sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Rompetta ja perinnettä niin Kuhmossa kuin Viron Tagadissa

 
Lokakuu on jo pitkällä. Karpalot odottavat poimijoitaan. Ahkerimmat ovat kuullun mukaan näitäkin saaneet talteen ämpärikaupalla. Oma karpalosuo on niin vetinen, että tohtineeko sinne mennä rämpimään. Sen verran kuitenkin kosketusta lajiin on, kuin valokuvasta näkyy. Harkinnassa tuota "apajaa" on silti pidettävä - jos vaikka muutaman litran saisi.....
     Sitä ennen kuitenkin palataan kesään ja sen moniin tapahtumiin. Vuorossa ovat kaksi mielenkiintoista paikkaa vanhoista koneista ja ajoneuvoista kiinnostuneille. Alkujutussa on kuvia Kuhmon perinnekone- ja rompetapahtumasta viime heinäkuulta.
     Toinen osa tarinaa on peräisin Virosta, Sakun kunnasta ja siellä Tagadin kylästä. Kiteeltä meitä oli bussilasti eteläisessä naapurissamme 3-5. päivinä lokakuuta. Tapahtuma on iso, aluetta on pari hehtaaria ja myyntipaikkoja noin 450. Yhden päivän mittaisessa aktiviteetissa ennättää arvioiden mukaan käydä yli 10.000 vierasta. Takadissa on keväästä 1995 lähtien pidetty "restauroijien päivän" nimellä nyt jo 40 tapahtumaa. Aikataulun voisi panna mieleen vastaisen varalle: Kevään tapahtuma on toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina  ja syksyllä romppeita kaupataan vastaavasti lokakuun ensimmäinen sunnuntai.
 
 
Kuhmossa nähtiin useita seniori-ikäisiä urheiluautojakin. Tässä on MG, BMC-yhtymän avomalli. Mallinimi on lyhenne sanasta Morris Garage. Näitä valmistettiin perustuotannosta "kustomoituina" versioina useita vuosikymmeniä. Kuvan yksilö lienee 1960- tai 1970-luvulta. BMC:hen ja sittemmin British-Leyland-konserniin sulautuneella Austin-Morris yhtymällä oli muitakin avomalleja, kuten vaikkapa Austin Healey Sprite.
 
 
Menestyksekkään etuvetoisen Morris- ja Austin Minin jälkeen BMC yritti uusia tuon buumin lukuisilla uusilla malleilla, Miniä suurempi Mailer oli teknisiltä ratkaisuiltaan Minin sukulainen. Uutta oli "hydrolastic"-jousitus. Kehitelminä seurasivat vielä Austin Maxi, sitten isokorinen Austin 1800. Lempinimillä perus-Mini tunnettiin "koirankoppina" ja Austin 1800-mallia herjattiin "kromosomi"-Miniksi. Viimeinen yritys jalostaa Mini-teemaa1980-luvun taitteessa oli, nyt jo Brititsh- Leyland-yhtymäksi muuttuneena konsernina, isoihin autoihin kuulunut ja takavuosien loistomallin nimellä markkinoitu Austin Princess, joka osoittautui fiaskoksi. Kaikki Mailerinkin jälkeiset kehitelmät olivat etuvetoisia. Kuvan auto on Austin Allegro, malli on arviona 1970-luvulta. Tämäkin on etuvetoinen ja myös varustettu "hydrolastic"- jousituksella. Malleista löytyi yksi miltei urheiluautoksi luokiteltava versio; 1750-kuutioisesta koneesta irtosi 91 hevosvoimaa. Siihen aikaan se oli kova luku tämän kokoiseen autoon.


Oranssi Opel Manta on hopeanhohtoisen Opel GT:n takana, mutta jonossa etummaisena komeilee Toyota Celican ST-malli, miltei urheiluautoksi luokiteltava japsi. Versio tuli markkinoille 1970-luvun alussa, mutta valmistus jatkui uusina mallikehitelminä ainakin vuoteen 2005. Tämä yksilö lienee vuosimallia noin 1980.
 
 
Kuhmon romppeilla oli tämä Kainuussa uudesta asti ollut Austin A60. Valmistusaika lienee 1950- ja 1960-luvun vaihde. Taksina auto palveli uutuuttaan ja siksi katolla on taksi-kilpi aikansa mukaisena tunnuksena.
 

Opel GT oli 1970-luvulla monen pojan toteutumaton unelma. Kuhmossa ollut yksilö oli hienossa kunnossa.


"Piikkinokka"-Skoda, malli 1102, oli 1950-luvulla Suomessa hyvin yleinen auto. Länsituonti oli niukkaa, mutta Neuvostoliitosta, Tsekkoslovakiasta ja DDR:stä autoja tuotiin silloin rajoituksitta.

 
Toinen piikkinokka, nyt Moskvitsh, oli neuvostovalmiste. Se oli tosiasiassa Opel Kadett-kopio, sillä sodan päätyttyä saksalaisten autojen valmistuslinjat vietiin eräänlaisena sotasaaliina itäblokin maihin.

 
Tässä on rautaa lännestä. Ford Mustang on ollut tuotannossa noin 50 vuotta. Malleja on ehtinyt olemaan paljon, joukossa myös upeat cabrioletit.
 

Eicher kuuluu kadonneisiin saksalaismerkkeihin traktorina. Siksi se on harvinainen entisöitynäkin. Kuhmossa kesällä 2015 oli tämä keskiniittokoneella varustettu yksilö.

 
Zetor muistetaan, joten se ei enempää esittelyä kaipaa. Kuvan pari ovat molemmat sitä matalampaa, mutta myös nopeampaa 25A-mallia. Maantienopeus oli 32 kilometriä tunnissa.

 
Perätysten esiteltävinä nämä kaksi Allis-Chalmersia. Etummainen on Perkins P3 TA-dieselillä varustettu D-270. Takana on edeltänyt B-malli, tosin ne kaikki olivat kaasutinmoottorisia. Omistaja on käyttänyt taiteellista luovuuttaan maalamalla moottorin  mustaksi. Alkuperäisenä traktorit olivat kauttaaltaan oranssissa värissä.
 
 
Kuhmolaismobilisti Antero Kyllösen kokoelmista olivat jutun alkupuolen itäautot. Hänen on myös tämä Mc Cormick-Deering- Farmall vuodelta 1934.
 
 
Komeita brittiajokkeja ovat nämä kaksi BSA-moottoripyörää. Sikäläinen teollisuus joutui pahaan jamaan japsien vallatessa kaksipyöräisten markkinat. Kuvaan päässeet pelit ovat loppuvuosien tuotantoa, jota jatkui hiipuvana 1970-luvun puoleen väliin saakka.  

 
Britti on tämäkin, Royal Enfield, jonka iskutilavuus, kaksimukisenakin, taitaa olla 500-luokassa. Suurin piirtein mallit olivat ulkonäöltään lähes samanlaisia aina 1930-luvulta asti.

 
Omassa käytössämme oli Suomessa valmistettu Peko-merkkinen itseluovuttava elonleikkuukone. Kuvassa on esikuva, jenkeissä tehty Deering. Tarkassakaan tutkimisessa mitään eroa suomalaisessa kopiossa ei alkuperäismalliin ollut . Eroa tosin oli siinä, että sodanjälkeisen ajan teräsvalut olivat Värtsilä-Yhtymän Pietarsaaren tehtailla onnettoman hauraita. Remonttia piisasi etenkin haravien rullaradan osissa.
 
 
Yleiskuvaa Kuhmon romppeilta 2015. Tapahtuma oli nyt siirretty koulukeskuksen alueelta urheilukentälle ja sen ympäristöön.
 
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

 
 Sitten Tagadiin. Yleisöä riitti tungokseen asti, vaikka kuvaushetkellä pahin ruuhka-aika oli vasta edessä päin.
 

Alkuperäinen DKW oli säilynyt 1930-luvun edustajana. Tätäkin kopioitiin surutta DDR:ssä. Mallinimi tosin oli vaihtunut muotoon IFA F8. 

 
Kaksi aitoa itäautoa Neuvostoliiton vuosilta. Autoilla oli kuitenkin yhteinen tekniikka, sillä taampana näkyvässä RAF-Latvija-pikkubussissa käytettiin edessä näkyvän Volga-mallin moottoria, vaihteistoa ja muutakin voimansiirtoa. 
 
 
Tapahtuman hengen mukaisesti paikalle sonnustaudutaan usein vanhoilla ajokeilla. Tässä pysäköintipaikalla on neuvostomallien lisäksi myös jenkkiauto "siipikauden" vuosilta.
 
 
 
Varman päälle reissuun. Tämä tapahtumaan Uralilla (tunnistus venttilikopan perusteella) saapunut vieras on pakannut mukaan majoittumisvarusteitten lisäksi varapyöränkin.
 
 
VMPK:n tapahtumaa Punkaharjulla muistellen tämä Tagadissa nähty Wanderer on 1910-luvulta. Valolaitteena oli karbidilyhty, vaihteistojärjestelyt olivat vasta kehittymässä, mutta matkaa näilläkin taitettiin,
 

Edelleen teemalla kopioidut alkuperäismallit: kuvassa on 1930-luvun lopun saksalainen DKW NZ350. "Uudestisyntyneenä" se sai nimen IC 350, tai IC49, muitakin mallinimiä toki oli, myöhempinä kehitelminä.  
 

Siinähän se nyt komeilee, tässä jo IC-versiona 1940-luvulta. Tankissa oleva logo tosin ei ole IC:n alkuperäinen. Mahdollista onkin, että näitä 350-versioita ainakin koottiin lyhytaikaisesti Izhevskin lisäksi jossakin muussa tehtaassa, Neuvostoliitossa tai muualla itäblokin alueella. Siinä on itäpyöristä tietäville kommentin paikka!


Erittäin hieno moottoripyörä oli tämä 250-kuutioinen NSU. Valmistus jatkui sotavuosia lukuun ottamatta vuodesta 1934 aina 1950-luvun puoleen väliin. Sitten tuli uusi mallisarja uudempine moottoriratkaisuineen.

 
 NSU:n detaljikuvassa näkyy entisöinnin upea laatu. Tuskinpa esimerkiksi tankin kromaus voisi olla tässä nähtyä parempi. Monista yksityiskohdista puhumattakaan.
 

 Unkarilainen Pannonia oli sekin melko yleinen motskarimerkki Suomessa 1950-luvulta lähtien. Valmistusta jatkettiin vielä 1970-luvulla, jolloin moottoripyöräily oli meillä miltei unohduksissa. Varsovan liiton maissa kaupankäynti jatkui sujuvana. Tässä on merkin hienossa kunnossa oleva edustaja, sivuvaunullinen Pannonia 250 vuodelta 1975.
 
 
Vähintään yhtä upeassa kunnossa kuin aikanaan tehtaalta lähtiessä on tämä 250-kuutioinen Jawa. Kromit ja kaikki maalipinnat sekä varustelu olivat "viimeisen päälle". Hintapyyntö oli 1500 euroa, millä ajopeli lähti ilmeisesti suomalaisostajan mukaan.
 
 
Projektikunnossa olevat Jawat olisivat lähteneet "uuteen kotiin" satasissa laskettavilla euroilla. 
 
 
DKW-malli tämäkin ja malli  lienee jostakin 1930-luvun vuosilta. Myös sodan jälkeen, lähinnä 1950-luvulla, oli myös 175- kokoluokassa  DKW-malleja. Kuutioita on 175, tämä "valistuneena arviona".
 

DDR:stä tuotiin Suomeen sotien jälkeen paljon MZ-merkkisiä moottoripyöriä. Kuvassa oleva keltainen  ja 175-kuutioinen CZ on kuitenkin tsekeistä ja 1970-luvun malleja. Muotoilussa näkyy jo uudempien suunnittelijoiden luomat linjat.


Jos "pappa"-Tunturi ei ole ehdoton vaatimus mopon entisöintiin, tässä on tarjolla itämaisia ehdokkaita. Parin sadan euron hintapyynneissä tuntui oleva tinkivaraakin. 
  
 
Peräkärrynlavallinen varaosia. Niin autoihin kuin moottoripyöriin sulassa sovussa. Alkuaan MZ-pyöristä tuttu kumiputki- ketjunsuojapari taitaa olla tuliterä. Myöhemmin ratkaisu kopioitiin moniin muihinkin itäpyöriin.
 
 
Kromiosissa löytyy, mutta itäblokin ajopeleihin nämäkin.


Mitähän rompepöydiltä ei löytyisi? Ylä- ja alakuvassa on pientä esimakua asiasta.

 
   


Neuvostoliitossa valmistettiin lukuisilla eri merkeillä myös pieniä nelipyörätraktoreita. Yleisimpiä lienevät olleet Belarus ja ehkä Vladimirets- merkit. Myös "kirjainmalleja" oli. Sellaisena voisi mainita vaikka tyypin T3-4K-14. Kuvassa on ilmeisimmin Belarus-versio takavetoisena mallina. 


Edelleen sama traktori lähikuvassa. Kaksisylinterinen bensakäyttöinen kansiventtiilikone kaksilla käynnistyslaitteilla. Moottorin kupeella näkyvät starttimoottori ja etupäässä jalkapoljin, josta koneen saa tulille moottoripyöristä tuttuun tapaan. Hintapyyntö työkoneineen oli 2000 euroa. Sillä sai varusteina kyntöauran ja puskulevyn. Myyjällä olisi kotonaan ollut varaosatarpeita varten toinenkin samanlainen peli. Lisää työkoneita ja toinen traktori mukaan, kaikki kolmella tonnilla, kuului tarjous.


Takaapäin otetussa kuvassa näkyvät hydraulinen nostolaite pumppuineen. Samaa kolmipiste-tekniikkaa kuin isommissakin, mutta lisänä vielä erillinen vetolaite.

 
Vielä yksi kuva hellyttävästä pikkutraktorista. Tämä on moottorin vasemmalta puolelta, josta näkyvät kaasutin, magneetto ja venttiilikansi.
 
 
Vertailun vuoksi Belarus-merkkinen pikkutraktori, joka kuvattiin muutama vuosi sitten Kuhmon rompepäivillä. Malli on nelivetoinen ja runko-ohjattu. Kääntösäde on pieni ja vetotehoa kokoonsa nähden hyvin, sillä moottori on kokonaan etuakselin etupuolella. 

 
Mitäpä sitä käy uutta moottoria suunnittelemaan, kun entinen on osoittautunut hyväksi. Pieni vertailu osoittaa, että Viron Tagadissa tarjolla olleessa takavetomallissa on sama kaksisylinterinen ilmajäähdytteinen moottori kuin Kuhmoon tuodussa nelivedossa.
 

"Ropina" on pidetty ja pian suunnataan kohti Tallinnaa. Bussin vierellä suunnitellaan jo uutta reissua Tagadiin. Mikäpäs siinä, voisihan saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla: ensin vapunaaton juhlinta laivalla ja "restaurootite päev" sunnuntaina 1.5., vapunpäivänä. Pitänee laittaa harkintaan!
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤ 
 Tässäpä tulikin kelpo kuvapaketti, vanhaa tekniikkaa ja mieleenmuistumia meille nostalgiannälkäisille papparaisille. Vielä on iso lajitelma otoksia Seinäjoelta kesällä otettuina. Palataan tuonnempana  aiheeseen Etelä-Pohjanmaan traktorimuseoteemalla. Museon omistavan Matti Jaskarin kokoelmissa on noin 150 vanhaa maatalouden vetokonetta.
 

2 kommenttia:

  1. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista