Aarne Luukkainen valitsi Impivaaran

Jatkosodan päätyttyä Karjalan evakot jouduttiin sijoittamaan eri puolille Suomea. Valtiovallan suunnitelmissa Sortavalan seudun asukkaiden eräs sijoitussuunta oli Pohjois-Pohjanmaa, kuntina muun muassa Kärsämäki ja Pihtipudas. Ajatus oli, että sinne perustettaisiin uusia asutustiloja. Sortavalan seudulla aikaisemmin asuneille Luukkaisillekin tarjottiin sieltä asuinpaikkaa.

NESTORI LUUKKAINEN muisteli suunnitellulle alueelle tehtyä matkaa: Asutusviranomainen vei Aarne ja Nestori Luukkaisen sekä näiden sisaren mies Vilho Gerlanderin ankeaan maisemaan korpisuon reunamalle. Sanoi sitten, että tänne teidän pitää nyt uudet pellot raivata, talot, navetat ja muut tarvittavat elämisen tilat rakentaa. Miehet olivat siinä kolmisin tovin tuumineet ja vastaus paikkojen esittelijälle oli, etteivät Karjalan pojat näihin maisemiin millään kotiudu. Gerlander osti sitten Rääkkylän kunnalta ”kylmän”, rakentamattoman tilan Heino- niemeltä.

Kuva yllä: Aarne Luukkaisen Oldsmobile 1940-luvun loppuvuosilta.

JO SILLOIN suuren perheen isänä Aarne Luukkainen vakautui lopulta maanviljelijäksi Kiteelle Impivaaraan noin 50 hehtaarin määräalalle, jonka hän osti Kytänniemen hovin isäntä Uuno Kainulaiselta. Autonkuljettajana toimineella Nestori-veljellä ei ollut lapsia ja hän asui vaimoineen omistamassaan omakotitalossa Kiteen kirkolla.
AARNE LUUKKAINEN oli ollut Kiteellä aikaisemmin, kun muutti tänne vuonna 1928. Alkuun hän toimi puhokselaisen Toivo Toropaisen linjoilla bussinkuljettajana. Muutamaa vuotta myöhemmin hänellä oli oma kuorma-auto, jolla liikennöitiin Kiteeltä käsin. Sitten mies perheineen muutti Sortavalaan linja-autoilijaksi. Jo ennen sotia Aarnen bussifirmalla oli puolenkymmentä autoa. Kiteellä 1930-luvulla asuessaan Aarnella oli omistuksessaan talo Kiteen keskustassa. Se sijaitsi monien muistaman myöhemmin Marttala-taloksi laajennetun liikekiinteistön paikalla. Evakkokokemusten jälkeen Aarne sanoikin, että jos olisi kaiken tiennyt ennakkoon, hänen olisi ollut viisainta pysytellä yhtäjaksoisesti Kiteellä.


OSA AARNEN lapsista oli syntynyt tai asunut Sortavalassa ennen sotia. Kaikkiaan lapsikatrasta kertyi komea luku: seisemän poikaa ja seitsemän tytärtä. Yksi tyttäristä tosin menehtyi alle kahden vuoden iässä. Suurperheen äiti Hilja oli Jalkasia Rytystä. Aarne Luukkainen itse oli syntynyt Kaalamolla vuonna 1901. Impivaara oli ”kylmä” tila. Rakennuksia sen enempää kuin peltoakaan ei ollut. Siinä suhteessa kaikki piti alkaa tyhjästä.

Kuva: Hilja Jalkanen ja Aarne Luukkainen vihkiäispäivänään kesällä 1926.

ONNEKSI AARNELLA oli ollut omistuksessaan Tienristin hiekkakuoppa ja sillä tontilla olleet vaatimattomat rakennukset. Monet tietävät Tauno Huhtilaisen omistuksessa sittemmin olleen Tienristin talon, joka edelleen seisoo samalla paikalla. Sodanjälkeisellä rakennuskaudella Aarne sai ”omasta kuopasta” myydä isot määrät valu- ja muuraussoraa. Autotallien yhteydessä oli sen verran asuintiloja, että kasvava perhe mahtui siellä sinnittelemään. Kuorma-auto oli tarpeen toimentuloa tukemassa, sillä ajoja oli niin paljon kuin mies yleensä jaksoi ”saföörinä” olla. Siinä sivussa Impivaaraan alkoi nousta rakennuksia ja talon vierellä oleva suo vähitellen avartui peltomaaksi.

 

AARI-VELJEKSESTÄ alkaen pojat alkoivat tulla isän rinnalle myös autoilijoina. Kaikista kehittyi osaavia ja tarmokkaita konemiehiä. Kalevi oli sisarusparven vanhin. Hän toimi taksimiehenä lapsuusiän polion jättämästä jalkavammasta huolimatta. Luukkaisen Aarne itse oli eräs oman aikansa pellepelottomista. Mies kehitteli lukuisia urakoinnissa ja maataloudessa tarvittavia koneita. Hänen suunnittelemansa kaksiroottorinen etulinko sai leikkimielisen nimen ”Myrsky”. Lumitöissä se oli todella tehokas umpisen tien avaaja varsinkin sitten, kun 1960-luvun loppupuolella sen käyttövoimana oli jo järeähkö Ford 5000-traktori.

 

 

Tienristin hiekkakuopassa sijainnut autotalli-  ja asuinrakennus oli Aarne Luukkaisen perheen vaatimaton asuinpaikka sotien aikana ja kohta niiden jälkeen.

 

Rynnäkköpanssarivaunusta tehty traktori muokkaa peltoa Impivaaran uutisraiviolla. Aari on kuljettajana ja nuorempia sisaruksia on päässyt kyydinottoon.

 

IMPIVAARAN ensimmäinen traktori oli ollut varsin erikoinen: Luukkainen sai ostetuksi puolustusvoimien Varkauden varikolta Vickers 6T-panssarivaunun alustan, joka oli merkitty romuksi ja siten jäänyt valvontakomission Neuvostoliittoon määräämistä toimituksista pois. Aarne hommasi aihion Kiteelle ja asensi siihen Chevroletin 4-sylinterisen moottorin. Siitä saatiinkin tehokas vetokone. Nelimetrinen äes tuli perässä reipasta vauhtia ja telakoneen maastokelpoisuus oli pistämätön uutispeltojen alkuun vielä heikosti kantavilla pinnoilla.

Rytyssä asuessaan Aarne rakensi T-mallin Fordista moottorireen, jonka raideväli vastasi talvisen hevostien leveyttä. Vauhdikasta menoa Aarnen ajokilla kerrotaan pyyhällellyn. Vahinkoja tai kolareita ei kuulemma sattunut.

 

Aarne Luukkainen oli bussiliikenteen harjoittajana Sortavalasta käsin 1930-luvulla. Tässä on yksi hänen ajokeistaan.

Aarnen busseja (Pentti Luukkaisen muistamina merkkeinä) Sortavalassa 1930-luvulla. Niitä ovat vasemmalta lähtien Shellben, Diamond, Studebaker, Diamont ja Studebaker.

 

Vuonna 1955 Suomeen tuotiin pieni erä Puolassa valmistettuja Star 20-kuorma-autoja. Kaikkiaan niitä tuli vain 20 kappaletta. Maahantuoja oli liikemies, jonka päätoimiala muuten oli puolalaisen kivihiilen maahantuonti. Aarne Luukkaisen pojat olivat siihen aikaan jo miehen iässä ja työskentelivät Aarnen yrityksissä. Uusien autojen pulassa hankittu Star pääsi kuvaan kahden veljeksen kanssa. Niin kuin näkyy, auton keulassa on vielä punavalkoinen koekilpi.Otoksen taustana on Impivaaran talo ja sen pihakoivujen katve.

 

Luukkaisen suunnittelema teholinko ”Myrsky” 1960-luvun vuosilta.

 

Aarnen keksintö tämäkin: oja-aura jossa kaivuumaiden levitin. Kahteen suuntaan ajettuna syntyi siistiä ojaa eikä jälkitöitä tarvittu.

 

Pelle pelottoman kehitelmä parhaasta päästä: Mini-”työkoneenkantaja” mopon moottorilla. Itsekulkevaan laitteeseen voitiin kasvinsuojeluruiskun asemesta kiinnittää vaihtoehtoisesti 3-metrinen heinänsiemenen kylvölaite.

 

85-vuotiaan Pentti Luukkaisen käsissä harmonikka soi taitajan ottein. 

KUORMA-AUTOILU ja koneurakointi toivat jatkossakin ison osan perheen toimeentulosta. Vuosien mittaan myös Aarnen nuoremmat pojat hankkivat kalustoa omiin nimiinsä. Näin Impivaarasta tuli Kiteellä tunnettu osaavien konemiesten asuinpaikka, josta tarvittaessa löytyi apua moneen lähtöön.
MUSIKAALISUUS on eräs vahva perintö sillä se näkyy vielä neljännessä polvessa. ”Referenssit” vakuuttavat: Aarne itse oli taitava viulunsoittaja ja hän, samoin kuin ainakin kaksi hänen pojistaan, ovat laulaneet tenoreina Kiteen mieskuorossa. Harmonikan taitajia ovat Aarnen pojat Pentti ja Orvo. Sekin on muistettava, että eräs tämän ajan tunnetuista harmonikkataiteilijoista on nuori Anniina Luukkainen, joka pari vuotta sitten voitti Kultainen harmonikka-kisan. Pentti on oikeutetusti ylpeä pojantyttärestään.

 

Anniina Luukkainen on Kultainen Harmonikka-kisan voittaja vuodelta 2016. Kuva on tapahtuman finaaliesityksestä. Anniina aloitti harmonikansoiton opettajan työt Lappeenrannassa noin vuosi sitten.