Juuria etsimässä

Juhanan pirtti Kesälahden Hummovaarassa on eräs karjalaisen kulttuurin historiaan liittyvä monumentti. Rakennus sijaitsee kivenheiton päässä mahtavasta ikihongasta, joka on silhuettina nähty myös suomalaisessa markka-ajan rahassa.

Useita satoja vuosia vanha mahtipuu, Lönnrotin petäjä, muistuttaa ajasta, jolloin Juhana Kainulainen saman puun juurella lauloi neljän päivän ajan kalevalaisia runoja Elias Lönnrotille. Harva tietää, että muun muassa koko Lemminkäisen taru ja suuri osa muustakin Kalevalan sisällöstä on Juhana Kainulaisen muistin varassa laulettuja kertomuksia.
Pohjois-Karjalassa muistetaan vielä opintokerhopariskuntaa, Aino ja Olla Teräsvuorta. Ainakin ennen sotia 1930-luvulla heidän johtamansa Rajaseudun kansankorkeakouluyhdistyksen toiminta täällä oli todella voimakasta ja laajaa. Ajat ovat muuttuneet ja varsinainen toimintakin on hiipunut muutamaan ikäihmisten ylläpitämään opintokerhoon, nekin Joensuun lähituntumassa.
Yhdistyksen omaisuus on säätiöity ja sen rahastotuottoja jaetaan erilaisille maakunnan kulttuurihankkeille lähes vuosittain yli kymmenen tuhannen euron kokonaissummalla. Kiteen mieskuoron historiakirja oli eräs säätiön apurahan saanut kohde vuonna 2005.

Esipuhe on pitkähkö, kun blogin teema on "Karjalaisilla juurilla" ja nykyisellä nimellä Rajaseudun kerhoyhdistyksen toimijoiden tämänvuotinen kulttuurimatka. Niitä yhdistyksen piirissä olevat ihmiset ovat tehneet nyt jo eläkkeelle siirtyneen matkatoimistoyrittäjä Teppo Mikkosen kanssa yli 40:n vuoden ajan. Niin kuin hyvin tiedetään, suurella osalla Pohjois-Karjalassa asuvista ihmisistä on taustana suvun varhaispolvien muutto Savosta Karjalaan 1600-luvun vuosikymmenten levottomina vuosina. Eräs syy tänne muuttoon oli, kun entinen ortodoksiasutus siirtyi uskonvainojen takia silloisen itärajan taakse ja kylät tyhjenivät tarjoten tulomahdollisuuksia uudelle väestölle.

Matkaa edelsi professori Veijo Saloheimon teemaa koskeva laaja esitelmä tuosta edelleen tutkijoita kiinnostavasta aiheesta. Blogin kuvasarja kertoo välähdyksiä kaksi päivää kestäneestä bussimatkasta Kesälahdelle, Kerimäelle, Rantasalmelle, Mikkeliin, Luumäelle, Ruokolahdelle ja jälleen Kesälahdelle. Lyhyeen ajanjaksoon mahtui suuri kulttuurinen anti. Teppo Mikkonen ja blokintekijä olivat varautuneet kykyjensä mukaan toimimaan matkanjohtajina ja kertomaan paikallisten oppaitten lisäksi matkakohteisiin liittynyttä historiallista tietoa.

Alkumatkalla pysähdyttiin Kiteen Puhoksen vanhassa teollisuusmiljöössä, mutta aamukahville mentiin Kesälahden Villalaan. Juhanantuvan seiniä ja taloa muutenkin kaunistavat taiteilija Leo Karppasen puukaiverrukset. Niitä on tässäkin pirtin seinällä. Juhanantupaa ihailtiin myös ulkopuolelta. Timo Holopaisen nykyään isännöimä ravintola tarjosi maukkaat ja karjalaisen keittiön herkkuihin perustuneet lisäkkeet kahvin höystönä. Kiitos siitä!

Kerimäen upea puukirkko on nähtävyys sinänsä. Tässä on sisänäkymä alttariseinältä.

Rantasalmen kirkko tuhoutui ukkosen sytyttämässä tulipalossa juhannuksen jälkeen, 27.6.1986. Nyt upea temppeli on jälleen kunnossa.
Rantasalmella kävimme myös Järviluonnonkeskuksessa ja tutustuimme siellä näyttelyyn ja katsoimme diaesityksen. Sen jälkeen mekin kannoimme huolta saimaannorpan säilymisestä.

Julkisivun yksityiskohdissa on ilmettä, joka on tuttu mm. monista arkkitehti Josef Stenbäckin piirtämistä, luovutettuun Karjalaan jääneistä kirkoista.

 

Retkeläiset levähtävät Rantasalmen kirkossa. Uusitun kirkon sisätiloissa on nykyaikainen ilme.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Toisen matkapäivän ensimmäinen kohde oli Kotkaniemi. Se on entisen presidentin ja sitä ennen jo monessa muussa valtionhallinnon virassa palvelleen miehen kotitila. Näkymä on pihapiiristä.

Matkan yöpyminen tapahtui Mikkelissä. Edellisen iltapäivän aikana vierailtiin muun muassa Rantasalmen Parkumäessä. Rantasalmelta, Säämingistä ja monesta muustakin Pien-Savon pitäjästä muutti aikoinaan paljon uutta väestöä Keski-Karjalan tyhjenneisiin kyliin.
 

Presidentin jälkipolvea asuu edelleen Kotkaniemen tilalla ja maatilan ohella pitää avoinna valtionpäämiehestä kertovaa kotimuseota. Kuvassa olemme kuulemassa Ukko-Pekan pojan miniän esitystä presidentin ja talon vaiheista.

Takana näkyvä pysti on P.E.Svinhufvudista tehty näköisveistos. Kiteeläisenä löysin talon perhealbumista kiinnostavan kuvan, joka kertoi, että kun presidentin hautajaiset olivat vuonna 1944, siunaustilaisuudessa Luumäen kirkossa ruumissaarnan piti sotilaspastori Martti Nortia. Muistamme hyvin, että myöhemmin hän oli myös Kiteen kirkkoherra 1950- ja 1960-luvulla.

Nyt ollaan jo Ruokolahdella. Komea puukirkko sielläkin on!

Ruokolahden kirkon museoituna nyt oleva vanha tapuli on arvonsa mukaisesti hoidettu, kun sen kaunis paanukatto uusittiin kymmenkunta vuotta sitten.

Taidemaalari Albert Edefeldin eräänä pääteoksena pidetään maalausta "Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä". Eräs sen kopiosta löytyy Ruokolahden kotiseutumuseosta, jossa myös pistäydyimme.

Kotimatkalla piipahdimme vielä katselemassa kansallismaisemaa Punkaharjulla.
Ja kun matkaa aloiteltiin Kesälahdelta, sinne palattiin vielä toisena matkapäivänä. Kotiseutumuseon arvokkaimpia rakennuksia on Pyhäjärven Sorsasaaresta siirretty jyhkeä savupirtti. Se on alkuaan rakennettu vuonna 1726. Saareen se tehtiin ilmeisesti siksi, kun Uudenkaupungin rauhan raja vuonna 1721 tuli halkomaan Kesälahtea ja levoton rajaseutu luultavasti sai isännän viemään perheensä saareen. "Ehkä siellä on rauhallisempaa ja turvallisempaa asua", arvellaan rakentajan silloin ajatelleen.

Sisänäkymä pirtistä. Vankkahirsiset seinät, virsikannel pöydällä ja avoinna oleva biblia kertovat talonpoikaisesta elämäntavasta pian kolmen vuosisadan takaa.

Iso on uunikin. Mutta paljon oli silloin talossa asujia. Kerrotaan perheen olleen parhaimmillaan liki kolmikymmenpäinen. Kyllä siinä leipää, jos muutakin särvintä tarvittiin!

Eräs pirtin pöydistä on tehty yhdestä, mahtavan leveästä laudasta. Paljon muutakin kiintoisaa nähtävää Kesälahden kotiseutumuseo tarjoaa. Se on monen muun isomman museon tapaan myös ulkomuseo, joten historiallista rakennuskantaa alueella on melko paljon. Sisätiloissa taas on monenlaisia kiinnostavia esineitä menneitten vuosikymmenten ja -satojenkin vuosien ajalta

Kotiuduimme toisen päivän illansuussa, kun Joensuusta tapahtunut lähtö palautti loputkin matkustajat kotimaisemiin. Kiteelle jäi jo sitä ennen osa mukana olleesta joukosta. Joukkomme on jo varsin iäkästä väkeä. Mutta kun vireys on yhä hyvää tasoa, ehkä vielä ensi kesänäkin lähdemme tutustumaan meille vielä uusiin ja kiinnostaviin kulttuurikohteisiin.

Siihen asti näkemiin! Ja kiitos kaikille mukana olleille, hyvän terveyden toivotuksin! Näin me kiteeläiset "matkanjohtajat" lämpimästi haluamme teille sanoa!