Tämä näkymä on tuttu lähes jokaiselle suomalaiselle. Tallinna avautuu upeasti merelle päin ja profiilia hallitsevina kohoavat useat vanhat kirkot, mutta nykyään myös monet korkeat hotelli- tai liikerakennukset. ¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤ 
Pysäköintipaikat muistuttavat näkymiltään suuresti suomalaisten liikeskusten piha-alueita. Itäautot ovat poistuneet liikenteestä ja vanha "Mosse" on virolaisessa katunäkymässä nykyään jo harvinainen.
Tulevana syksynä Virossa juhlitaan uuden tasavallan 20-vuotista itsenäisyyttä. Ajanjaksoon mahtuu ainakin näkyvässä ympäristössä, kuten rakennuksissa ja ajoneuvokannassa tapahtunut ja ihmisten pukeutumisessakin näkyvä, lähes uskomaton muutos. Se on niin suuri, että miltei jokainen eteläisessä naapurissa vieraillut suomalainen siihen puheissaan toistuvasti palaa. Ja kuten tiedämme, se turistijoukko on valtava.
Janajevin klikin syksyllä 1991 epäonnistunut vallankaappausyritys johti Neuvostoliiton lopulliseen hajoamiseen ja myös balttien itsenäistymiseen, lopulta yllättävän vähällä verenvuodatuksella. Koko läntinen Eurooppa seurasi suurella myötätunnolla tapahtumia ja lähimmät naapurit Pohjoismaissa tarjosivat monenlaista käytännön apua uudelle tasavallalle. Suomesta lähti materiaaliapua mm. maanmittaukseen ja uuteen kartoitustyöhön, kun meillä uusittiin ja nykyaikaistettiin kalustoa. Helsingin Energia tuki Tallinnan lämpölaitosten uusimista ja nykyaikaistamista laite- ja asiantuntijapanoksillaan. Moneen muuhunkin "hätään" suomalaiset ennättivät.
Uuteen järjestelmään siirryttäessä etulyöntiasemassa olivat entiset kommunistit, puoluepamput ja johtajat, jotka parhaiten tunsivat hallinnon kiemurat ja osasivat ohjailla neuvostoajan laitoksia omaan, nyt kapitalistiseen omistukseensa. Yhtenä ryhmänä niistä ovat lukuisat sanatoriot ja kylpylät, kuten kävi Pärnussa, Saarenmaalla ja Haapsalusssa. Se joukko on tälläkin hetkellä toimivien alan yritysten suurimpina omistajina.
Suomesta lähdettiin innolla mukaan virolaiseen elintarviketeollisuus- hotelli-, tavaratalo- ja vähittäiskauppabisnekseen. Innokkaat ruotsalaispankit myönsivät auliisti lainoja niille yksityisille virolaisille, jotka uskalsivat lähteä kehittämään vaikkapa suuren luokan maitotuotantoa kolhooseilta vapautuneille viljelyalueille uusfarmareina. Kaikki näytti hyvältä, kunnes globaali taantuma sekoitti monen yrittäjän pasmat.
Ihme kyllä, turvallisilta luotottajilta tuntuneet ruotsalaispankit olivat ensimmäisinä sanomassa luottojaan irti, kun talouslama iski. Siinä meni nurin myös monta suurta alkutuotantoon panostanutta perheyritystä ja jätti omistajat puille paljaille. Moni joutui nyt katumaan, ettei tullut jatkettua aikaisempaa, tosin pientä, mutta silloin vielä täysin velatonta "moisiota".
Taantuman vaikutukset näkyvät yhä myös Viron kaupungeissa, vaikka pahimman pitäisi olla kohta ohi: Siitä kertovat lukuisat tyhjillään olevat liikehuoneistot, myynnissä olevat omakotitalot ja muut asunnot, joiden hintapyynnöt ovat tuntuvasti takavuosien huippuaikoja alempana. Uuden itsenäistymisen vanavedessä seurannut kapitalismi on näyttänyt täälläkin kovat kasvonsa.
Ikääntynyt kuntohoitaja pärnulaisessa kylpylässä muistaa hyvin neuvostoajan loppuvuosia. Monet asiat olivat silloin nykyistä paremmin: Taloudellinen tasa-arvo oli suurempi, nyt rahat ovat harvojen taskussa. Paremmassa mallissa olivat koulutusasiat, samoin urheilu-ja kulttuuri. Kaikilla oli kykyjensä mukaiset mahdollisuudet edetä pitkällekin ja valtion kustantamana. Henkeäänkään ei Stalinin kuoltua tarvinnut pelätä ja muiltakin ikävyyksiltä välttyi, kun muisti valtaapitävistä kodin ulkopuolella puhuessaan pitää suunsa supussa.
Nykyisin saa jo työmatkalla pelätä, milloin tulee tapetuksi, kun rikollisuus on kovasti lisääntynyt, sama puhuja kärjistää. Ja laman puserruksessa palkkojakin alennettiin yleisen kilpailukyvyn parantamisen nimissä. Keskipalkka tuntuu olevan reippaasti alle tuhat euroa kuussa, eikä se mitenkään riitä, kun hinnat ovat yleiseurooppalaisella tasolla. Siksi varsinkin lapsiperheissä yritetään sinnitellä tekemällä töitä useammalle työnantajalle.
Ei siis kovin helpolta näytä elämä uudessa tasavallassakaan. Kahden vuosikymmenen kehitys on ollut huima: Ympäristö on rakennettu lähes täysin uusiksi, on liitytty sotilasliitto Natoon ja Euroopan Unioniin. Mukana ovat tulleet myös samat ongelmat, joiden kanssa tänään globaalisti painitaan. Mutta olisiko parempaakaan vaihtoehtoa ollut?
Köyhyys ei ole ensimmäinen asia, joka pistää silmään tämän päivän Virossa. Pikemminkin on ihmeteltävä sitä huolellisuutta jolla vanhatkin rakennukset on kunnostettu alkuperäistä arkkitehtuuria kunnioittaen. Tämä näkymä on Pärnusta kevättalvella 2011. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti