Kuorolaulu antaa tavalliselle harrastajallekin mahdollisuuden päästä tulkitsemaan suurten taiteilijoiden teoksia. Silloin kun pitkän harjoitustyön tuloksena saadaan aikaan hyvä konsertti, onnistumisen tunne antaa ison vaivanpalkan! Kuva on Kiteen mieskuoron ja Sortavalan akateemisen naiskuoron yhteisestä Merikanto-konsertista Sortavalassa noin vuosi sitten. Tässä yhdistettyjä kuoroja johtaa tohmajärveläissyntyinen musiikintaitaja Tuula Tiainen.Elämän ehtoossa ei tähtäyspistettä voi enää asettaa monia vuosikymmeniä eteenpäin, kuten ainakin nuorempana oli tapana tehdä. Ajatukset hakeutuvat helposti taaksejääneisiin vuosiin. Olisi onnellista, jos sieltä pystyisi löytämään edes jonkin verran kannustavia ja hyviä muistoja: Ne saattaisivat antaa voimaa kestämään vaikka sitä raihnaisuutta ja monenlaista pakollista luopumista, mitä vanhenemiseen väistämättä liittyy. Mutta niinkin voi olla, että luopumisen vaihtoehdoksi saattaa löytää, jopa omasta itsestään, uusia ja jo pitkään nupullaan odottaneita kykyjä tai luovan lahjakkuuden muotoja!
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Tämä ihmiselämä on kuin palikkatalon rakentamista: Usein sen ajatellaan tulevan valmiiksi vasta sitten kun pääsee eläkkeelle. Silloin vasta alkaa se oikea, oma elämä! Joskus käy niin, että juuri kun viimeisiä palikoita asettelee tuohon vaivalla koottuun kokonaisuuteen, kohtalo saattaa potkaistakin komeuden hajalle. Tähänkö kaiken piti loppua!
Tilastot osoittavat asian, joka meillä kaikilla on valmiina odotuksena ilman niitäkin: Ikääntyminen tuo tullessaan lisääntyvän riskin myös terveyden pettämiselle. Pitkään terveenä jatkunut eläkeikä oli, varsinkin takavuosina, keskiarvoisesti harvinainen. Toki edistymistä on tapahtunut ja virkeitä seniorikansalaisia on nykyään paljon. On, mutta kaikille sitä onnea ei suoda. Silti kalkkiviivoilla tapahtuva ”romahdus” ei välttämättä merkitse kaiken tuhoa, sillä joskus se saattaa olla jopa uuden ja entistäkin rikkaamman elämän alku.
Seitsemänkymmentä vuotta sitten suurin osa karjalaista kansaamme joutui jättämään kotinsa ja muutamia sotavuosia sen jälkeen toistamiseen, sitten jo pysyvästi. Palikat olivat totaalisesti levällään, mutta elämän piti jatkua. Onneksi ihmisen geeneissä on ominaisuus, että suurtenkin vaikeuksien kohdatessa mieli alkaa rakentaa uutta toimintamallia niistä eväistä, jotka vielä jäivät jäljelle. Niin se on silloinkin, jos vaikkapa sairaus pysäyttää ihmisen siinä tilanteessa, kun sitä ”omaa elämää” piti juuri päästä alkamaan.
Toivottavasti niitä käyttöön jääneitä elämän rakennuspalikoita jäi käteen vielä sen verran, että jotakin pystyy rakentamaan, vaikkapa uusia, läheisempiä suhteita perheessä ja ystäväpiirissä. Tai saattaahan keinovalikoimaan löytyä ihan uusia osasia: Omat, aikanaan työvuosien tiimellyksessä käyttämättä jääneet lahjat, vaikka erilaisina luovuuden muotoina, saattavat hyödynnettyinä tuoda suurta iloa niin löytäjälleen kuin lähipiirin ihmisille. Lapset ja lapsenlapsetkin saattavat nähdä ihmeen: Kaaoksessa uudestisyntyneen, ”täyttä elämää” elävän ja siitä nauttivan mummin tai ukin. Ihan omasta tuttavapiiristä niitä iloksemme löytyy!
Tilastot osoittavat asian, joka meillä kaikilla on valmiina odotuksena ilman niitäkin: Ikääntyminen tuo tullessaan lisääntyvän riskin myös terveyden pettämiselle. Pitkään terveenä jatkunut eläkeikä oli, varsinkin takavuosina, keskiarvoisesti harvinainen. Toki edistymistä on tapahtunut ja virkeitä seniorikansalaisia on nykyään paljon. On, mutta kaikille sitä onnea ei suoda. Silti kalkkiviivoilla tapahtuva ”romahdus” ei välttämättä merkitse kaiken tuhoa, sillä joskus se saattaa olla jopa uuden ja entistäkin rikkaamman elämän alku.
Seitsemänkymmentä vuotta sitten suurin osa karjalaista kansaamme joutui jättämään kotinsa ja muutamia sotavuosia sen jälkeen toistamiseen, sitten jo pysyvästi. Palikat olivat totaalisesti levällään, mutta elämän piti jatkua. Onneksi ihmisen geeneissä on ominaisuus, että suurtenkin vaikeuksien kohdatessa mieli alkaa rakentaa uutta toimintamallia niistä eväistä, jotka vielä jäivät jäljelle. Niin se on silloinkin, jos vaikkapa sairaus pysäyttää ihmisen siinä tilanteessa, kun sitä ”omaa elämää” piti juuri päästä alkamaan.
Toivottavasti niitä käyttöön jääneitä elämän rakennuspalikoita jäi käteen vielä sen verran, että jotakin pystyy rakentamaan, vaikkapa uusia, läheisempiä suhteita perheessä ja ystäväpiirissä. Tai saattaahan keinovalikoimaan löytyä ihan uusia osasia: Omat, aikanaan työvuosien tiimellyksessä käyttämättä jääneet lahjat, vaikka erilaisina luovuuden muotoina, saattavat hyödynnettyinä tuoda suurta iloa niin löytäjälleen kuin lähipiirin ihmisille. Lapset ja lapsenlapsetkin saattavat nähdä ihmeen: Kaaoksessa uudestisyntyneen, ”täyttä elämää” elävän ja siitä nauttivan mummin tai ukin. Ihan omasta tuttavapiiristä niitä iloksemme löytyy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti