Kesä 2015 on ehtinyt syksyyn. Vaikka kylmiä päiviä oli paljon ja satoikin usein, maa kantaa silti kelpo satoa. Metsissä on ollut runsaasti poimittavaa. Etenkin mustikkavuotena tämä kesä jää varmasti mieliin. Edellinen hyvä mustikkavuosikaan ei ole kaukana. Samat lähiseudulla olevat keruupaikat tarjosivat runsaan marjasadon kaksi vuotta sitten, kesällä 2013. Nyt odotellaan puolukoiden kypsymistä. Aurinkoa saaneet mättäät alkavat jo helottaa punaisenaan puolukkaterttuja. Jos malttaa odotella vielä kaksikin viikkoa, marjat ovat jo niin kypsiä, ettei sitä vanhojen sanalla tunnettua "sirppihallaa" enää tule. Yllä on kuva tilanteesta 28.8.2015. Lupaavan suuria marjoja siinäkin kypsyy!
Tiedossa on, että hieman kesken kypsymisen puolukoissa on paljon pektiiniä, samaa ainetta kuin hillosokerissa. Keittämällä tehtyyn puolukkahilloon tulee tässä kypsyntävaiheessa pektiinin ansiosta hyvä hyytelöityminen. Hillosokeri lisää osaltaan hyytymistä ja antaa samalla tarpeellista makeutta muuten happamiin marjoihin. Kuva on aurinkoiselta mättäältä ajankohtana 3.9.2015.
Siinähän niitä, syksyn ensimmäinen puolukkasaalis. Jatkoa poimimiselle ajatellaan vasta ensi viikon lopun hommina. Eiköhän parhailla paikoilla silloin liene jo "oikeasti" kypsiäkin marjoja.
Kotipihan kukista daalia on syyskesän kaunistaja. Ahkera kukkija on ansainnut paikkansa tämänkin syksyn satotilanteista kertovassa blogissa.
Puinnit alkavat tyypillisesti ohrapelloilta. Sato oli korjuukypsää ylänköpelloillakin viikon - pari normaalia myöhemmin. Monesti puintiin on lähdetty heinä-elokuun vaihteessa. Tämän kesän ajankohta oli 21. päivänä elokuuta. Alavammat ohrapellot eivät vielä syyskuun alussakaan ole puintikunnossa. Satotaso näyttää olevan kohtalainen, vaikka kuluneella viikolla, 27-28.8., satoi rankasti ja lakoonnutti paikoin melko pahasti varsinkin rehevimpiä kaurakasvustoja. Se vaikeuttaa puintia ja usein nostaa myös kuivatuskustannuksia.
Kotipuutarhan runsaasta sadosta kertovat otokset ylä- ja alapuolella. Nyt on jo tilanne, että niin herukat kuin karviaisetkin ovat pakkasessa odottelemassa talvisia herkuttelijoita.
Sienimetsän antia. Kantarelleja ei ole paljon kohdalle osunut, mutta hyvä paikallistuntemus kotikylän metsiin on auttanut löytämään haaparouskuja niin paljon, ettei lisää enää tarvitse etsiä.
Sienikeittimö "ulkoistettiin" tänä syksynä pihamaan grillimökkiin. Kun kattilalla on kokoa 17 litraa, kerralla mahtuu ryöpättäväksi huomattavan paljon sieniä. Nestekaasu on siinä suhteessa siisti polttoaine, ettei nokea ollenkaan keittoastian kuvetta.
Sama juttu mehustusmenetelmässä. Kaksi kuvaa kertovat, että maija porisi kuistilla erillisen keittolevyn päällä. Eipähän tarvinnut tislauspuuhissa olleiden pirtissä hikoilla eikä mehuroiskeitakaan lattioilta pyyhkiä.
Mustikkakesän poimintahistoriaa ovat todistamassa nämä kuvat. Yllä on ensimmäisen poimintakäynnin tulokset. Seuraavalla kerralla ämpärit olivat isommat. Silti metsässä kaksin olleet poimijat saivat astiansa täyteen, kun puolitoista tuntia on ahkeroitu. Mustikoitten laatu on tänä vuonna hyvä ja kerättävää on edelleen metsissä runsaasti.
Vielä silmäys kotoiseen daaliapenkkiin. Nyt kukkina ovat hyvässä sovussa keltaisen ja punaisen värin edustajat. Nuppuja on vielä paljon, mikä lupaa kukkaisloistolle aikaa vielä useaksi viikoksi.
Jättikokoiseksi voisi nimittää tätä keltaista lajinsa edustajaa. Läpimittaa on uskomattomat 28 senttiä ja samassa pensaassa on toinenkin lähes yhtä suuri daaliankukka.
Yksi päivityskuva viikonlopun aikaan. Viljelijä kun ikänsä on ollut, ammatista on tullut sellaiset "seepranraidat", ettei niistä koskaan irti pääse - eikä ole väliäkään. Hieno ammatti tuo luonnon kanssa yhdessä eläminen on ollut. Edellä sanottu riittänee perusteluksi kuvavalinnalle: Syyskuun neljännen päivän poutajakso ei kulunut hukkaan. Vajaan kahden tunnin puinti tuotti komean kuorman kauroja. Taustalla näkyy osa talon karjaa. Sillehän tässäkin puuhassa talven rehuvarastoa kartutettiin.
Päivitystä tämäkin: syyskuun 9. päivänä oli vuorossa perunannosto. Pelto ei suuren suuri ollut, siemeniä kylvössä oli vajaa sata kiloa. Satotulos riittää silti kahden perheen talvieväiksi perunan osalta. Harraste-Dexta sai tänä syksynä peräänsä pikku"fiksauksilla" ehostetun ikioman nostokoneen. Tämä pelihän edustaa sitä perinteistä ja luotettavaa heittopyörä-tekniikkaa.
Historian siipien havinaa ja edelleen potunnostokone-teemassa; ruotsalainen maatalouskoneteollisuus oli alkuun lukuisten valmistajien käsissä. Laatu oli yleensä hyvää ja rakenteissa käytetty teräs maailmankuulua. Tämä kuvassa oleva kone oli alkuun merkiltään AVA-Herkules. Toimiala-rationalisoinnin nimissä tehtaita yhdisteltiin ja usein pienemmät valmistajat joutuivat fuusioitumaan isoihin yrityksiin. Niin kävi myös Arvika-Verkenille, AVA-tuotemerkin omistajalle. Vuonna 1960 se liitettiin maatalouskoneitakin valmistaneeseen Bolinder-Munktelliin. Volvo oli jo ollut B-M-tehtaan pitkäaikainen kumppani dieselmoottorien ja traktorien tuotannossa. Joskus 1960-luvun alussa Arvikan maatalouskoneet, kuten leikkuupuimurit ja traktorien työkoneet, siirtyivät myös tunnuksiltaan B-M/Volvo tuotemerkin alle. Jonkin aikaa muun muassa heittopyörä-tyyppisten perunannostokoneiden valmistusta jatkettiin BM-Volvo-tunnuksin, kunnes aika oli ajanut pienten maatalouskoneitten ohi, jolloin valmistus lopetettiin. Siinä mielessä tämä viime talven aikaan omaan konearsenaaliin siirtynyt kone on oikeastaan arvokas keräilyharvinaisuus: Konekilvessä on alkuperäinen tuotenimi AVA Herkules, mutta vaihteistokotelossa komeilee tehtaalla lisättynä tuotemerkkinä myös BM-Volvo-logo!
Viimeinen lisäys tähän sadonkorjuu-teemaan - ja edelleen päiväyksellä 9.9.2015. Perunat tulivat nostetuiksi, joten iltapäivän puuhana oli sonnustautuminen puolukkametsään. Marjat alkavat olla mehukkaan kypsiä, mistä todisteina ovat nämä kaksi täysinäistä kymmenen litran astiaa.
Vanhuuteen ei liity pelkästään eläkevuosien leppoisaa lekottelua. Uutena asiana omaan eloon vuosi on tuonut hankalia sydänoireita, vaikka itse luulin kauan, etteivät moiset omalle kohdalle satu. Helmikuussa todettu kohtalaisen vaikea oikean ja vasemman kammion epätahtisuus aiheutti neljä kipukohtausta, joista viimeisin iski päälle heinäkuun lopulla. Se merkitsi matkaa Joensuuhun "pii-paa"-autolla. Jo aikaisemmin kesällä oli tehty yksi sähköinen rytminsiirto, joka kuitenkaan ei antanut pysyvää apua. Keskussairaalassa tehdyn varjoainekuvauksen tulos oli, että sepelvaltimot ovat täysin puhtaat. Epätahtinen pumppaus aiheutti sydänlihakselle saman tilanteen kuin sepelvaltimoiden ahtautuma. Diagnoosi vei ukon kiireellisenä potilaana tahdistimen asennusjonoon. Operaatiopäivä oli 21. elokuuta. Toimenpide vaikuttaa onnistuneen, vaikka kokemusta uudesta elosta on vasta viikon verran. Sydäntä ohjaava tahdistin on etävalvonnassa internetin kautta. Laitteen valmistaja on Amerikassa ja kaikki valvontalaitteen kokoama tieto kulkee ensin jenkeissä olevalle serverille ja sieltä edelleen välitettynä Joensuuhun sydänspesialistien tarkistettaviksi. Laite on ohjelmoitu niin, että se tietyin väliajoin luo tuon kerrotun yhteyden ja siirtää potilaan nukkuessa tahdistimen muistiin kertyneen aineiston eteenpäin. Yllä olevassa kuvassa näkyvä laite on nukkujan läheisyydessä yöpöydällä, mikä varmistaa tietoyhteyden toimivuuden. Kaikkeen pitää tottua ja vanhuuteen liittyvät ikävätkin asiat on vain hyväksyttävä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti