Pilkontakone syntyi osaksi romiksen kentältä

Kyläseppien suku on jättänyt geeneihin sellaisen "virheen", että kun aurinko alkaa lämmittää verstaan seinustaa, on pakko laittaa jonkinlainen pajaprojekti pystyyn. Takavuosina on tullut kunnostettua muutama motskari ja pari traktoriakin on saanut uuden elon juuri huhtikuun hektisinä viikkoina. Historiasta löytyisi esimerkkejä enemmänkin, mutta olkoot luettelematta!

Viime syksynä tuli mieleen ajatus hydraulipilkkojan rakentamisesta. Talvikuukausina oli  tullut hankituksi yhtä ja toista vehkeeseen tarvittavaa osaa. Innostus  alulle saantiin vaihteli ja kävi jo sellainenkin mielessä, että tarjoaisin varattua tavaraerää jollekin nuoremmalle ja innokkaammalle puuhamiehelle. Lopulta puraisin luontoni ja aprillipäivän 1.4.2014 kunniaksi aloin kuin aloinkin rakennella tuota pääosin kierrätysmateriaaleista koottavaa pilkkeentekokonetta.

Pääkomponentti, iso sylinteri, on alkuaan palvellut Ponssen metsäkoneessa. Strategiset mitat ovat 80/50x925 mm. Tunkkausta parinsadan baarin paineella tulee kymmenkunta tonnia. Osa maksoi romukaupassa vain 90 euroa, vaikka se jatkossa osoittautuikin ehyeksi. Olihan ostos tiivisteiltään vuotamaton ja naarmuton männänvarsikin oli täysin peilinkirkas. Hydraulisten toimintojen ohjaukseen tarvittava kaksivipuinen ohjausventtiili on onneksi uusi. Liitännät ovat 1/2" ja läpäisyvirta 80 l/min. Tarpeellinen osa irtosi netistä löytyneeltä myyjältä rahteineen 120 euron hinnalla.

Vanha niittosilppurin runko pääsee uuteen virkaan Hieman muunneltuna se on luja kiinnityslaite pilkkojan saamiseksi nostolaitesovitukselle. Sylinterin korvakkeet ovat vasta heftissä. Lujuushitsit tulevat päälle seuraavassa työvaiheessa. Hitsauskoneena on 160A tehoinen valovirtainvertteri. Uskomattoman tehokas peli - näin "vanhan liiton" hitsarin arvioimana.

Kolmannen työpäivän jälkeen homma alkaa jo hahmottua.

Liiterin nurkassa oli pätkä 200 mm:n korkuista I-palkkia. Siitä tulisi runko. Mutta yllättävää rempulaa tuollainen aihio sivukiertymäkuormituksessa on. Uumallahan on ainevahvuutta vain 8 milliä. Siksi runko-osa tarvitsi jäykistävän lisävahvikkeen. Palkin rinnalle tukisankojen avulla kiinnitetty 70x70x5mm RHS-putki teki lopulta rakenteesta todella jäykän.

Lääkärin tekonivel-ukolle aikoinaan antama enimmäisnoston raja on 20 kg:n kohdalla. Tosin se käytännön tuiskeessa monesti unohtuu. Moton metsään jättämät tyvileikkauspätkät ovat usein 50 sentin läpimittaisia ja painoa 80 sm pituisella pöllillä saattaa olla yli 150 kiloa. Siksi arvelin jonkinlaisen pöllinnostajankin olevan tarpeen.

Tietyssä vaiheessa hitsailut oli hitsattu ja pöllinnostaja sekä halkojakin jo koeajettu. Kuvissa näkyy mm. pöllinnostajapöydän detaljeja, lähinnä tietona vipurakenteista, joilla se on toteutettu. Ford 5000-traktorissa hydrauliikan tuotto on noin 27 l/min, joten halkaisijamäntä liikkui hitaanpuoleisesti. Asia oli kyllä tiedossa ja tarkoitus onkin käyttää laitetta New Holland TS110-traktorin perässä. Siinä öljyvirtaus on 69 l/min. Sillä virtauksella männänliikkeet ovat kyllä riittävän ripeitä. Voimaa antaa hyvä painetaso, tässä tapauksessa säädöllä 195 baaria.

Nyt työ on taas pitemmällä. Kuvassa näkyy pöllinnostolaiteen rakenteita, nostosylinteri ja tarpeellinen vivusto

 

Pöllinnostaja ja kone muutenkin on jo maalausvaiheessa.

Kaiken kaikkiaan purkuterästen osuus projektissa on suuri.  Kun vehje alkoi olla kasassa, huomasin, että aikaisemmilta palveluvuosilta peräisin olevia turhia hitsaussaumoja näkyi siksi monessa paikassa. Niitä muhkuroita piti vielä rälläköidä vähemmäksi ennen maalauspuuhiin ryhtymistä.

Kun aurinko alkoi seuraavan kerran paistaa, maalailin pohjamaalilla kaikki ne metallipinnat ja hitsaussaumat, joissa maalia ei aikaisemmilta käsittelyiltä olllut. Sitten vetäisin pintaan punaista alkydiemalia, jota olin hankkinut Venäjän Värtsilässä toimivasta rakennustarvikeliikkeestä. Siellä maalit eivät ole hinnankiroissa; litran purkki joka Suomessa maksaa parikymppiä, irtoaa naapurista neljällä eurolla. Hieman erikoista on, että muutaman kerran noissa ostoksissa emalin valmistajaksi on ilmoitettu Tikkurila Oy:n Pietarissa toimiva tytäryhtiö. Tuo purkki josta punamaalia pinnaksi sivelin, näkyy olevan peräisin Jaroslavlista, mutta väliäkö sillä.

Aprillilahjaksi saatu yskä ei  reiluun kolmeen viikkoon hellittänyt ja vaikeusaste nousi vähintään yhden "pinnan" eräänä keskiviikkona. Kun yksin puuhatessani jouduin käyttämään normaalia enemmän voimaa saadakseni vehkeen syrjälleen alarakenteiden parempaa hitsausasentoa hakien, ulkoneva vetovarren kiinnitystappi osui kolmanneksi ylimpään kylkiluuhun oikealla. Kuului napsahdus, joka muistutti taskussa olevan timpurinkynän katkeamista. Adrenaliinit olivat tasolla, joka esti kiputuntemuksen esiin pääsyn.

Työpäivän päätyttyä potkaisin haalarit pajan nurkkaan ja tulin pirttiin. Samassa iski pistävä kipu niin voimakkaana, ettei meinannut henki kulkea. Kun muistaa pohjalla jo olleen pahan yskän, voi helposti kuvitella miltä yskänpuuskissa tuntui! Lääkäri tutki homman seuraavana aamuna ja sanoi luonnon parantavan murtuman noin kuudessa viikossa. Paraneminen onkin ollut käynnissä sen verran, että reilua viikkoa myöhemmin kipu oli hellittänyt niin, että sain jo kohtuullisen hyvin nukutuksikin.

 

Melkein kuin tehtaalta tullut. Tosiasiassa kuitenkin Pajapellon nurkan tuote!

 

Tässä nostetaan puuta halkomista varten. Tällä kertaa kyydissä on keskikokoa oleva, mutta iso-oksainen koivupölli.

Nelihalkaisuterää voi korkeussuunnassa helposti säätää. Kuvassa näkyy kuinka kauniisti siloinen koivunmurikka halkeaa.

Tosi toimissa pilkkoja oli huhtikuun kolmannella viikolla. Silloin hydraulista voimaa antoi New Holland. Sylinterit liikkuivat todella rivakasti. Järeiksi kasvaneet, mutta jo sydämeltä lahot pihakoivut piti kaataa pois ennen kuin myrsky ennättää rysäyttää ne rakennusten päälle. Pilkkeitä niistä kertyi hyvinkin yhden talven lämmitystarpeeseen. Tämän kevään projekti osoittautui vaivan arvoiseksi. Erityistä kiitosta ansaitsee pöllinnostolaite. Järeimpiä tyvipöllejä ei olisi saanut pöydälle tervenivelinenkään. Proteesipolvi-urakoitsijasta puhumattakaan.

Neljäksi ensin ja sitten uusilla työvaiheilla yhä pienemmäksi pilkkeeksi. Helposti käy, ainakin jos vertaa kiilan ja lekan kanssa tehtävään pienimiseen.

 

 

Mahtipölleillä on paksuutta joskus jopa yli puoli metriä.

 

 

Tämä tyvi on läpimitaltaan reippaasti 60-senttinen.

 

 Kun omana ajokkina on tuo kevään 2011 projektina kunnostettu 1962-mallinen Fordson Dexta, päätin tehdä siihenkin liitännät pilkkojaa varten. Tosin hydrauliikan tuottoa on käytettävissä vain 21 litraa minuutissa. Kuitenkin, kun paluuvirtaus menee paineetonta väylää takasillan öljytilaan, yllättävän hyvin halkaisumäntä tälläkin teholla liikkuu. Työn touhussa ajattelinkin, että tarvinneeko tuo eläkeläispöllinhalkojalla maailmanennätysvauhtinen kone ollakaan.

 

Pilkkoja sovitettiin lopuksi Dextan perään. Todennäköisesti tällä yhdistelmällä tulevaisuudessa pilkotaankin useimmat halkomista tarvitsevat polttopuut.

 

Eräs tärkeä yksityiskohta näkyy kahdessa alimmassa kuvassa. Nykyisten turvamääräysten mukaan halkaisusuuntaan liikkuvan männän ohjausvipua ei saa lukita, vaan se on käsin pidettävä työasennossa. Sen sijaan paluuliikkeen ajaksi venttiilikaran saa lukita. Lukitus vapauttaa työskentelijän paluuliikkeen aikana vaikkapa ottamaan käsille jo seuraavan pöllin. Kuvissa näkyy mekaanisen pakko-ohjauksen toimivipu. Yläkuvassa punainen linkku on käännetty pitämään käyttövipu palautusasennossa. Vihreä stoppari voidaan säätää halutulle paikalle. Kun se saapuu tarkoitetulle pysäytyskohdalle, muovipala napauttaa vivun vapaa-asentoon ja männän palautusliike pysähtyy. Alemmassa kuvassa laukaisu on juuri tapahtunut ja liike päättynyt. Ratkaisu on yleisesti käytössä myös tehdasvalmisteissa. Toteutustapa saattaa paljonkin vaihdella. Vain sepän oma luovuus on rajana sille, kuinka "synsteemit" rakennetaan!

Rapatessa roiskuu, sehän tiedetään. Tässä 75-vuotispäivän aattoviikoilla aikaansaatu kapine antaa kuitenkin tekijälleen henkistä palautetta sen verran, että muutama kylkiluu sinne tai tänne ei paljon merkitse!

Nythän tässä voi alkaa keskittymisen vapun vastaanottoon. Koleaa on, mutta kesää kohti mennään. Kaikille bloginlukijoille ja muillekin simasuille toivotan täältä entistenkin seppien Pajapellon nurkasta mitä parhainta vappufiilistä!
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Jatkopöytä ja lisähydrauliikkaa
Päivitystä maaliskuu 2015:

 

Hydrauliöljysäiliön tilavuus on 70 litraa ja öljyä järjestelmässä on 50 litraa. Mitoitus on ohjeen mukainen, noin 1,5 kertainen pumpun minuuttituotto. Vähempikin taitaisi riittää, nyt öljy lämpiää kevään ulkolämpötilaolosuhteissa vain noin kädenlämpöiseksi.

 

Letkutukset näkyvät paremmin tästä suunnasta. Kevään säitten lämmittyä on pientä fiksailua letkujen kiinnityksessä ja suojaamisessa tarkoitus vielä tehdä. Hyväksi ratkaisuksi on osoittautunut terän korkeussäätövivun pitkä varsi. Näin nosto- ja laskuliike on kevyt, joten säätöä tulee myös käytettyä. Kahtia halkaistavat pöllit sopivat noin 30 sentin läpimittaan asti  menemään ristikkoterän alitse. Kaikkein järeimpien puiden ollessa kyseessä ristikkoterän voi laskea aivan pöydän pintaan tai ottaa pöllin alareunasta ensihalkaisussa vaikka kymmenen- viidentoista sentin siivu irti. Teränsäätövivun kahva näkyy keskivaiheilla kuvan alareunassa.

 





 

Dextan voimanottoakseli on lyhyt töpö. Siksi jatkokappale on tarpeen. Kun voimakoneena on Ford 5000-traktori, moista tumppia ei tarvitsekaan.

 

Viimeisessä kuvassa näkyy koneen nykyinen  muoto. Pöllinnostaja on välttämätön suuria tyviä käsiteltäessä. Takapöydästä on apua silloinkin, kun ylisuuria lohkareita joutuu palauttamaan uusiin halkaisuihin. Takapöydältä ne on helppo pyöräyttää nostopöydälle. Erinomainen ominaisuus takajatkeella on, että se auttaa pilkkeiden kerääntymisessä niin, että niistä muodostuu käsin koskematta melkoisen suurta myyränkekoa.



 



"Lopullinen ratkaisu" pumpun käyttäjäksi on tämä vuoden 1975-mallia oleva Ford 5000-traktori. Lisälaitteet toivat pilkontakoneelle sen verran painoa, että Dextan etupyörät miltei keikkuvat ilmassa. Punainen metallilevy ja siihen pultattu paksu vanerinpala pitävät pumpun asennon vakaana. Levy on mitoitettu niin, että se nojaa vetovarteen olipa nostolaitteen korkeusasema mikä tahansa. Jos pumppu joskus asennetaan toisen merkkiseen traktorin, vaneripalaa alustassaan siirtäen saadaan pumppu vakautettua oikeaan asentoon. Varmuusketjukin on, mutta se on oikeastaan tarpeeton. Pumppu on liitetty letkustoon pikaliittimin ja kannattaa huomioida imupuolen mitoitus: letkun sisäläpimitta on 25 milliä ja pikaliitin  samaa mitoitusta seuraten nimelliskokoa 1".
 

 

Tämä pilkekasa syntyi ilman siihen käsin puuttumatta. Ainoa työ oli, että traktoria siirrettiin työn aikana kahdesti, noin 1,5 metriä kerrallaan. Kuljetinta ei siis ainakaan kotitarvekäytössä tarvita.