keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Talven puuhia, jäännostoa Kiteenjärvestä 1960-luvulla

Ei se tämän kummempi peli ollut, jolla 1950-luvulla tehtiin iso osa peltotöistä myös Pohjois-Karjalassa. Kuvassa on Ferguson TE20, jota valmistettiin niin bensiini- kuin peroolikäyttöisenä. Jatkosssa markkinoille tuli myös dieselmalli.Tätä vastaavalla vehkeellä sahattiin Kiteenjärvestä jääpaloja irti tarinassa kerrottuna talvena.

    Matalasta Kiteenjärvestä jäitä nostettaessa ei ollut suurta vaaraa hukkumisesta. Toisin oli esimerkiksi Orivedellä, jossa nostopaikalla saattoi olla kymmenien metrien vesisyvyys. Kiteenlahdessakin, aikansa vankassa maitokylässä, jäitä nostettiin kymmenissä taloissa. Alkuun menetelmänä oli justeerisahaus, mutta kun koneellistuminen eteni, otettiin moottorivoimat käyttöön.

Muutamassa talossa oli puimakonetta varten hankittu suhteellisen kevyt ”ranskalainen”, Bernard-maamoottori. Se asennettiin tarvetta varten tehtyyn kelkkaan katkaisusirkkelin akselin kanssa. Lattahihnavedolla melko kookas terä sai jäähän niin syvän viillon, että sitten kun avantoa jo jonkin verran oli tehty, jäähän sahattu ruudukko lohkesi sopiviksi palasiksi, etenkin kun jäänreunaa tömäyteltiin tukevasta pöllistä tehdyllä juntalla. Sitten, alkavalla traktorikaudella, jo suurempaa sirkkelinterää pyöritettiin pikkufergulla. Vaihteen ollessa vapaalla pari-kolme miestä jaksoi työntää konetta eteenpäin sillä nopeudella, ettei moottori voimanpuutteessa pysähtynyt.

Jäät kipattiin ylös kelkalla, joka oli tehty kahdeksi halkaistusta sopivapaksuisesta puunrungosta. Työvälineeseen oli nostokoukuiksi jätetty tarkoitukseen sopivat juurenpätkät. Koukkupari pujotettiin jäälohkareen alle ja loppuvuosina jo traktorivedolla lohkareet nousivat kevyesti jäälle, josta ne miehissä nostettiin pystyasentoon. Sellaisina ne oli helppo kaataa liistereen pankolle tai matalaan traktorivetoiseen puunajorekeen.

Omat muistoni huipentuvat siihen, kun erään jäännostosession jälkeen, taisi olla talvi 1961, jouduin tekemisiin virkavallan kanssa: Lihakunnan mies oli sikalassa kanssani arvioimassa teuraaksi lähtevää emakkoa, kun kylän poliisi tuvasta tarkemman osoitteen saatuaan kampesi sinne. Ehätin herjaamaan virkavaltaa kysyen, oliko poliisimies ryhtynyt sivutoimenaan ”lihossikaksi”.

Ei, enemmälti provosoitumatta mies kertoi tulleensa kirjoittamaan sakkoa maantien rikkomisesta traktorin piikkiketjuilla. Mikäs siinä auttoi, kolmen tuhannen sakkohan siitä rapsahti. Tosin niitä markkoja ennen vuotta 1962, jolloin seteleistä pyyhkäistiin pari viimeistä nollaa pois.

Jälkeenpäin selvisi, että syyllisen osoite oli peräisin tiepiirin mieheltä. Tiemestari oli katselmusajelullaan huomannut, että traktorin piikkiketjut olivat lohkoneet reilun parin kilometrin matkalta polanteena tiessä ollutta kerrosta jopa melkoisina lohkareina irti. Pomon kysyessä paikalle sattunut työmies muisti ensimmäisenä mahdollisena syyllisenä juuri minut, silloin vasta 21-vuotiaan ”talonisännän”. 


Tapaus oli näin jälkeenpäin arvioiden itselleni päänavaus yhteisen vastuun kantamisessa. Myöhemmin vastuuta oli joskus taakkana paljonkin, mutta sakkoja tai joutumista virkavallan kuulusteltavaksi noissa myöhemmissä puuhissa ei enää kohdalle sattunut.

Tässä kuvassa on se traktorimalli, jonka turvin Kankaalassa tehtiin maatyöt alkaen keväästä 1959. Tällä sitä ajettiin jäitäkin Kiteenjärvestä ja ansaittiin elämän ensimmäinen sakko! Myöhemmin tämä 32-hevosvoimainen Fordson Dexta vaihdettiin isompaan veljeensä Super Dextaan, oli syksy 1963. Siiinä hevosia oli jo 44,5, joka riitti sen ajan arvioina jopa urakointiin Taskisen rakennusliikkeen soranajoissa. Talvella 1964-1965 ajoin sitä tavaraa silloiselle Yhdyspankin rakennuksellekin Savikon kuopalta vanhan tililistan mukaan 257 kuormaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti