Monenlaista kulttuuria

Blogihiljaisuutta on kestänyt pitkä kuukausi. Muuten toimettomuus ei ole ollut pääasiallisena olotilana, sillä muut harrastukset ja puuhat ovat ottaneet rajallisista kyvyistä osansa. Myös kulttuuria, vieläpä monikasvoisena, on menneisiin viikkoihin sisältynyt. Jos aloittaisi päällimmäisistä, muistoina ovat kaksi konserttia Karelia-salissa Joensuussa. Esa Pakarisen Rillumarei-muistokonsertti oli 13.3. Vajaa viikko sen jälkeen, lauantaina 19.3., Joensuun Mieslaulajat juhli 100-vuotista historiaansa.

Joenuun Mieslaulajilla on monesta muusta kuorosta poiketen mukana iso joukko nuoria laulajia. Pääkokoonpanossa on kaikkiaan yli 40 miestä ja lisänä toimivat pari pienryhmää, kuten kvartetti Pienet sievät. Seniorikuoroon taas kuuluu kolmattakymmentä laulajaa ikävuosiltaan vanhimmasta joukosta. Kiteen Mieskuoron edustajina veimme nuoremmalle "veljelle" onnitteluadressin. Kiteeläiskuorolla on tätä nykyä ikää jo 105 vuotta, sehän on perustettu jo vuonna 1906.

Kulttuuria se oli Esa Pakarisenkin taiteilijatyö, tosin aikanaan osin kiisteltyä. Mutta suomalainen "rahvas" otti Esan omakseen ja miehen monet roolit Severi Suhosesta Pekka Puupäähän elävät osana meikäläisen showbisneksen historiaa yhä vahvana ilmentymänä. Muistokonsertissa juonnot teki tunnettu radioääni Maarit Niiniluoto. Taiteilijan jälkipolvea edusti mukana ollut Esa Pakarinen junior. Euroviisuissa esiintynyt tyttöduo Kuunkuiskaajat toi konserttiin valoisan tuulahduksen ja taustaorkesteri teki osansa hyvään lopputulokseen.

Monia Esa Pakarisen kappaleita esittivät duettoina Esa junior ja Tuure Kilpeläinen. Maitolaiturilla istuva Maarit Niiniluoto on piirtynyt kuvaan vain utuisena "enkeli"-hahmona.

Konsertin taiteilijajoukko siirtyi juhlan päätteeksi hyvästelemään vieraita Kareliasalin aulaan. Kuunkuiskaajat ovat kuvassa vasemmalla.

Kulttuuria ovat omalla tavallaan kaikki ihmissuvun aikaansaannokset. Lajin harrastajana väitän, että niin myös vanhat ja uudemmatkin moottoripyörät. Mp-näyttelyssä helmikuun alussa 2011 olivat esillä niin vanhat kuin uudemmatkin "prätkät". Tässä poseeraa Indian, jonka malli on 1920-luvun loppuvuosilta.

Harvinainen brittipyörä on tämä 1000-kuutioinen Royal Enfield- twini. Suomalaiset veteraaniajokkien harrastajat olivat tuoneet näyttelyyn tämänkin 1930-luvun viimeisten vuosien ajopelin.

Wermacht-armeijalla oli toisen maailmansodan vuosina käytössä maastokelpoinen "sotanorsu", Zyndapp KS750. Sivuvaunuvedolla ja tasauspyörästön lukolla varustettuna sillä pääsi liikkumaan miltei tiettömillä taipaleilla. Suomeen niitä ostettiin noin 350 kappaletta, mutta toimitus viivästyi loppukesään 1944. Lapin sodassa ne olivat mukana hätistelemässä jatkosodan aseveljinä olleita saksalaisia Norjan ja Jäämeren kautta takaisin omille mailleen. Kuvassa oleva siviilimalli KS600 oli pohjana, kun sotilaskäyttöön tarkoitettua pyörää alettiin kehittää.

Jenkeissä tehdään muitakin merkkejä kuin Harrikoita. Melko uusi tulokas on Victory, joka iskee samoille isojen customien markkinoille kuin tuo 1903-vuodesta lähtien valmistettu H-D- merkki. Tämäkin muhkea ajokki oli mukana näyttelyssä 2011.

Oma "hepo" on lepäillyt tallissa talven pitkät pakkaset ja pyryt. Maaliskuun alussa se piti ottaa tarkempaan syyniin ja kunnosteltavaksi. Nyt alla ovat uudet rankaat, tiivisteitä on vaihdeltu, kromeja uusittu ja kunnosteltu ja sähköjohdotuksia tehty uusiksi. Nyt ajokunnon pitäisi olla entistä varmempi. Kunnostuskohteena vanha moottoripyörä on pienempi haaste kuin saman ikäinen auto. Mielenkiintoista puuhaa tämäkin antaa, mutta itseni ikäisen ukon kykyjä ajatellen kohtuullisesti.

Maaliskuun auringossa otetaan ilmakylpyjä. Keula on jo kohti maantietä, mutta ajokausi ei ole vielä alkamassa. Sen verran sulana asfaltti oli tiistaina 22.3., että parinkymmenen kilometrin koeajolenkki tuli tehtyä. Hyvin toimi tekniikka, nyt vain kuukauden odottelu ja "paanalle"!