Kiteeläistä kotiseutuhistoriaa kuvina

Maaliskuun alussa täyttyi ensimmäinen vuosi blokiinkirjoittajana. Sanotaan, että lähde tyhjenee, jos siitä ammentaa liikaa. Niin taisi tässäkin käydä: ensimmäisen innostuksen laannuttua tekstejä ja tarinanaiheita on syntynyt ja löytynyt paljon vähemmän. Toinen selitys löytyy siitä, että kirjoittamisen foorumeina ovat olleet useat ns. paperilehdet. Tarinoita on ollut Koneviestissä, Karjalan Maassa, Karjala-lehdessä ja usein myös omassa Koti-Karjala paikallislehdessämme. Historia ja vanhat koneet ovat kiinnostaneet, samoin matkailu. Niistä teemoista ovatkin useimmat artikkelit ja tarinat syntyneet.

Joulunpyhinä mieleen pälkähti ottaa selvää eräästä kauan sitten Kiteeltä jo poismuuttaneesta, vain puoliksi tutusta miehestä. Ihmeellinen sattuma oli, että vaikka lähdin hyvin vähin tiedoin yrittämään yhteydensaantia, ensimmäinen puhelimeen vastannut henkilö sattui olemaan hakemani henkilön tytär. Vielä erikoisempi sattuma oli se, että hän oli vierailulla isänsä luona ja saattoi siltä seisomaltaan ojentaa puhelimenluurin hänelle.

Tavoittelemani mies toimi aikanaan Kiteellä osuusmeijerin koneenhoitajana. Alkuun se oli hänen isänsä työ, aina vuodesta 1926. 17-vuotiaana, keväällä 1944, hän tuli isänsä toveriksi ja palveli siitä lähtien samassa työpaikassa 31 vuotta, jonka jälkeen hommat loppuivat Kiteellä ja uusi samanlainen työmaa oli tekijäänsä vailla Lieksan meijerillä. Tapasimme helmikuussa kaksi kertaa. Nyt konemies on jo 83-vuotias. Silti muisti ja henkinen vireys on ihmeteltävä. Noiden tapaamisten tuloksena syntyi juttusarja paikallislehteen. Viimeinen osa on vielä painamattomana tiedostona.

Aikaisemmin ja edelleenkin julkaisematonta materiaalia hänen yksityisestä valokuva-arkistostaan on jäljellä paljon omalla tietokoneellani, nyt sähköiseen muotoon tallennettuna. Tämän alkutarinan alla on muutamia poimintoja niistä. Olen kuvia luovuttaneelle ja nauhalle haastattelemalleni Rauno Rintaselle hyvin kiitollinen suuresta luottamuksesta. Sellaiseksi koen, että hän avasi kotinsa, omat arkistonsa ja tarkan muistinsa yhteiseksi iloksemme. Sanon yhteiseksi sillä perusteella, kun olen saanut paljon vilpittömin mielin lausuttua ja kannustavaa palautetta Kiteen Osuusmeijeriä koskevan kotiseutuhistorian julkisaattamisesta tämän päivän ihmisille Kiteellä ja Keski-Karjalassa!

Kiteen Osuusmeijerin 50-vuotisjuhlien alla otettiin ylläoleva toimintaa uhkuva valokuva. Sanotaan kuvan kertovan enemmän kuin tuhat sanaa. Tässä tapauksessa onkin viisainta antaa jokaiselle oman mielensä tuottama tarina siitä, millainen vireän toiminnan keskus Kiteenjärven rannalla vielä 1950-luvun puolessa välissä oli! Meijerin painettua julkaisua varten tilatun otoksen kuvasi kiteeläinen toimittaja-valokuvaaja "Linssi" Väinö Ilvonen.

Samoihin aikoihin tämäkin valokuva, nyt kirkonmäen suunnasta, on otettu. Rauhallinen, miltei pyhäpäivän tunnelma välittyy otoksesta, vaikka puitten takana jyrisevät mylly, meijeri ja sahalaitos.

Monien tarinoiden Pajarinmäki on ollut paikka, josta kuvaaja on tämän näkymän tallentanut. Näitä Raunolta saamiani ja hänen ottamiaan kuvia katsellessa on monesti tullut mieleen, että konemestarilla olisi ollut silmää vaikka valokuvauksen ammattilaiseksi.

Kiteen kirkonkylää on katsottu kameran läpi Keisarinkujalta ns. meijerin kolhoosin pihan tienoilta. Ajankohta on ollut 1960-luvun alussa. Vuonna 1965 valmistunutta SYP:n pankkitaloa ei vielä ole. Sisä-Karjalan liike on ennallaan. Kauppayhtymän talo, jossa myöhemmin toimi KOP, on etualalla vasemmalla, samoin taksiasema.

Edellistä kuvaa yli kymmenen vuotta vanhempi on tämä, ehkä 1950-luvun alussa tallennettu näkymä Kiteen keskustasta. Lähinnä on "Sisä-Karjalan kioski". Sen takan oleva Häkön-ojan kolmio on aidattu. Palomäen suunnasta tuleva puro kulki silloin vielä avo-ojana kioskin ja aitauksen takana. Alkuperäinen paperikuva on vain 6x6 kokoinen. Silti originaalista erottuu, että väenpaljoudessa on paljon sotilaita. Ehkä täällä oli silloin sotilasvalatilaisuus, tai joku muu maanpuolustusjuhla. Sotavuosina tai heti niiden jälkeen kuvaa ei ole otettu, vaikka

paikalle osunut auto onkin 1930-1940 vuosilukujen mallistoa.