Itäsuomalaisia sukuja

Havukaisten sukuvaakunan aiheet ovat tunnetusta historiasta poimittuja: Rantasalmella olleen suvun miehiä palveli ratsutilallisina Ruotsin kuninkaan sotajoukoissa mm. Puolassa ja Baltiassa. Sulkakynät kertovat mukanaolosta talonpoikaislähetystössä Ruotsin kuninkaan luona, sekä toimista asiakirjojen laatijoina. Vaakunakilven lintu on haukka, joka on sukunimen perusmuoto. Se on muuttunut ensin murremuotoon Havukka, Haukkanen ja sitten lopulta nykyiseen Havukainen-kirjoitusasuun

Seppo Havukainen oli viimeinen miespuolinen suvun edustaja, joka yhtäjaksoisesti pysyneessä sukupolvien ketjussa oli hallinnut Havukkalanmäki-tilaa siitä alkaen kun ensimmäinen suvun edustaja muutti sinne. Tila oli osa alkuperäistä, sittemmin Alatupa-nimiseksi muodostettuna. Sukuseuran varapuheenjohtajana toiminut Seppo menehyi metsästysretkellä syksyllä 2007

Yleisesti tunnettua historiaa on se, että ruotsalainen kuninkaanvalta tuli entiseen Käkisalmen venäläislääniin 1600-luvun alkukymmeninä. Uudet isännät toivat mukanaan uuden uskonkin ortodoksisen tunnustuksen tilalle. Siitä suivaantunut entinen asujamisto lähti itään ja suuret alueet aina Aunusta myöten tyhjenivät. Muuttoa kesti 1580-luvulta lähtien noin sadan vuoden ajan.

Ruotsalaishallinto toi tullessaan tarkan väestökirjanpidon ja jopa uudet asukkaat: Tyhjiin kyliin muutti väkeä mm. Mikkelin ja Savonlinnan väliseltä alueelta, kuten Rantasalmelta, Säämingistä ja Heinävedeltä. Sieltä ne tulivat Väistöt, Muttoset, Matikaiset ja Havukaiset Keski-Karjalaan, vain muutamia esimerkkejä mainiten. Viime aikoina on lisääntyneessä määrin alettu tutkia eri sukujen vaiheita. Nyt ollaan jo niin pitkällä, että näistä tässä mainitusta suvuistakin on olemassa jo kirjaksi painetut historiat.

Sattumaa on, että kuulun Rantasalmelta tänne muuttaneeseeen Havukaisten sukuun. 1600-luvun loppupuolella asettui muuan Havukainen asumaan Kiteenlahden kylään tilalle, joka sittemmin sai nimen Havukkalanmäki. Kun oltiin 1800-luvun loppuvuosissa, kylän enemmistö kantoi tuota sukunimeä ja paljon heitä edelleenkin asuu samassa kylässä, vaikka suku onkin hahjaantunut ympäri Suomen ja laajallle kotimaan rajojen ulkopuolelle.

Sukuseura on perustettu vuonna 1983. Kesällä 2004 julkistettiin kiteeläisen sukututkija Ahti Kopperin tekemä 1040-sivuinen teos Havukaisen suku. Mies on laatinut useista muistakin täällä ja kauempana olevista suvuista historiakirjoja. Kirjan tekeminen oli koko suvulle suuri yhteinen ponnistus. Kun se tuli valmiiksi, on uhkana sukuseuratoiminnan jonkintasoinen laantuminen, jos uusia yhteisesti kiinnostavia aktiviteetteja ei keksitä. Jäsenistöä Havukaisten seurassa on edelleen mukana yli kaksi sataa.

Viime kesänä sukukokous pidettiin Hausjärven Oitissa. En ollut tällä kertaa mukana, mutta ennakkoon esittämistäni estelyistä huolimatta olivat päättäneet antaa puheenjohtajan nuijan lähivuosiksi haltuuni. Toivottavasti se ei merkitse toiminnan lopullista näivettymistä. Arvelen nimittäin, että 70-vuotiaan paikka on jossakin muualla kuin sukuseuran hallituksen puheenjohtajan tuolilla. No - itsepähän tuon päätöksen tehneet saavat nyt kantaa tekonsa seuraukset!

Mutta siunatuksi lopuksi: Ohessa on muutamia kuvia. Niistä teksteineen löytyy jotakin viime vuosina sukuseuran piirissä tapahtuneista asioista.

Havukaisten sukuseuran juhlassa kesällä 2005 paljastettiin muistokivi. Se sijaitsee Kiteenlahdessa Havukkalanmäellä, paikalla jonne Kiteenlahteen asettunut suvun kantaisä muutti vuonna 1685. Kuvassa vasemmalta alkaen ovat sukututkija Ahti Kopperi ja hänen vierellään silloinen sukuseuran puheenjohtaja Alpo Havukainen. Airueitten etupuolella olevat muut henkilöt ovat sukuseuran johtokunnan jäseniä