Kuva: Pielisen ympäriajo, Kuoringan levähdyspaikka. Kesäkuu 2010.Kauniin kesän mentyä meillä kaikilla on taas monenlaisia uusia muistoja. Juhlat, tapahtumat ja omatkin aktiviteetit painottuvat monesti kesän viikoille. Niin on käynyt itsellenikin: tapahtumia on ollut vanhan miehen mitalla "piisalle asti" Kalle Päätalon sanoin. Blogia ei ole paljonkaan tullut päivitettyä, mutta ehkä nyt taas aikaa alkaa riittää kirjallisiinkin puuhiin. Motorismi on tämänkertainen teema. Se ei ole kuitenkaan elämää hallitseva asia, vaikka alla olevista kuvista ja ajatuksista niin voisi päätellä. Ei siis elämänkokoinen, mutta kuitenkin kummasti sisältöä antavia ovat olleet samanikäisten- ja henkisten motoristikaverien kanssa tehdyt ajelut. Monesti on tullut yhteisesti todetuksi se, että ajotaipaleitten aikana ehtii tuumia mukavia jutunjuuria. Niitä sitten kahvittelu- ja ruokatauoilla voi taas pohtia. Mutta: yritän laajentaa teemoja syksyn ja talven mittaan! Terveisin: Kankaalan Pekka Pajapellon nurkasta!
Vuodesta 2002 uudelleenherännyt harrastus vei siihen, että talvesta lähtien 2006 tallissa oli jo kaksi ajopeliä. Museoitu motskari ja toinen paljon nuorempi varsinaisena ajokkina. Kevään huumassa nuo molemmat löysivät uuden omistajan. Museo-Honda meni Pyhäjoelle, siis länsirannikolle. Uudemman osti Joensuuhun kiteeläissyntyinen ikämies. Mutta kyllähän tilalle piti edes jonkinlainen härveli saada! Ja sitten netin selailun lisäksi aktiivisen meilaamisen tulos:
Varhainen herätys, aamukahvi kotona ja auton keula kohti rintamaita! Perässä tulla körötteli kerhon isokuomuinen kuljetusperävaunu, joka on hankittu lähinnä jäsenten mp-kuljetuksia varten. Turussa oltiin puolen päivän pinnassa. Ja pihalla odotti lämpimäksi käytetty ostokkiehdokas, koeajovalmiina. Kyllä koeajo tuli tehtyä, mutta myös lukuisia havaintoja korjaustarpeista. - Hintaa pitää ankarasti laskea, mikäli kauppaan päästäisiin - arvelin. Lopputulema oli, että Napolissa Italiassa neljännesvuosisadan liikkunut Honda GL650-matkapyörä sai uuden osoitteen Kiteellä. "Nähdä Napoli ja kuolla"- niinpä niin. No, jos nyt ei ihan kuollut tämä napolintulokas ollut, kyllä varovasti sanoen jossain määrin raihnainen. Ei muuta kuin Turussa suunta katsastusasemalle ja Suomen kilpi kainaloon. Paluumatkalla otin sentään vähän lukua, kun yövyin sukulaismiehen luona Hikiässä!
Tässä allekirjoitetaan jo kauppakirjaa. Japsirauta-liikkeen omistaja Timo Herranen on tuonut reilun kymmenen vuoden aikana paljon japsiklassikoita suomalaisharrastajille. Mutta aina ei hänkään voi sataprosenttisesti tietää mitä ajokin sisäkaluille kuuluu. Tämä kauppakin muuttui kunnostusprojektiksi, kun ostosta käytiin lähemmin tutkimaan. Hyvää asiassa oli se, että yhteinen hintanäkemys saavutettiin. Rehti kauppamies siis, tämä Timo! 
Kotimatkan kahvitauolla 21.4. Forssan ABC:llä. Tunnelmat olivat toiveikkaat, kyllä tästä ihan hyvä ajopeli tehdään! Mutta tosiasiassa se oli melkoisen työn takana. Pari, kolme viikkoa työtä ja mietiskelyä tarvittiin värkkäämiseen ja remontointiin. Mutta kuntoon tuo tuli: ajokauden päättyessä mittarilukema oli kasvanut 9.700:lla kilometrillä!
Kiteeläiskerhon kauden avaus on perinteinen paraatiajo keskustan läpi. Sen jälkeen ajokit ovat torilla yleisön nähtävänä ja ihasteltavana muutaman tunnin ajan. Tämän kevään tarkka ajankohta oli lauantai 15.5.
Puhoksen perinnekonepäivät heinäkuun toisena viikonloppuna toteutettiin nyt lähes täysin kiteeeläisvoimin. Pitihän sinnekin mennä, kun puuhamiehet pyysivät. Samat pelit olivat taas mukana, tahko-maamoottoriyhdistelmä sekä motskari, tämä Honda nyt ensimmäisen kerran.
Kaikki eivät ajele viimeisten vuosien malleilla: Etelä-Suomesta Puhokseen perinnekonepäiville tulleella harrastajalla oli usempikin Veteraani-Indian. Tämä yksilö lienee 30-luvun alkuvuosilta.
Olisihan niinkin voinut käydä, että kuuman kesän viikkoina olisi tyystin unohtunut se, että vielä se tulee talvikin tuiskuineen ja pakkasineeen. Mutta kun ei, niin piti heti juhannukselta käynnistää reilun kahden viikon työn vaatinut projekti puuliiterin suurentamiseksi. Nyt on tilaa niin, että sisälle mahtuvat kolmen vuoden halot. Kierrätysmateraalia on suurin osa tarvikkeista: Kattopellitkin irrotettiin purettavasta talosta Kiteen Suoparsaarelta heti juhannuksen jälkeen ensimmäisenä arkiaamuna.
Heinäkuun loppupäiviin osunut tuorerehun toinen korjuukerta antoi senioriviljelijälle traktorinkuljettajan tilapäispestin. Luottamustyöksikin tuota voisi sanoa, kun nykyajan tekniikan ajopeli uskotaan papparaisen käsiin. Ilmastointi oli tarpeen kun mittari näytti varjossakin 34 celsiusasteen lämpötilaa! 
MC-Kitee on vireä motoristikerho. Jäsenmäärä on noin kaksisataa. Kahden viimeisen vuoden aikana se on saavuttanut valtakunnallista näkyvyyttä endurokisajärjestäjänä. Syyskuun lopulla ollut Cross-Country kisa oli jo neljäs kilpailutapahtuma maaliskuussa 2009 olleesta ensimmäisestä kisasta lähtien. Ponutaival-kokoontumisen isännöinti on vanhempaa perinnettä. Nytkin se kokosi Puruveden rannalle heinä-elokuun vaihteessa noin tuhat motoristia. 
Elokuun 4. päivän iltana pyörteinen myrskytuuli teki taas pahojaan: jo toistamiseen Itä-Suomesta menneenä kesänä. Motoristitoverin poika oli oman poikansa kanssa korjaamassa myrskytuhoja metsäkoneineen Parikkalan Melkoniemessä. Pitihän ajoreitin varteen osunut työmaa tarkastaa! Kuvassa toisena vasemmalta on motokuskina ollut vanhempi urakoitsija.
Matkalla Enon Jakokoskelta Kontiolahden Mönniin ja Selkien maisemakylään välissä oli Mönnin lossi. Muutama vuosi sitten sen paikalle rakennettiin uusi, komea silta. Liikenneolot tieyhteyden vaikutuspiirissä paranivat tuntuvasti. Tässä ihaillaan sillalta avautuvia maisemia.
Lauantaiaamuna 14.8. sattui Enossa kuuden ihmisen hengen vaatinut rekkakuormurin ja henkilöauton risteyskolari. Kaikki uhrit olivat nuoria ihmisiä, joiden elämän piti olla suurimmaksi osaksi vielä edessäpäin. Ystävien paikalle tuomat kynttilät ja paikalle pystytetty risti muistuttivat järkyttävästä tapahtumasta vielä pitkälti yli kuukausi tapahtuman jälkeen.
Hotelli Kolin pihalla pidettiin tuumaustaukoa. Matka jatkui sitten Polvijärven kautta Liperiin ja edelleen kotimaisemiin Kiteelle. Syyskuu 2010. 
Menovettä tarvitaan, vaikka jos minkäkinlaiset energiakriisit ja ilmastonmuutokset ovat uhkana. Jospa tuota "ilimoo ja pensiiniä" näin ikämiesten lopuuvuosille vielä piisaisi! Kuva on Kaavilta syyskun lopulla.
Varistaipaleen kanavan sulutus on museoitu nähtävyys. Korkeusero Juojärvestä Heinäveden alempiin järviin on pitkälti yli kymmenen metriä. Näillä suluilla se on toteutettu Suomen kaikista kanavista lyhyimmällä matkalla, kun 1920-luvulla alusten koko oli vielä melko pieni.
Tässä huristellaan kotia kohti Heinäveden maisemissa. Kuva on otettu syyskuun lopulla pikkukameralla ajon aikana. Savossa ja Karjalassa riittää lehtipuita, ennen muita paljon koivikkoja. Siksi syksyn ruska on täällä usein loisteliaan kaunis!
Lauantaina 2.10. tehtiin MC-Kiteen viimeinen yhteinen pyrähdys syysajon merkeissä. Taustalla häämöttää ruskaiset koivikot. Paikka on Kiteen Hatunvaaralla, jossa parhaillaan oli menossa Hatunvaaran hanhiviikot-tapahtuma. Omanlaisiaan muuttolintuja tässä itsekin ollaan, uutta kesää taas aletaan odotella. Sieltä se pitkän syksyisen pimeän ja talven pyryjen ja pakkasten jälkeen taas tulee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti