Kuurankukkia - luonto taiteilijana

Talvi on kylmimmillään: eletään niitä vanhan kansan sanoilla tunnettuja "härkäviikkoja". Silti pakkaseen ja lyhyisin päiviin mahtuu monia tuokioita, jolloin tulee ajatelleeksi että talvellakin on puolensa.

Suomalainen luonto, vuodenaikojen vaihtelu, talvi ja kesä: Siinä ovat monet elementit vaihtuviin näkymiin lähelläkin olevassa maisemassa. Pakkaskuulas sunnuntaiaamu tammikuun puolessa välissä. Päivä on jo jatkunut ja aurinko kipuaa päivä päivältä ylemmäksi. Nyt se jo pilkistää harjun päältä maantien kiireistä kulkijaa.

Asutussa kylässä lepää pyhäaamun rauha. Järvi taustalla kantaa jääkantta ja kesällä niin vihreät, nurmea kasvat pellot, ovat peittyneet lumivaipan alle.

"Oma koti kullankallis": totta, nyt tuimimman talven viikkoina sen parhaiten huomaa. Vaikka puuhia on ulkosallakin, aina tuntuu hyvältä palata pirtin lämpöön!

Syksyinen viherasetelma on talvisessa lookissa. Pakkaskuura on pukenut kuusenoksiin ja kanerviin upean sokerihuurteen.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Näkymä pihasta tielle peittyy kesällä puitten lehtien lempeään kätköön. Lehdettöminä ne eivät peitä ohipyyhältävää liikennettä. Nyt kun kuurapitsit kaunistavat puita, talo niiden takana jää miltei näkymättömiin.

Pieni tie vie kotia kohti. Juhla-asuisena se tuntuu viestivän: Tervetuloa, jo sinua odotimme! "On ihmeen hyvä tulla kotiin taas!"

Matkasuunnitelmia

Hyvän uudenvuoden toivotukset joulutauon jälkeen! Joulukukaksi naapurin tuoma amaryllis innostui elämään vielä sittenkin, kun kukkavarsi katkesi jo nuppujen painosta. Leikkokasviksi muuttuneenakin se on saanut aikaan neljä komeaa kukkaa. Kukan välittämä viesti on lohdullinen: Murtunutkin varsi voi saada aikaan uskomattoman kauniita kukintoja!

Sukuseura, jonka puuhiin yllättäen viime kesänä jouduin, oli tehnyt päätöksen yhteisestä retkestä. Silloin, viime vuoden heinäkuussa, innostus on kerrotun mukaan ollut suuri. Elokuussa tulevana kesänä asian pitäisi toteutua. Järjestelyjä on jo tehty ja tieto lähtee pian kaikille jäsenille. Jos kaikki onnistuu suunnitelmien mukaan, bussin pitäisi täyttyä Saarenmaalle lähtijöistä. Osa lähtee Keski-Karjalasta, mutta sukua on Lappeenrannan ympäristössä, Kymenlaaksossa ja Helsingin seudulla. Kyytiin pääsee monesta paikasta matkan varrella. Laivaterminaalissa on sitten jälleen koossa Havukais-sukua, toivottavasti iso joukko.

Kesään on vielä aikaa, monta talvista kuukautta. Joulun lyhyistä valoisista tuokioista on jo menty aimo askel pitenevien päivien suuntaan. Paljon puhuttua ilmastomuutosta uhmaavat pakkasetkin hellittävät ajallaan ja auringon lämpö saa jääpuikot räystäille viimeistään maaliskuussa. Kaikki tämä antaa aiheen lämmitellä kahden vuoden takaisia muistoja edelliseltä Kuresaaren matkalta. Kuvista näkyy, että ajankohta on ollut varhaiskevät. Niin todella oli, sillä kotona oltiin jo viikko ennen vapunpäivää. Mutta elokuussa luonto Saarenmaalla on kypsän kesän täyteläisessä loistossa. Sitä passaa mennä ihastelemaan!

Vanhan kylpyläkulttuurin elpyminen on merkinnyt suurta talouden nousua ja vaurastumista monessa Viron pikkukaupungissa. Eniten siitä ovat hyötyneet Pärnu, Kuresaari ja Haapsalu. Kuvassa on Meri-hotelli. Silloinen presidentti Lennart Meri oli paikalla vihkiäisissä vuonna 2002. Pitihän kaimaa käydä katsomassa!

Kuresaaren piispanlinna. Maallinen ja hengellinen valta ovat kulkeneet käsikädessä kaikissa Euroopan protestanttisissa maissa. Viroon kristinusko tuli 1200-luvulla. Kihelkonnassa Saarenmaalla on pystyssä kivikirkko joka on rakennettu jo ennen kuin suomalaisia alettiin kastaa kristinuskoon Kupittaan lähteellä

Neuvostovallan romahtaminen avasi uudet toiminnan mahdollisuudet monille kirkkokunnille. Näin on myös Virossa. Tämä Kuresaaressa sijaitseva Siion-temppeli on eräs esimerkki tästä hengellisten liikkeiden uudesta noususta.

Neuvostoajan päättymisestä on pian kaksi vuosikymmentä. Ajasta muistuttavat vieläkin silloin rakennetut massiiviset kerrostalot. Täällä ne eivät kuitenkaan ole niin masentavia betonimöhkäleitä kuin venäläisten kaupunkien lähiöissä. Ehkä virolaiset ovat itse saaneet hieman vaikuttaa, kun julkisivuja suunniteltiin.

Kesällä Kuresaaren kaduilla on kuhinaa. Turistit tulevat autoineen ja jalkaisinkin ihmisiäkin liikkuu kaduilla paljon. Hiljaisina aikoina liikennettä ei taas ole enempää kuin pienessä suomalaisessa kirkonkylässä.

Pikkukaupungin ydinkeskusta on säilynyt alkuperäiselle rakennustyylilleen uskollisena. Monet virastot, kauppaliikkeet, kahvilat ja pikkuputiikit sijaitsevat näissä upeissa vanhoissa taloissa.

Tämä komea pytinki seisoo lähellä Kuresaaren Piispanlinnaa.

Virolaisessa arkkitehtuurissa on vaikutteita Keski-Euroopasta. Julkisivuja koristavat monimuotoiset yksityiskohdat, kuten katon nurkkatornit, jotka tuovat mieleen Hansakaupungin. Karjalaista vaikutetta taas näkee silloin, kun taidokkaat "puupitsit" koristavat räystäitä ja ikkunanpieliä.

Herkkusuiden hovihankkija Virossa on Kalevin makeistehdas. Kaikissa kaupungeissa siellä on tehtaan oma myymälä. Usein sen yhteydessä toimii viihtyisä kahvila ja konditoria. Tässä rupatellaan kaupunkikierroksen tauolla Kalev-kahvilassa Kuresaaressa.

Kukkakauppa josta tämä kuva otettiin, on kuin kasvitieteellinen puutarha. Ostaja kokee suorastaan taiteellisen elämyksen, kun asioi tässä kuresaarelaisessa liikkeessä.

Virolaiset ovat musikaalinen, laulava, soittava ja tanssiva kansa. Tämä ryhmä esiintyi lounasvieraille Saarenmaan Kaalissa muutama vuosi sitten.

Kuresaaren matkaa leimaa meren läheisyys. Vesielementti on lähellä hotelleja ja saarikierroksella tie kaartelee usein rantakaistallakin. Sitten kun loma Saarenmaalla on takana, paluumatkalla päästään merelle jo Muhussa. Sieltä autolautta lähtee Virtsun salmen yli kohti manteretta. Sitten suunnataan taas bussilla Tallinnaa kohti. Seuraava merimatka Helsinkiin hujahtaa nykyisillä aluksilla jopa alle kahdessa tunnissa.