusta.
       Odotukset olivat korkealla, mutta jo ensimmäisen toimintavuoden lopulla havahduttiin moniin ongelmiin. Usean kunnan kattavalla organisaatiolla oli tosin käytössään huomattavan suuri budjetti, mutta toisaalta talouden hallinnassa oli puutteita. Asiakkaat valittivat "taksirallista", kun potilaita ohjattiin vaihtelevasti eri pisteisiin nyt usean kunnan alueella. Pääosa palveluista hoitui kuitenkin kohtalaisen hyvin. Henkilökemioiden törmäyksiltä ei voitu välttyä ja virkalääkäreiden rekrytointi joutui sekin koviin haasteisiin. Suurella teholla rummuttava sosiaalinen media levitti sanomaa, ettei muka juuri mikään laitoksen toimista onnistunut. Monet asiat siis loivat kielteistä kuvaa ”Hellistä”.
Kumppanit loikkasivat yhteisestä veneestä

Liikelaitoksen talouden huono ennakointi johti suuriin jälkiperintälaskuihin. Ensimmäisenä yhteisestä "veneestä" loikkasi ulos Rääkkylä ulkoistaen kaiken sote-toimintansa valtakunnalliselle pörssiyhtiölle Attendo MedOne (nyk. Attendo Oy) keväällä 2011. Tohmajärveläiset pettyivät niin ikään yhteiseen laitokseen. Kilpailutuksen tuloksena se päätyi vuoden 2013 alusta yhteistyöhön saman toimijan kanssa kuin Rääkkyläkin. Helli-liikelaitoksen perustajista olivat jäljellä enää Kitee ja Kesälahti, joka sekin siirtyi kuntaliitoksen seurauksena osaksi Kiteen kaupunkia vuoden 2013 alussa.

      Valtiovallan toimet sote-uudistuksessa ovat tunnetusti edenneet takkuisesti. Eräs yritys suitsia kuntakentässä leviävää ulkoistamis-buumia oli valtioneuvoston Tohmajärvelle antama määräys järjestää sosiaali- ja terveystoimen palvelut yhdessä naapurinsa Kiteen kanssa. Sikäläiset päättäjät lähtivät uhmakkaasti vastustamaan maan hallituksen kantaa. Erävoittona niskoittelijat saavat pitää sitä, että KHO kumosi äskettäin Tohmajärven kunnalle annetun velvoitteen. Yksiselitteisesti todettiin, että kunnalla oli sille perustuslaissa säädetyn itsemääräämisoikeuden pohjalta oikeus järjestää myös sosiaali- ja terveysalan toiminnot haluamallaan tavalla.
Ennustamisista vaikeinta on tulevaisuuden ennustaminen

Keski-Karjalan seutukunnan väkiluku on tätä nykyä vajaa 20.000 henkeä. Kahden siihen kuuluvan kunnan omaperäiset ratkaisut tulevat varmuudella aiheuttamaan harmaita hiuksia niille, jotka lopullisesti sanelevat rajoja piakkoin odotettavissa oleviksi sote-alueiksi. Veronmaksajia hirvittää: Onko tuloksena pakolla määrätty yhteinen alue Keski-Karjalaan, vai ohjataanko riitapukarit jatkossa jopa kuntaliitosratkaisulla osaksi Joensuuta? Ainakin Rääkkylän talousluvut ovat valmiiksi kriisikunta- määritteen sisällä, eikä vahvaa taloutta ole alueen muillakaan kunnilla.