Kalevi Keinonen on poissa

Kalevi Keinonen 25.7.1926 - 19.10.2013

Miehen kolme elämää 

Kalevi Keinonen kertoo ison urakan vaiheista uuden kirkon harjakaisissa syyskuussa 2008.

Kaarlo Kalevi Keinonen syntyi Ruskealan Kaalamolla 25.7.1926. Nykyisin luovutetulla alueella sijaitseva Ruskeala oli vauras maatalouspitäjä. Siellä oli myös teollisuutta, kuten marmorilouhos ja suuri Ilmakosken villatavaratehdas, joka sijaitsi Kiteenjoen koskessa. Kalevin isä Einar Keinonen oli valveutunut mies. Hän toimi Ruskealan kunnanvaltuuston puheenjohtajanakin 25 vuotta. Sandra-äiti oli tyttönimeltään Ketolainen.

Keinosten perheeseen kuului kaikkiaan kuusi poikaa ja kaksi tytärtä. Veljeksistä vanhin oli Väinö, joka oli syntynyt vuonna 1905. Hän, kuten kolme vuotta nuorempi Ailikin, valmistuivat opettajiksi Sortavalasta yhtä aikaa, vuonna 1932. Lauri, joka oli syntynyt 1910, kuuluu talvisodan sankarivainajiin. Hilja oli kotitalousopettaja ja Erkki toimi puutavara-alalla. Yrjö taas oli ammattisotilas yleten kenraaliksi ja puolustusvoimien komentajaksi. Kalevista kaksi vuotta vanhempi oli Pentti. Hän teki työuransa lakimiehenä ja johti Joensuun Mieslaulajia yli 20 vuoden ajan.  

Kalevi Keinosen ensimmäinen opinahjo oli Kaalamon Kekoselässä sijainnut kansakoulu. Kotitilalla hän oppi paljon käytännön taitoja maatalousaskareissa. Talvisota tyhjensi alueen, kun siviiliväestö evakuoitiin. Siksi Kalevi aloitti keskikoulun Sysmässä. Jatkosodan aikana poika sai päästötodistuksen Isonkyrön keskikoulusta, joka oli perheen myöhempi sijoituspaikka. Rintaman siirtyessä kauemmaksi palattiin kotipaikalle Kaalamon Temitänmäellä. Se sijaitsi rautatieasemalta nelisen kilometriä Sortavalan suuntaan. Ihmeeksi Keinosten talo oli säilynyt suurin piirtein ehjänä, vaikka yleensä talvisota ja välirauhan aika  oli merkinnyt suurta tuhoa Ruskealan alueen rakennuksille.

Sodan päätyttyä syksyllä 1944 tuli lopullinen lähtö Ruskealasta. Kalevin jatko-opiskelupaikaksi tuli Rauman seminaari, josta hän valmistui kansakoulunopettajaksi keväällä 1949. Ensimmäinen työpaikka oli Pälkäneellä 1949-1954. Niihin aikoihin löytyi puoliso, tekstiiliaineiden opettaja Iris Peltola. Avioliitto solmittiin vuonna 1951. Tosin nuoret olivat ainakin nähneet toisensa jo siirron aikana Sysmässä, jossa oli Iriksen synnyinkoti.

Opettajantyöt jatkuivat sitten Janakkalassa vuodet 1954-1956. Varkaudessa työuraa kesti kolme vuosikymmentä, syksystä 1956 kevääseen 1985.  Oma perhe kasvoi ajan mittaan. Iris ja Kalevi Keinosella on neljä lasta, kolme poikaa ja tytär. Lapsenlapsia on viisi.

Kohta opettajaksi valmistuttuaan Kalevi Keinonen alkoi kehittää muuta osaamistaan useilla eri elämänalueilla. Niinpä hän valmistui Vierumäeltä liikuntaneuvojaksi 1950-luvun alussa ja johti virkansa ohella varkautelaispoikien telinevoimistelijaryhmää 1960-1970-luvuilla. Ryhmä palkittiin useasti ulkomaisillakin areenoilla, kuten pohjoismaissa ja Saksassa. Paras kokoonpano edusti Varkauden urheiluseuraa.

Musiikki ja erityisesti mieskuorolaulu olivat lähellä Kalevi Keinosen sydäntä. Hän suoritti kanttori-urkurin tutkinnon Lahdessa 1960-luvun alussa. Opettajan päätyön ohella voimia riitti sivutoimen hoitamiseen Kangaslammilla. Siellä tehtävänä oli 1970-luvulle asti nuorisonohjaajan ja kanttori-urkurin yhdistelmävirka, kaikkiaan kahdeksan vuoden ajan. Lyhyempiä kanttori-urkurintyön sijaisuuksia Varkauden ympäristön seurakunnissa kertyi kymmeniin nouseva määrä. Lisäksi hän oli eri paikkakunnilla asuessaan johtajana useissa kuoroissa. Viimeisin niistä oli Rantasalmella, jossa pariskunta asui eläkevuosien alussa.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Kun työura oli takana ja odotukset leppoisista eläkevuosista korkealla, pankkikriisi ulotti kylmän otteensa Kalevi Keinosen perheeseen. Yksityisen ihmisen etu jätettiin usein taka-alalle, kun pankin rahojen paimentaminen katsottiin tärkeimmäksi asiaksi. Eläkevuosien turvaksi Rantasalmelle rakennettu omakotitalo meni vasaran alle. Yrittäjänä velkataakan alla taistellut ja suoritustilaan ajautunut oma poika oli kovan kohtalon syynä. Ainahan vanhempi toki tahtoo olla tukemassa lapsensa elämää. Kalevin ja Iriksen kohdalla se merkitsi takausvastuun kaatumista isän ja äidin niskaan.

Kalevin musiikkityön taiteellista tasoa osoittaa, että hänen johtamansa laulajat tekivät kotimaan konserttien lisäksi useita esiintymismatkoja Eurooppaan, kuten Saksaan ja Itävaltaan. 1990-luvun taitteessa Kalevi ja Iris  siirtyivät Kiteelle. Sielläkin hän ehti vielä tulla mukaan mieskuoroon ja toimi myös taiteellisen johtajan varamiehenä. Vaikka Kalevi sittemmin muuttikin Tohmajärvelle, Kiteen miehet olivat vakiintuneesti mukana Ruskealan kirkon juhlatapahtumissa. Luontevaa oli, että Kalevi itse johti esityksiä.

Miehen musiikilliset ansiot oli nähty ja tunnustettu Varkauden seudulla. Siksi hänet palkittiin Director cantus -arvonimellä marraskuussa 1991. 

  

 Kalevi vietti 80-vuotissyntymäpäiviään rakenteilla olevan kirkon kivijalassa heinäkuun lopulla 2006. Paikalla olivat lähisukulaiset ja paljon sitkeän uurastajan ystäviä. Näkymät olivat silloin valoisat, työ eteni hyvää vauhtia.

Voi sanoa, että Kalevi Keinosen ensimmäinen elämä oli poikasena Ruskealan Kaalamolla ja toinen sotien jälkeen kansakoulunopettajana ja musiikkimiehenä. Silti iso työ oli vielä tekemättä. Liioittelematta voi nähdä Kalevin eläneen kolmannen elämän Venäjän Karjalassa, alkuun entistä Ruskealan kappalaisen pappilaa isännöiden. Keinoset olivat ensimmäisiä pioneereja, kun 1990-luvun alussa alettiin päästä rajantakaiseen Karjalaan silloisen Värtsilän Niiralassa sijainneelta ylityspaikalta. Kun vuokraussuhde  sanottiin yksipuolisesti irti, Kalevin ja Iriksen voimin Ruskealan pappilassa toiminut ekumeeninen kirkko ja matkailijoiden majoituspaikka joutui etsimään uusia tiloja.

Vuosituhannen vaihteessa alkanut suurtyö osoitti Kalevi Keinosen uskomattomat henkiset voimat. Sotavuosina palaneen Ruskealan kirkon läheisyyteen alkoi kohota uusi temppeli. Sitä ennen piti voittaa lukuisat byrokraattiset esteet, jotka vieraassa maassa kohtasivat vuonna 1994 diakoniksikin vihittyä rakentajaa. Uudisrakennuksen kivijalassa toimiva majoitus- ja ravintolatoiminta toivat jo alkuun pientä lisätuloa. Rakentajat olivat isolta osalta Ruskealanmäellä asuvia kirkon naapureita. Olosuhteet huomioiden hanke eteni ripeästi; harjakaisia juhlittiin syyskuussa 2008. Keväällä 2010 olivat kirkon vihkiäiset. Kalevilla oli silloin ikää jo 83 vuotta. Eläkevuosina heikentynyt terveys oli horjuva ja useasti mies joutui viettämään päiviä sairaalahoidossakin.

 Myöhäissyksyllä 2009 rakennustyö oli lähes valmis. Alttari ja taulu sen takana kertovat, että kyseessä on kirkko. Pakkaspäivänä lämpöä oli kirkkosalissa, mutta ulkotöillä ollut rakentaja tarvitsi lämpimät vaatteet. Kesken kiireen Kalevi kuitenkin ehti kuvaan esitellessään työn tulosta.

Kirkon rakentaminen jatkui kohti lopullista valmistumista. Fyysisen kunnon rapistuminen vähensi Kalevin ja Iriksen läsnäoloa rajan takana. Erittäin raskas uutinen kohtasi rakentajaa kevättalvella 2013. Lähes valmis kirkko oli syttynyt sähkölaiteviasta ja tuli hävitti muutamassa tunnissa rakennuksen puuosat. Ehkä Kalevin oma, katkerakin kokemus oli silloin, että pari vuosikymmentä Ruskealassa kestäneen uurastamisen tulos oli menetetty.

Vielä yhden kerran Kalevi ja Iris kävivät Ruskealassa kesän 2013 aikana. Eväitten kanssa pariskunta ja sukulaisia menivät kuin pyhiinvaelluksena entiselle kotipaikalle Kaalamon Temitänmäellä. Palatessa matkalaiset viivähtivät hetken palaneen kirkon vierellä. Hieman lohtua antoi näkymä käynnissä olevasta jälleenrakennustyöstä. Paikallinen väki teki ahkerasti töitä saadakseen edes väliaikaisen katon kirkon kiviseinien päälle. Kivijalassa toimi jälleen ravintola ja majoitushuoneet olivat valmiit ottamaan vastaan yöpyjiä. Kuitenkin Kalevista tuntui, että hänen osuutensa Ruskealan rakentajana oli päättynyt.

Paha takaisku vaikutti varmasti miehen jaksamiseen. Syksyn tullessa elämänlanka kävi entistä hauraammaksi. Sitten tuli lauantai 19. lokakuuta. Uskomattomiin saavutuksiin pystynyt toimen mies vaipui rauhallisesti kuolonuneen Joensuussa.  Oma perhe, sukulaiset ja suuri ystävien joukko saattelivat Kalevin haudanlepoon Suomen Karjalan multiin Tohmajärven kirkkomaalla 9. marraskuuta 2013.

Muistokivi tuodaan Ruskealan Kaalamolta, edesmenneen synnyinkylässä toimii edelleen marmoriveistämö.

Entinen Jäppilän kirkkoherra ja Kalevi Keinosen pitkäaikainen ystävä rovasti Antero Paananen toimitti hautaansiunaamisen Tohmajärven kirkossa. Paikalla olleet sukulaiset ja ystävät kaunistivat arkun monilla kukkalaitteilla.

Hautajaiset  olivat syksyisen harmaana päivänä. Saattajajoukkoa ja kummulle lasketut kukkalaitteet, viimeinen tervehdys ystävämme haudalla.