Suomalainen yhteiskunta kiemurtelee talouskriisissä.
Työpaikkoja lähtee miltei jokaiselta toimialalta. Tehokkuutta on saatava lisää.
Ainakin pörssiyhtiöissä!
Ainoa sektori jonne ihmisiä mahtuisi, on hoito- ja hoiva-ala.
Jo nykyisin sinne uppoaa iso osa käytössä olevista miljoonista. Säästääkin
pitäisi: missä on paljon kustannuksia, sieltähän pitäisi ensinnä karsia. Niin
hallituspuolueitten kuin oppositionkin poliitikot asettelevat sanojaan kieli
keskellä suuta. Ovathan ne joskus vaalitkin tulossa.
Meillä on jo käytössä asiakirja nimeltä hoitotahto.
Periaatteessa sen pitäisi olla järjissään ollessa tehty ilmaus sille, kuinka
sellaisen laatija haluaa itseään elämän loppumetreillä hoidettavan. Joillakin
se on tehty, mutta tietänevätkö edes lääkärit sun muut päättäjät moisesta,
kun ratkaisujen aika on käsillä? Itsemääräämisoikeus on eräs osa ihmisen
suvereniteettia. Sen piiriin pitäisi kuulua asioita jotka koskevat sitä,
milloin itse kukin oikeasti haluaa täältä ajasta poistua.
Olen pian 75-vuotias. Siten katson voivani puhua omasta
asiastani uhkaamatta kenenkään muun etuja. En halua tulla ulkomaille tuottonsa
ohjaavan firman ansaintavälineeksi, eväät suuhun tunkevalla "menumaatin"
evoluutioversiolla ruokituksi, vaipoissaan hoitamatta lojuvaksi ihmisraunioksi.
Haluan osallistua minua koskeviin ratkaisuihin jo silloin, kun olen vielä
jossakin määrin tolkussani. Tahdon tavata mahdollisesti jäljellä olevat ystäväni vielä kerran,
kun tajuissani pystyn tekemään jäähyväiset heidän kanssaan.
Toivon sellaista hoitotahto-asiakirjaa, jolla todella voin
antaa vaikuttavat ohjeet elämäni viimeisille hetkille. Sen asiakirjan
säilytyspaikan tulee olla potilaskansiossa liki päällimmäisenä, ei kissojen ja
koirien kanssa etsittävissä! Oman tahtoni tahdon tulevan kuulluksi, kun alkaa
näyttää siltä, ettei paluuta kokevaksi, tuntevaksi ja kommunikointiin
pystyväksi yhteiskunnan jäseneksi enää ole.
Lieneekö demokraattisella yhteiskuntajärjestelmällämme eväitä
tehdä välttämättömiä ratkaisuja? Lapset, tulevaisuuden yhteiskunnan tärkein ja arvokkain
omaisuus, pitäisi hoitaa, kasvattaa ja kouluttaa hyvin, talouden kurjuudesta riippumatta. Vai
ehdimmekö nähdä vielä senkin päivän, että lastenlastemme lapset kasvavat
yhteiskunnassa, jossa heidänkin tulevaisuutensa, koulutus ja muu huolto, on onnistuttu
ulkoistamaan rahavirtojen ohjailun paremmin
osaaville "toimijoille"?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti