Keskustapuolueen 110-vuotinen historia - ja vähän muistelua kiteeläisestä näkökulmasta

Kiteen kunnanvaltuuston nykyinen puheenjohtaja Sinikka Musikka soitti eräänä elokuisena iltana noin kolme viikkoa sitten. Asiana oli pyytää historiallinen artikkeli nyt syksyllä 110 vuotta täyttävästä Keskustapuolueesta. Halusin miettimisaikaa muutamia päiviä, johon Sinikka suostui. Kun varsinaista syytä kieltäytymiseen en löytänyt, lupasin laatia yhden A4-arkin kokoisen artikkelin pyydetystä aiheesta. Haluan korostaa, että tekstin laadinnan taustalla ei ollut puoluepoliittinen "hengenpalo", vaikka olinkin toiminut kiteeläisen kunnallispolitiikan tehtävissä Keskustan edustajana yhteensä 32 vuotta. Virallisesti tämä ajanjakso alkoi vuoden 1969 alussa ja päättyi vuonna 2000. Puolueen tavoitteet olivat pääosin sopusoinnussa omien ajatusteni kanssa. Siksi katsoin voivani toimia sen, ja samalla kotikyläni Kiteenlahden edustajana kunnallisen päätöksenteon lisäksi monilla muillakin foorumeilla.
      Suomalaisella maaseudulla ja koko yhteiskunnassa syntyi 1900-luvun ensimmäisinä vuosina monenlaista järjestötoimintaa. Nuorisoseuroja oli perustettu jo 1890-luvulla ja osuustoimintakin tuli mukaan yhtenä maalaiskansan omista yhteistyömuodoista. Useat poliittiset puolueet syntyivät nekin suuriruhtinaskunnan loppuvuosina. Eri katsantokannoista lähteneinä niiden yhteinen tavoite oli yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentäminen. Sitä koettiin yhtä hyvin niin työväestön, kuin maaseudun talonpoikaisväestönkin piirissä.
     Keskustapuolueen edeltäjä Maalaisliitto syntyi eri vaiheiden kautta. Käyntiinlähdössä vuonna 1906 taustalla olivat muun muassa yhteiskuntaelämään myöhemminkin näkyvästi vaikuttaneet laihialainen Santeri Alkio ja Oulun seudun puuhamies Nivalasta, sittemmin tasavallan presidentiksi kohonnut Kyösti Kallio.
Itsenäistyminen antoi lisää tilaa järjestöille
Kun Suomi saavutti itsenäisyyden vuonna 1917, puolueiden ja siten Maalaisliitonkin vaikutusmahdollisuudet paranivat. Lyhyessä ajassa pitäjiin ja kyliin perustettiin moniin satoihin nouseva paikallisosastojen verkosto. Kiteellä niitä syntyi lukuisiin suurempiin kyliin, kuten Kiteenlahteen vuonna 1919. Kyläosastojen tärkeimpiä tehtäviä paikallistasolla oli mukana olo kunnallisvaalijärjestelyissä. Oli tärkeää saada oman kylän miehiä ja naisia valituiksi valtuutetun tehtäviin. Kovin "luokkatietoista" politiikkaa kyläosastojen toiminta ei ollut.

Vaalilautakunta Kiteenlahden koululla 1930-luvun alkupuolella. Henkilöt vasemmalta: Havukkalanmäen Matti Havukainen, Matti Wegelius vanhempi, s.1869, Juho Pekkinen Kankaanperältä, Heikki Tarkkonen Loukunvaarasta sekä opettajapariskunta Eemil ja Viola Nikkonen.

Yhteiskunnan muutos oli Keskustalle iso haaste
Sotien jälkeiset suuret yhteiskunnalliset muutokset ajoivat maaseudun väkeä asutuskeskuksiin ja Maalaisliiton luontainen äänestäjäkunta hupeni. Oli tarpeen huomata ajan merkit. Puolueen nimi muutettiin asuun, joka paremmin kuvasi sen sijoittumista suomalaiseen puoluekenttään. Siksi valinnaksi tuli muoto Keskustapuolue. Iso haaste oli säilyttää kosketus yhä kasvavaan taajamaväestön joukkoon.
     Asiaa auttoi ehkä se, että suuri osa taajama- ja kaupunkiväestöstä oli henkilöhistorialtaan ensimmäisen tai toisen polven "kaupunkilaisia". Se antoi tavallista paremmat mahdollisuudet ymmärtää yhteiskunnallisen tasa-arvon olevan saavutettavissa samoilla keskustan arvoilla niin maaseudulla kuin kaupungeissakin. Silläkin oli suuri merkitys, että 1970-luvulta alkaen vaikuttanut siirtyminen peruskouluun lisäsi omalla osuudellaan suuresti ainakin koulutuksellisen tasa-arvon saavuttamista.  Se toi aikaa myöten paljon maaseudulta lähteneitä kansalaisia yhteiskunnan keskiluokkaan ja ylemmillekin virka- ja työpaikoille. Varmasti osa kaupunkilaisäänestäjistä tuli siitä joukosta.
Eduskunnan puoluejakauma ei ole vakio
Puolueen eduskuntaryhmä oli pienimmillään 1970- ja 1980-luvuilla. Niihin aikoihin kansanedustajia oli vain 35-40, kun 1960-luvulla vakiintunut määrä oli ollut 50 kansanedustajan tasolla. Uusi nousu tuli vasta vaaleissa 1991, jolloin paikkaluku nousi suurimmilleen, 55 kansanedustajaan. Vuoden 2011 vaalien pahaa notkahdusta lukuun ottamatta keskimääräinen kansanedustajamäärä on pysynyt viidenkymmenen edustajan paikkeilla. Puolueen nimi oli vaihtunut muotoon Suomen Keskusta ry vuonna 1988.
Kiteeläinen puoluepolitiikka 1970-luvulla oli sopuisaa
Kiteeläispuolueesta puhuminen 1970-luvun vuosina ei ole pelkästään myytti. Niinpä vuonna 1969 alkaneessa valtuustossa poliittiset näkemyserot eivät juuri tulleet esille. Esimerkiksi SDP:n ryhmässä olleet valtuutetut olivat hyvässä mielessä vielä "vanhan kansan miehiä". Ryhmään kuuluneet Onni Rintanen, Veikko Mielonen, Toivo Havukainen ja Kauko Toropainen olivat todella sopuisia ja neuvottelukykyisiä kumppaneita. Heidän kanssaan keskustan valtuustoryhmä löysi helposti oman kunnan kehittämiselle yhteisen suunnan. Puheenjohtajana Topi Lipsasella oli koko silloiseen valtuustoonsa jämäkkä ja toverillinen ote.
Vuodet toivat muutoksia valtuustotyön henkeen - ja yhteiskuntaan muutenkin
Seuraavina vuosina demariryhmään tulleet Reino Hermunen, Raimo Kettunen ja etenkin lastulevytehtaan piiristä tullut ja sieltä äänensä saanut Arho Haavisto sekä Korkeakankaan koulun opettaja Jouko Turkka olivat huomattavasti enemmän poliittisesti suuntautuneita. Omana valintanaan he toivat kiteeläiseen valtuustotyöskentelyyn joskus huomattavaakin ärhäkkyyttä. Toimeen silti tultiin ja erilaisia mielipiteitä kunnioitettiin. Pelkästään asialinjalla malttoi olla demariryhmään myöhemmin tullut rehti kaveri, Raimo Helminen. Ainakin oma kokemukseni työskentelystä hänen kanssaan oli myönteinen. Paitsi kunnan hallinnossa, olimme Raimon kanssa useita vuosia myös pääasiassa kunnallisesti omistetun Kiteen Lämmön hallituksessa.
     Ajat ovat muuttuneet. Äänestäjäkunnan liikkuvuus etenkin valtiollisissa vaaleissa on monesti yllättänyt ennusteiden laatijat. Kunnallisina päättäjinä Kiteen keskustalaiset ovat koko ajan pysyneet suurimpana valtuustoryhmänä. Valtakunnan tasollakin Keskusta on pysytellyt kolmen suurimman puolueen joukossa, monesti suurimpanakin. Oma kansanedustajamme Reino Karpola vaikutti vuosikymmenten ajan ja valittiin ministeriksikin kahteen eri hallitukseen. Keskustan aatesuunta voi edelleen hyvin, vaikka ikää on jo 110 vuotta. Suomalainen yhteiskunta tarvitsee avukseen kaikki rakentavat voimat, kun olot tuntuvat muuttuvan aina vain haasteellisimmiksi.