Ilimoja piisoo!

Luonto on jo herännyt täyteen loistoonsa. Vaikka kalenterin mukaan on vasta toinen päivä kesäkuuta, sireenit ovat olleet useita päiviä täydessä kukassa. Tässä vaiheessa mennyt kesä 2011 oli kasvustojen kehityksellä mitaten jo pari viikkoa normaalivuosia pitemmällä.

Vajaat kaksi vuotta sitten tammikuulla oli maisemassa komea kuurapeite. Ylle kuvattu otos todistaa upeasta luonnon taideteoksesta Pajapellon nurkalla.
Suomalaisen luonnon vuodenkierroille on ominaista suuret vaihtelut. Isoina vastakohtina toisilleen ovat kesä ja talvi. Perättäistenkin vuosien keskinäiset erot säätilan vaihteluissa, lämpötiloissa ja viljakasvien satotuloksissa ovat monesti hyvin suuria. Marjoja ja sieniä löytyy parhaimmillaan jokaisen lähimetsistä. Toisinaan taas puolukkasatokin jää niin pieneksi, että pitää turvautua kainuulaisten korpien välittäjiltä ostettuun marjasatoon. Vuosi 2011 jää aikakirjoihin lähes ennätyksellisen aikaisena, kun puhutaan vaikkapa maatalouden sadonkorjuuajoista Pohjois-Karjalassa. Harvoin kuivaheinäsato on ladoissa jo ennen juhannusta.

Niin tapahtui menneenä kesänä. Ohran puinteja tehtiin heinäkuun viimeisinä päivinä ja heti sen jälkeen, 2. päivänä elokuuta, puimurit jyrisivät varhaisimmilla kauravainioilla.
Kun ikää on jo karttunut, mieleen on jäänyt monenlaisia satovuosia: Syksyllä 1968 kauroja oli pelloilla puimatta vielä lokakuun 10. päivän aikaan. Ensilumikin on tullut joskus ajoissa. Niinpä syksyllä 1977 syyskuun 9.päivää edeltäneenä yönä lunta tupsahti 5-6 senttiä. Suuri osa viljoista oli vielä puimatta. Lumisade painoi laihoja niin pahasti lakoon, että loppusyksyn korjuut olivat melkoisen hankalia.

Myöhäinen lumisade taas oli keväällä 1981. Silloin kesäkuun toisella viikolla, jälleen 9. päivän aamuna, herättiin talviseen maisemaan. Lunta oli paikoin kymmenkunta senttimetriä. Jo täydessä lehdessä olevat marjapensaat ja monet lehtipuut taipuivat maahan asti lumitaakan alla. Joensuussa oli Seutukaavaliiton valtuuston kokous samana päivänä. Ylä-Karjalasta tulleet edustajat olivat lumiesteitten takia pari tuntia myöhässä ja kokouksen alkamista siirrettiin saman verran, että se saatiin lainvoimaiseksi. Niin! Olisi noita muistikuvia paljon muitakin, mutta muutama kuva omista kansioista todistaa erikoisista sääilmiöistä lähimenneisyydessä.
Menneen syksyn marjasato oli todella runsas. Komeita olivat nämäkin kuvan puolukat syyskuulla. Harvinaisempaa oli se, että varsinkin suoaloilla myöhemmin kukkinut mustikka kantoi samaan aikaan tuhtia satoa. Lehdet alkoivat tosin hiljalleen karista, mutta sehän vain helpotti tummansinisten marjojen poimintaa!
"Rentunruusu" kukkii kaurapellon pientareella. Jyvien kosteudeksi mittailtiin 13-14 %:n lukemia. Liki varastointikuivaa siis, vaikka kyseessä oli vasta elokuun toinen päivä.
Kuivuvaa heinää pöyhitään kesäkuun puolenvälin tienoilla. Poutaa riitti niin, ettei pisaraakaan satanut paalauskuntoon saamiseen tarvitun neljän päivän kuivumisaikana.
Erikoinen sääilmiö se tämäkin oli: Kuva on otettu 15.12.2006. Nurmet olivat niin vihreät, että jos lämmintä olisi ollut puolenkymmentä astetta lisää, karjan olisi voinut laskea laitumelle. Lämmintä piisasi pitkälle tammikuuta ja vasta kuukauden puolessa välissä saatiin kunnon talvi.
Tämän kuvan ottamisesta on hädintuskin yksi viikko. "Terapia"-kävelyllä kotimetsässä
tupsahti vastaan pieni keltaisten kanttarellien perhe. Kun sattui tyhjä muovipussi taskuun, pitihän tuo sato talteen korjata. Niin oli moni muukin tänä syksynä samoihin aikoihin tehnyt. Ajankohta oli sunnuntai 13.11.
Vanhastaan tunnettu sanonta on, että Suomessa sadonkorjuuaika on lyhyt, kun sitä verrataan vaikkapa keskieurooppalaisiin olosuhteisiin. Tämä kesä taisi antaa kyytiä moiselle mielipiteelle: Puinnit alkoivat jo heinä-elokuun vaihteessa, mutta viimeisiä viljoja puitiin vielä reippaasti kolme kuukautta myöhemmin. Timo Kohosen pellolla Kiteenlahdessa oli Markku Hassinen puimassa viimeisiä ohria toisen kekrinpyhän illansuussa, 6.11.2011. Eikä siinä kaikki, sillä isäntä kertoi pari vuotta sitten samalla maatilalla tehdystä myöhäisen puinnin ennätyksestä. Silloin ohrasato tuli lopullisesti korjatuksi 7. päivänä marraskuuta. Ei liene hyvin pahasti pielessä arvaus, että muualla Euroopassa puimurien päälle on varastoinnissa silloin ehtinyt laskeutua jo vahva pölykerros.

Niin, kyllä noita ilimoja piisoo, meilläkin niistä on monenlaisia, ihan ihkaomia muistoja!