Blogikirjoituksen otsikko ei niinkään viittaa vanhaan komediaklassikkoon kahdesta vanhasta Brewsterin sisaruksesta Abbey ja Martha, vaan ajatuksena on jutun "poikkitaiteellinen" sisältö, jossa pitsitkin ovat esillä. Nuo erityisesti Frank Capran ohjaamasta tarinan elokuvaversiosta tutut ikäneidothan myrkyttivät vanhoja herrasmiehiä kuolemaan "hymy huulillaan". Vauhtia ei ole puuttunut klassikon pohjalle tehdyistä suomalaisista teatteriversioistakaan, joista viimeisen tulkinnan kävin katsomassa Varkauden Teatterissa puolenkymmentä vuotta sitten.
Blogiin olen ottanut kuvia heinäkuisen viikonlopun kolmelta päivältä. Savonlinna-kuvat ovat perjantailta 12.7 ja Puhoksen perinnepäiväkuvat lauantailta 13.7 ja sunnuntailta 14.7. Arsenikkia ei kuvissa näy, mutta perinneosastoilta löytyi miltei mitä muuta tahansa. Pitseistä voi sanoa leikillä, että perinnetapahtuman daameilla myyntipisteissä ja heidän alueella herrastellessaan oli yllään varsin hemaisevia kesäasuja. Osa nähdyistä kesäisen keveistä pitsi-ihanuuksista piti tallettaa kuvaotosten asemasta muistoihin, ettei vain tulisi syyllistyneeksi tirkistelynomaiseen ja siten sopimattomaksi luokiteltavaan käytökseen!
Toritunnelmaa ja lörtsykahvin juontia Savonlinnassa. Joka kesän must-juttu, jota ei voi jättää kokematta!
Kaksirivinen on hieno instrumentti. Tässä soittelee pelin taitaja, joka ei vielä ole liialla iällä pilattu. Perin harvoin avoimeen laatikkoon kolikoita tipahti. Harmi, sillä soitanta oli nautinnollista kuultavaa.
Positiivisella asenteella tästä kuvasta voi löytää pitsiäkin - ainakin likipitäen?
Puun taitajat ovat saaneet ajoiksi monenlaisia matkamuistoja.
Ihmis- tai eläinfiguureiksi muotoillut ovenkahvatkin palvelevat kotiinpalattua arjessa ja palauttavat myöhemminkin mieleen kesäisiä tunnelmia Olavinlinnan kaupungista.
Mansikka-aikaan sopii, että villaiset pipot ja käsineet ovat sesongin hengessä. Ehkä ne lämpimästä kesäkaupungista ostettuina talvellakin lämmittävät muun aiheisia paremmin.
Ranta-aukion kukkaistutukset ovat kesä kesän jälkeen yhtä upeita.
"On laiva valmiina lähtöön". Purjeita ei nosteta, mutta moottorivoimalla tehdään risteilyjä matkustajasataman laitureista lähtien usealla komealla aluksella.
Nostalgiamatkaa voi tehdä tällä hieman soveltaen rakennetulla vossikalla. Parempaa kyytiä kumipyöräpelillä saakin ja melusaastetta tulee kolupyöriä vähemmän.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Nyt olemme jo Puhoksessa. Asiantuntijat arvioivat menneitten vuosikymmenten vetokalustoa. Jokaisella merkillä ja -mallilla työt saatiin kuitenkin tehtyä.
Juniorisarjaa edustaa tämä Fiat 18 Piccola. Kaksipyttyisen italiaanon omistaa Pentti Pekkinen Kiteeltä.
Työkaluja rompetorilla. Nuoremmat kävijät eivät osanneet tunnistaa läheskään kaikkia - saati tietää mitä työtä niistä milläkin aikanaan oli tehty.
Markku ja Kalle Hurskainen sahaavat lautaa ja lankkua 1950-luvun Leino-kenttäsirkkelillä. Voima siirtyy pääakselille lattahihnalla ja sitä tuottaa 2-sylinterinen Wickström maamoottori. Arvokilvestä voi lukea tehoa olevan 18-24 hevon verran.
Välillä pitää käydä tankkaamassa, muuten pian saattaa meno hyytyä. Talkooväen ravintola ja työvuorossa oleva Pirjo Tuisku jakaa tässä hernekeittoa. Näkyyköhän tässä otoksessa pitsiä - no ainakin melkein!
Kuplavolkkareilla oli niin hyvä edustus, että sitä voi melkein kutsua osastoksi.
Keijo Holopainen Hammaslahdesta toi paikalle upean Rolls-Roycen.
Paljon omaa työtä on ollut tämän yli 50-vuotiaan ajokin saamisessa esittelykuntoon. Jopa eräs 8-sylinterisen moottorin imusarjaan liittyvä alumiinikappale on Keijon omaa valutyötä! Miehen juuret isän puolelta vievät Kiteen Niinikumpuun.
Jos halusi kävellä "pärettä kainalossa", täällä sekin onnistui. Perinnetyönäytös tehtiin Puhossalon Hurskaisten kalustolla ja luvan perästä sai ottaa mukaan puolenkymmentä pärettä kukin. Moni näkyi käyttäneen tarjousta hyväkseen.
"Linja -autossa on tunnelmaa" - postiautossa vallankin.
Kuvan ajokki on joensuulaisen ajoneuvoperinne-yhdistyksen kokoelmista.
Interiööriä samasta bussista. Ajokin takaosassa on melkoisen iso postisäkeille varattu erilliskabiini.
Kiteen Potoskavaarassa toimii Kyläparin Myllyteatteri. Känä kesänä on vuorossa sotahistorialliseen aiheeseen perustuva Pätsi-näytelmä. Myös Kantosyrjän Kakstahti- perinnemopokerhossa toimivat Timo Saukkonen ja Hannu Väistö ovat eräältä harrastukseltaan näyttelijöitä. Miehet poseeraavat rooliasuissaan Puhoksen Perinnepäivillä.
Omien kätten töitä rompetorilla olivat myymässä Martti ja Hilkka Matikainen Kiteen Lohelasta. Tuohimestari-Martti on harrastanut alaa yli 20 vuotta ja se näkyy kyllä taidokkaasti valmistetuissa esineissä.
Nestejäähdytteisiä maamoottoreita tehtiin aikanaan Vaasassa Olympia-merkkisinä. tämä ilmajäähdytteinen malli on tehtaan tuotannon loppuajalta ja melko harvoin nähty kone.
Sama Olympia-moottori hieman lähempää otetussa kuvassa.
Eelis Nenosen hehkukuula-"porilainen" putputtelee aivan kuin uransa parhaina vuosina. Valtakausi alkoi 1920-luvulla ja päättyi joskus sotien jälkeen.
Pajapellon ukon rakentamaa pilkontakonettakin esiteltiin perinnepäivillä. Lukuisia kävijöitä ehti pistäytyä tarinoilla. Kahdella oli sormi paketissa, kun oli vastaavanlaisella laitteella tullut touhuttua hieman varomattomasti.
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja tarjolle pannussa tekstissäkin voi kertoa täsmällisesti esimerkiksi laitteen tekniikkaan liittyviä yksityiskohtia.
Puhoksen kanavassa virtaa vesi rauhallisella tempollaan. Perinnepäivät ovat päättyneet ja talkooporukat saavat pitkän loman ennen tulevan vuoden rutistusta. Kanava muistuttaa sen aikaansaajista kauppaneuvos Antti Juhana Mustosesta ja Nils Ludvig Arppesta, jotka rakensivat Puhoksesta maankuulun teollisuuspaikkakunnan jo ennen 1850-luvun puolta väliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti