Sopivasti koukussa

Hyvän matkaa toista vuosikymmentä sitten kotipihaan ilmaantui itselle uusi ajokki. Se oli Honda Accord ja ensimmäinen japsimerkki tähän kattilakuntaan. Puolenkymmentä vuotta se palveli niin moitteettomasti, että seuraava ostos, museoikäinen moottoripyörä, oli niinikään samalta valmistajalta.

Oma poika sen idean heitti: - nythän sinulla, eläkeläisellä, on aikaa vaikka ajella motskarilla! Kahta käskyä ei jo 50-luvulla moiseeen harrastukseen hurahtaneelle tarvinnut antaa. Toisena juhannuspäivänä 2002 lähdettiin kaverin kaksipyöräisellä Naantaliin. Keltaisessa Pörssissä ollut ilmoitus kertoi, että keväällä 2000 Kaliforniasta tuotu upea ajopeli oli tarjolla kohtuushintaan! Kaupat tehtiin ja katua ei tarvinnut. Kun 25-vuoden ikä täyttyi, pyörä museorekisteröitiin sellaisenaan ja alkuperäiskunnossa talvella 2006.

Monet tuttavat olivat tuoneet Saksasta käytettyjä autoja ja moottoripyöriä 2000-luvun alkuvuosina. Pitihän moista kokeilla: Nettikirjeenvaihtoa kävin turistienglannilla Hampurissa sijainneen mp-liikkeen kanssa. Rohkenin ottaa riskin ja ostin pyörän, silloin liki 15 vuotta vanhan Hondan, myyjän vakuutteluihin ja valokuviin uskoen. Hinta ei taaskaan ollut paha. Tuttu kuljetusyrittäjä hurautti Saksan matkallaan rekkansa Hampurin keskustaan parhaan iltapäiväruuhkan aikaan. Kahta päivää myöhemmin ostos oli henkilöauton peräkärryssä loppukyydin saaneena omassa pihassa. Laatuisa peli se tämäkin Honda: nyt sillä on ajettu Suomessa jo yli 20.000 kilometriä, eikä remontteja ole tarvinnut tehdä!

Siinähän ne veljekset ovat yhteiskuvassa. Ajankohta on keväällä 2006, juuri vapun alla.

Kymmenen vuotta aikaa ja 150.000 kilometriä oli tehty yhteistyötä valkoisen Accordin kanssa. Autolla oli kaikkiaan ajettu silloin neljännesmiljoona kilsaa. Kaupankäyntiin ei auton kunto kehoitellut: syynä siihen, että ajopelin väri vaihtui vihreäksi, oli käsittämättömästä syystä pahaksi yltynyt autonvaihtokuume. Lääke löytyi vaivaan tällä kertaa Tampereen Rinta-Joupilta. Nyt elettiin kevättalvea 2007.

Ensimmäinen 2000-luvun mp-ostos oli ollut museorekisteröitynä toista vuotta, kun kauempaakin alettiin kysellä, josko olisin valmis siitä luopumaan ja ottamaan vastikkeeksi pienen nipun euroja? Höyrähdin kauppoihin ja onnellinen uusi omistaja körötteli pakettiautolla vapunaattoreissun Pirkanmaalta Pohjois-Karjalan kautta kotiin. Kuvassa pyörä on viimeisiä hetkiään kotipihallamme.

Koskaan en ole niin pahaa vappukrapulaa pitänyt kuin silloin 1.5.2007. Olo oli kuin maansa myynellä ja rahat juoneella entisellä isännällä: Että pitikin tuollainen kokoelmakappale nättiä matka-Hondaa mennä rahatukkoon vaihtamaan! Pahalta päästä tuntui, vaikka viinantippaa en ollut sinä vappuna maistanut!

Muu ei taas auttanut kuin mennä Ärrälle, ostamaan Keltainen Pörssi, vielä samana päivänä.
Kuopiolainen ikämies oli sattunut tulemaan edellisviikolla sopivasti myyntituulelle: Pari kesää aikaisemmin Saksasta palanneen opiskelijan matkassa tullut, ja pois myymäni kanssa miltei identtinen motskari, haettiin Kiteelle jo ensimmäisenä vapunjälkeisenä arkipäivänä. Edelliseen verrattuna tämä "uusi" peli poikkesi vain värin ja varusteiden osalta. Ikä nuortui hieman, mutta ei liikaa: museointi-ikä oli täyttynyt ja kunto oli huolellisten aikaisempien omistajien ansiosta alkuperäisasussa. Niinpä punainen GL500 Silver Wing oli museokilvissä jo pari viikkoa kauppojen jälkeen.

Viimeinen villitys kuljetti pihamaalle ja autotalliin vielä kerran yhden "uuden" Hondan. Sana uusi on aiheellisesti sitaateissa: Tällä piilillä on ikää pian yhdeksän vuotta ja edellinen, tummemman vihreä, odottelee virheettömässä kunnossa olevana uutta omistajaa oman maakunnan eräällä autokauppiaalla. Ei tässä muuta voine sanoa kuin sen, että koukussa, koukussa olen noihin Hondiin! Mutta kun riittävän vanhoja ajokkeja katselee ja itse niitä huoltaa, ei tämä niin paha juttu ole miltä näyttää. Sanoisinko tuon vaikka näin: sopivasti koukussa tähän japsimerkkiin olen näihin asti ollut!