Rajaseutua juhlittiin Kiteellä

Rajaseutuliitto täytti 90 vuotta

Rajaseutuliitto juhli 90-vuotista historiaansa Kiteellä 13.11.2014. Tapahtuman näyttämö oli Sivistys- ja kulttuurikeskus Ilmarisen ravintolasali. Tilaisuuden avasi tervehdyspuheen pitänyt Kiteen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Kari Sutinen. Arvokkaassa ohjelmassa kuultiin musiikkina Idols-semifinalisti Sara Kurkolan lauluesityksiä nuoren harmonikkataiteilija Anniina Luukkaisen säestämänä.

 

Nuoret musiikintekijät viihdyttivät juhlayleisöä. Anniina Luukkainen ja Sara Kurkola.

 

 

Puheenjohtaja Matti Väistö tuntee rajaseudun asukkaitten ongelmia. Hän on varttunut rajan pinnassa, sillä  syntymäkoti sijaitsee Kiteellä lähellä nykyistä valtakunnan rajaa.

 

Uuno Branderin aloitteesta syntynyttä rajaseututyötä aina nykypäivään asti kertaili historiikin laatinut liiton puheenjohtaja valtiopäiväneuvos Matti Väistö:

- Yhdeksän vuosikymmentä antaa aihetta monenlaiseen muistelemiseen, kiitokseen ja juhlaan. Erityisen suuri kiitos kuuluu Kiteellä vuonna 1870 syntyneelle rajaseututyön uranuurtajalle, agronomi ja maanviljelysneuvos Uuno Branderille. Jo nuoresta pitäen hänellä oli mahdollisuus tutustua paitsi kotipitäjänsä, myös laajemmin Itä-Suomen ihmisten elämään ja oloihin.  Hänessä oli vahvaa paloa rajaseudun elinolojen monipuoliseen kehittämiseen ja yhteiskunnalliseen uudistustyöhön.

Uuno Branderilla riitti energiaa

Ennen varsinaisen rajaseututyön käynnistymistä mies ehti toimia muun muassa käytännön viljelijänä, maatalousaineiden opettajana, nuorison herättäjänä, lehtimiehenä, konsulenttina, kotimaisen karjanjalostuksen esitaistelijana, kansanedustajana ja ministerinä sekä maataloudellisen järjestö- ja neuvontatoiminnan uudistajana. Hyvällä syyllä häntä voi luonnehtia sekä näkijäksi että tekijäksi, joka kirjoituksillaan ja aloitteillaan toi voimakkaasti esiin nuoren valtion velvollisuutta kehittää rajaseudun oloja ja korjata epäkohtia.

     Historialliseen ikään ehtinyt rajaseututyö on tärkeä osa Suomen ja rajaseutujen historiaa. Siellä on koettu vahvaa myönteistä kehitystä, mutta myös maaltamuuttoa ja autioitumista. Kehityksen kaari näkyy selkeästi maatalouden muutoksessa.

     Tänään rajaseututyö on uusien valintojen edessä. Aikanaan hyvinkin aktiivisista jäsenyhdistyksistä monet ovat tulleet elinkaarensa päähän. Maan laajojen rajaseutujen kehittämisen tarve on silti yhä olemassa”. Puhuja päätti historiikkinsa kiitellen yhteistyötä vuosittain valittujen rajakuntien kanssa. Kiitosta sai myös Kiteen kaupunki, sen luottamus- ja virkamiesjohto.

Juhlapuheessa käsiteltiin laajasti rajaseututyötä

Emeritus-maaherra ja professori Eino Siuruaisen juhlapuheen teemaksi oli valittu rajaseututyön merkitys alueittensa hyvinvoinnin edistäjänä. Hänkin palasi menneisiin yhdeksään vuosikymmeneen muistellen järjestön vaiheita:

 

 

Professori Eino Siuriainen kuuluu itsekin rajaseututyön veteraaneihin.

 

- Vuonna 1923 alkanut toiminta rajaseudun asukkaiden elinolojen kehittämiseksi lähti liikkeelle maatalousväestön piirissä. Siksi toiminta alkoikin nimellä Maataloudellinen rajaseututoiminta. Alullepanija oli silloisen maataloushallituksen ylijohtaja Uuno Brander. Sittemmin hän luopui virastaan suunnaten tarmonsa rajaseutujen taloudellisen ja henkisen tilan kohottamiseen. Työ jatkui tammikuussa 1923 perustetun Suomalaisuuden Liiton rajaseutuosaston kautta.

     Historiansa alussa Rajaseutuliitto kehittyi ensin Suomen Rajaseutuyhdistykseksi vuonna 1927, jolloin se irtosi Suomalaisuuden Liitosta. Jatkossa toiminta oli jakaantunut useisiin toimintalinjoihin, kuten eri puolilla maata sijainneisiin Rajaseudun Ystävät-alajärjestöihin. Rajaseutuliitto perustettiin tammikuussa 1963, jolloin siihen yhdistyivät Suomen Rajaseutuyhdistys ja Rajaseudun Ystäväin Liiton vielä jäljelläolevat yhdistykset. Järjestöllä on toimintansa alkuvuosista lähtien ollut äänenkannattajanaan Rajaseutu-lehti.

     Alkuun työ oli neuvonnallista ja se tapahtui jo olemassa olevien järjestöjen, maanviljelysseurojen ja marttayhdistysten kautta. Myös matkailu ja retkeily kuuluivat toiminnan piiriin jo 1920-luvulla ja senkin tarkoituksena oli tukea rajaseudun ihmisten toimeentuloa majoittamalla vieraita asukaitten kodeissa.

 

Juhlaväkeä. Eturivissä kuvan keskivaiheilta alkaen oikealle: Kiteen kaupunginjohtaja Eeva-Liisa Auvinen vieressään Uuno Branderin pojanlapset Lauri ja Liisa Palosuo.

Sotavuodet toivat uusia haasteita

Sotavuosina ja niiden jälkeen rajaseututoiminnan kautta kanavoitui suuri määrä lahjoitusvaroja ja avustuksia. Perustoimintojen lisäksi tuella voitiin rakentaa rajaseudulle mm. lastenkoteja ja terveystaloja. Vielä 1970-luvulla Rajaseutuliiton toiminnan kautta rakennettiin jopa vanhustentaloja, kuten Enontekiölle ja Utsjoelle.

      Kauan jatkunut toimintamuoto on myös opintoapurahojen välittäminen rajaseudun vähävaraisille lahjakkaille opiskelijoille. Edelleen Rajaseutuliitto jakaa niitä vuosittain noin kahdellesadalle nuorelle. Vihurin tilatoiminta alkoi vuonna 1943. Silloin Jenny ja Antti Wihurin rahasto alkoi avustaa rajaseudun pienten maatilojen kehittämistä. Näin voitiin monipuolisesti auttaa niin yksittäisiä viljelijöitä, kuin kyläyhteisöjä, taloudellisen tuen ja neuvonnan kautta. Wihurin tilatoimintaa jatkui aina vuoteen 2006 asti. Kaikkiaan Vihuri-rahoitusta rajaseudun avuksi kertyi peräti 1,3 miljonaa euroa.

Pieni kansakunta selvisi sotakorvauksista

Puhuja kertoi yliopistomiehenä vielä viime aikoina tutkineensa toisen maailmansodan loppuselvittelyjä, joissa Suomi rinnastettiin häviäjävaltioina mm. Tsekkoslovakiaan ja Romaniaan. Neuvostoliitolle maksettavien sotakorvausten määrä, 300 miljonaa kultadollaria, kasvoi viivästyskorkoineen ja myöhemmissä seurantapöytäkirjoissa vaadittuine lisätöineen 513 miljoonaan.

      Sotakorvauksina rakennetuista laivoista olisi syntynyt 30 km:n mittainen jono ja jos kaikki sotakorvaustoimituksia kuljettaneet junat olisivat olleet peräkkäin, mittaa olisi riittänyt 13-kertaiseen matkaan Hangosta Utsjoelle.

      Puheensa lopussa Siuriainen kantoi huolta rajaseututoiminnan rahoituksesta. Järjestö ei ole riittävästi ollut esillä, kun esimerkiksi uusien EU-hankkeitten rahoituskohteista on päätetty.
 

 

Nyt jo 90-vuotias professori Veijo Saloheimo muisteli alle 10-vuotiaana poikasena tavanneensa Uuno Branderin. Isä Lauri O. Saloheimo oli Tohmajärvellä suokoeaseman johtajana ja Brander tarkasti tilan viljelmiä virkansa puolesta.

Tilaisuudessa oli myös vapaa sana-osuus. Useat toiminnan veteraanit palasivat muistoihinsa menneiltä vuosikymmeniltä.

     Siinä yhteydessä tuli esille nykyään Aino ja Olla Teräsvuoren nimellä säätiöity Rajaseudun Kansankorkeakoulu-yhdistys, joka ansaitsee ainakin hiljaisen arvonannon eräänä rajaseututyön toimijana: Topi Lipsanen oli 30-luvulla aktiivinen kansankorkeakouluaatteen mies P-K:n eteläisissä pitäjissä toverinaan Uuno Putkonen Kiteen Hautalammilta, sittemmin Kesälahden Varmosta. Aino ja Olla Teräsvuori pitivät kaksikkoa arvokkaina luottomiehinään. Vielä Kiteen kunnassa luottamusmiehenä toimessaankin Topi oli mukana kerhon toiminnassa etenkin vuosittaisilla retkillä eri puolille Suomea. Hän oli myös hallituksen jäsen kerhoyhdistyksessä sekä myös säätiössä.
      Rajaseutuliitto ei ollut Kansankorkeakoulu-yhdistyksen varsinainen toimijakumppani, mutta rinnakkainen, sillä molempien organisaatioiden tavoite oli yhteinen, rajaseudun ihmisten aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin puolesta toimiminen. Tietoisuuden tasolla siis oli ainakin henkinen kumppanuus. Olla Teräsvuoren elämänkerrassa todetaan eräänä rajaseutujen kehittäjänä myös Rajaseudun ystävät ry. Kulttuuritoimijana paljon vaikuttanut Teräsvuorihan on esimerkiksi Joensuun Vapaaopiston varhainen alkuunpanija.

     Juhlan päätössanat lausui Kiteen kaupunginjohtaja Eeva-Liisa Auvinen. Juhlatilan yhteyteen oli pystytetty rajaseututyötä ja sen historiaa kuvaava näyttely, johon juhlavieraat mielenkiinnolla tutustuivat.

 

 

Juhlan päähenkilöitä yhdessä potretissa. Vas. alkaen: Uuno Branderin suvusta Liisa Palosuo, valtiopäiväneuvos ja Rajaseutuliiton pj. Matti Väistö, Tellervo Romppanen, hän rehtori Kyllikki Takalan adoptiotytär, maaherra Eino Siuruainen, lehtori ja kuoromies Lauri Palosuo, professori Veijo Saloheimo ja kaupunginjohtaja Eeva-Liisa Auvinen.

 

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Faktaa: Rajaseutuliitto

¤ Toiminta alkoi vuonna 1923 maataloushallituksen ylijohtaja Uuno Branderin aloitteesta,

jolloin valtioneuvosto osoitti tarkoitukseen 100.000 markan määrärahan. Kiteeläinen Uuno Brander oli ”Kiteen keisari” ja kansanedustaja Akseli Branderin vanhempi veli.

¤ Valtio rahoitti maataloudellista rajaseutuneuvontaa vuoteen 1967 asti. Parhaimmillaan rajaseuduilla toimi 130 neuvojaa, joista yli 50 oli maatalousneuvojia ja sama määrä oli myös kotitalousneuvojia. Lisäksi neuvojia oli esimerkiksi karjatalouden piirissä.

¤ Opintoapurahojen välittäminen rajaseudun nuorille alkoi 1940-luvun lopulla.

¤ Jatkosodan vuosina toiminta laajeni Itä-Karjalaan jossa toimi mm. lastenkoti Aunuksessa ja Hiilisuon isäntä- ja emäntäkoulu Petroskoin lähellä.

¤ Yhdistys sai nykyisen nimensä Rajaseutuliitto vuonna 1963. Valtio sekä raha-automaattiyhdistys tukivat järjestöä aina vuoteen 1995. Nykyisin toimintaa rahoitetaan yksityisten lahjoitus- ja testamenttivarojen turvin.

¤ Tällä hetkellä toiminta-alue käsittää 55 kuntaa ja alueena on vajaa puolet Suomen pinta-alasta. Alueella asuu noin 400.000 henkeä.

¤ Uusinta toimintaa on ollut Wihuri-säätiön tukema Rajapartnerit-hanke (2007-2011).
Mukana oli rajanylittäviä yhteistyöverkostoja Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Venäjältä.

¤ Vuodesta 2001 lähtien liitto antanut vuosittain Vuoden Rajakunta-nimityksen tunnustuksena kunnalle, joka täyttää kriteerit kehittymisestä hyväksi elinympäristöksi asukkailleen. Vuonna 2013 sen sai Parikkala ja vuoden 2014 nimitys annettiin Kiteen kaupungille.