Sukuseuran kesämatka kahden meren taakse

Syksy on tullut ja koulutkin ovat taas alkaneet. Kuuma kesä kypsytti sadon pelloilla ennennäkemättömällä kiireellä. Monelle tilalla puinnit olivat ohi jo ennen elokuun puoliväliä. Se on hyvinkin kaksi viikkoa normaalivuotta aikaisemmin. Sadon määrä tosin on pieni ja jyväkokokin muistuttaa vanhojen miesten sanoin oravankynsiä. Mutta samat miehet sanoivat niinkin, että poudan tähteillä eletään, hallan tähteillä ei. Havukaisten sukuseura järjesti matkan Saarenmaalle elokuun 5-8. päivien aikana. Sää ja lämpö suosi tätäkin matkaa, jolle osallistui 41 henkeä Kiteeltä, Tohmajärveltä ja Etelä-Suomestakin. Tähän alle on koottu muutamia kuvia muistoina katseltaviksi, niin matkallaolleille kuin muillekin tätä blokia tutkiville.


Merelle oli matkan suunta, peräti kahden meren, Suomenlahden ja Itämeren yli. Vettä on Keski-Karjalassakin, ei sen puoleen. Tämä näkymä on Orivedeltä, taustalla häämöttää Paasselkä.

Torstaiaamuna 5.8. noustiin bussiin ja matka alkoi. Illalla ennen yhdeksää oltiin jo perillä Kuresaaressa. Illallisen jälkeen maistui jo unikin. Seuraavana aamuna oltiin virkeinä näkemään ja kokemaan Saarenmaan antia. Kuva on Meri-hotellin aamiaisravintolasta.

Saarenmaa on Viron saarista suurin. Sen koko on noin 2.750 neliökilometriä, mikä on jokseenkin tarkasti kolme kertaa Kiteen pitäjän pinta-ala. Väestöä siellä on pyöreät 40.000 ihmistä, joista 16.000 asuu Kuresaaren kaupungissa. Asutushistoria ulottuu varmuudella ainakin 8.000 vuoden taakse. Historian aikana saarta, samoin kuin Viroa muutenkin, ovat hallinneet lukuisat vallanpitäjät: Saksa, Tanska, Ruotsi ja Venäjä/Neuvostoliitto tunnetuimpina. Erilaiset ritarikunnat taas ovat nykyihmisille vallanpitäjinä vieraampia. Niitäkin mahtuu historiaan, ainakin keskiajalla. Kristinusko saarelle tuli saksalaisten tuomana joskus 1200-luvulla. Vanhimmat säilyneet kirkot ovatkin niiltä ajoilta. Kihelkonnan kirkko on 1200-luvulta. Karjan kirkko jossa kävimme saarikierroksella, on peräisin 1300-1400-lukujen vaihteesta.

Viron itsenäistyttyä 1992 monet asiat saivat uutta vauhtia. Suomalaismatkustajat ovat löytäneet Viron monet kylpylät, joukossa myös Saarenmaan ja Kuresaaren siellä. Lähieksoottisena kohteena Saarenmaa tarjoaa varsinkin kesäaikaan monenlaista nähtävää ja koettavaa. Kulttuuriantiakin on mm. musiikin konserttiviikolla ja merellistä juhlaa tarjotaan Kuressaaren meripäivillä. Matkamme ajalle sattunut meritapahtuma järjestettiin nyt jo 14. kerran. Mutta antakaamme kuvien kertoa enemmän siitä, mitä neljän matkapäivän aikana koettiin!

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Pikkukaupungin oloinen Kuresaari on kodikas ja vehmaskin. Tämä kuva on Piispanlinnan vieressä sijaitsevasta puistosta. Siistiä on ja laululavallekin voisi nousta vaikka solistina, jos jostakin syystä sattuisi kovasti laulattamaan!

Suoraa tietäkin Saarenmaalta löytyy. Pinnanmuodostus on kovin tasaista. Jos korkeutta merenpinnasta on kolmekymmentä metriä, täällä puhutaan jo vuoresta. Tässä ollaan matkalla saarikierokselle.

Pangan rantaylängöltä on putousta merenpintaan noin 21,5 metriä. Dolomiittikivinen rantajyrkänne on petollinen: Noin kuukausi sitten eräs mies kohtasi täällä matkansa pään, kun kallioreuna yllättäen lohkesi liian reunalle menneen alta. Siksi oppaamme Annelin varoittelut eivät olleet turhia.

Paikallisina matkamuistoina tarjotaan dolomiitista tehtyjä käyttö- ja koriste-esineitä. Täältä Pangasta lähti pieni dolomiittinen huhmare monen Havukais-matkalaisenkin mukaan.

Virolainen kulttuuri ja esineistö on läheistä sukua meille suomalaisille. Pohjoisia veljeskansoja kun ollaan. Suomalaisista elokuvista tuttu kyläkeinu on eräs yhteisiä perinne-esineitä. Matkamme nuorimmat kokeilevat tässä miten se heilahtaa.

Anglan kylässä pistäydyimme ihailemassa tuulimyllymäkeä. Aikanaan siellä oli kaikkiaan yhdeksän toimivaa myllyä. Vieläkin niistä on jäljellä viisi.

Karjan kirkolla on ikää liki 700 vuotta. Kirkossa ei ole tornia, ne tulivat täällä kirkkorakennuksiin vasta myöhemmin. Kello sijaitsee yläkolmiossa näkyvän aukon takana. Tässä kirkossa on harvinaisen paljon kiviveistoksia. Sanotaan että Karjassa niitä on kyläkirkoista puhuttaessa eniten koko Euroopassa.

Tämä alttaritaulukin kaunistaa Karjan kirkkoa, tosin huomattavasti rakennusta nuoremmalla ajalla tänne tuotuna.

Kaalin kraateri on erän Saarenmaan tunnetuimpia nähtävyyksiä. Tässä osa joukostamme on matkalla tutustumaan kohteeseen. Kaikki eivät mahtuneet samaan kuvaan.

Opastaulu kertoo kraaterin syntyneen noin 7.000 vuotta sitten. Läpimitaltaan 110 metriä olevan pääkraaterin lisäksi lähiympäristöön iskeytyi samalla kertaa kymmenkunta pienempää meteoriittia. Ne on merkitty ilmavalokuvaan ympyröin.

Tavallisesti kraaterilammikossa on vettä liki kymmenen metriä. Kuuma kesä oli haihduttanut vesipinnan nyt ennenäkemättömän alas.

Värikästä on Kuresaaren kesässä. Kukkaistutukset ja katukoristeet kaunistavat ympäristöä. Aurinko paistaa niinkuin kesään kuuluukin!

Jalkakäytävillä on istutettuja puita ja lisäksi kukkia on antamassa pehmeyttä ja kodikkuutta tähän, tosin nyt hyvin pieneen, kuresaarelaiseen kivierämaahan.

John Bull-ravintola hotellimme vieressä sijaitsee vanhasssa puurakennuksessa. Tarjoilupöytänä ja rekvisiittana palvelee entinen venäläisbussin ohjaamo.

Majoituspaikkamme Meri-hotelli näkyy satama-altaan takaa. Meripäivien takia alueella on paljon väkeä, esiintymistelttoja ja monenlaista torimyyntiä.

Kuresaaren meripäivien pääareena oli tämä suurin teltta. Tänne oli sijoitettu säänsuojaan konsertit ja monet muut yleisötapahtumat.

Eräs suurimmista nähtävyyksistä Kuresaaressa on Piispanlinna ja sinne sijoitettu iso museo. Tämä holvikäytävä on keskiajalta. Useissa Euroopassa tuotetuissa elokuvissa tapahtumia on sijoitettu ja kuvattu tällä käytävällä. Siksi näkymä sattaa olla tuttu, vaikka Piispanlinna olisi muuten vielä käymättä.

Vanhaa maatalousvälineistöä, meillekin tuttuja, on Piispanlinnan museon kokoelmissa.

Tässä on meijerikoneita, sentrifuugi, separaattori ja myös vanha Deuz-merkkinen maamoottori. Silläkin on ikää liki sata vuotta.

Saaren sotaista historiaa: Maxim-konekivääri, käsiaseita ja pommin täysosuman pirstoma tykinpiippu. Esineet ovat toisen maailmasodan vuosilta.

Puolen tunnin merimatka mantereelta Saarenmaalle tehdään autolautalla. Virtsu-Kuivastu-välillä liikennöi tarpeen mukaan samanaikaisestikin useita lauttoja. Uusin niistä on äskettäin käyttöön otettu m/s Saaremaa. Se ei kuitenkaan sattunut ajovuoroon meidän ylityksissämme.

Sunnuntai-iltana 8.8. oltiin jo lähellä paluumatkan päätepistettä. Kuvassa vasemmalla ovat kuljettajamme nurmekselaismatkatoimistosta. Kolmas mies heidän vieressään on sukuseuran aikaisempi puheenjohtaja Alpo Havukainen Kiteeltä. Tyytyväisiä oltiin matkan antiin, todettiin monella suulla. - Aletaan vain pohtia uusia suuntia tuleville kesille, kuului evästys!