Joulumietteitä Pajapellon nurkasta

Joulu tavoitti Pajapellon nurkassa asustelevan vanhan parin. Lapset ja lapsenlapset toivat sen tullessaan, kun tuulipäänä pistäytyivät tervehtimässä, läheltä ja kaukaa. Pihan kulmassa kököttävä pikkukota on kuin ilmetty joulupukin taukotupa. Taisipa punatakki siellä käväistäkin eilisiltana, kun kävi tuomassa lahjapakettinsa mökin mummolle ja ukolle. Sitten piti jatkaa matkaa vielä moneen muuhun pirttiin, joissa malttamatta odotettiin toivottua vierasta!

Mitä olisi joulu ilman kuusipuuta. Aina se sykähdyttää samalla tavalla, vuodesta vuoteen, niin lapsia kuin vanhempiakin.

Joulun sanoma on innoittanut lukuisia taiteilijoita, enemmän kuin tuhatvuotisen ajan. Tässä ulkomailla kuvatussa taulussa ovat ensimmäisestä joulusta muistuttavat Maria ja Jeesus-lapsi.

Joulu on ennen muuta lasten juhla. Sellainen se on mitä suurimmassa määrin myös vanhemmille ja isovanhemmille. Mummille ja ukille oli suuri ilo olla mukana lastenlasten joulussa. Sisarukset soittavat tässä nelikätisesti iki-ihania joululauluja.

Suomalainen joulupöytä on perinteistä rikas, jokaisessa talossa se on katettu samanlaisin herkuin. Aikaisemmin iso osa pöydän antimista oli kasvanut omassa pellossa ja kinkku paistettiin kotoisen porsaan lihasta. Nyt omavaraisuus on pienempi, muuta ei tyystin unohtunut. Emäntien omien käsien työtä joulupöydässä tarjottavasta on yhä paljon.

Joulua vietetään rajan molemmilla puolilla. Karjalaisessa naapurissa, Sortavalassa, osataan nykyisin laittaa pöytään muutakin kuin rasvaista tarjottavaa. Pakkasukko lahjoineen tulee sinne vuoden vaihteessa ja ortodoksinen joulu on suomalaisen loppiaisen aikoihin.