keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Suojärveen tutustuttiin kevätretkellä



Suojärven uusi ortodoksikirkko keväisen päivän illansuussa 24.5.2013.
 Suojärvi on paikkakunta, joka varsinkin ajoilta ennen sotia  tunnettiin suurista metsistään, sahoistaan ja siihen aikaan jo kehittyneestä Suvilahden taajamasta. Lukuisat Kiteen miehet olivat siellä talvisin savotoissa. Hevoset, reet ja ja tarpeelliset rehut lastattiin junaan Matkaselässä ja kiskot veivät työporukat Suojärven asemalle. Joillekin miehille sattui elämänkumppanikin paluumatkaan. Niinpä Kiteenlahdessakin oli eräässä talossa suojärveläissyntyinen emäntä. Nykypolvi tietää yhdistää Suojärven ainakin Bomba-taloon, Aira Samuliniin ja "Hyrsylän mutkaan", jonne jäi iso joukko siviileitä mottiin ja sotavangeiksikin jo talvisodan alkupäivinä. Kiteen mieskuorosta oli liki 20-päinen joukko tutustumassa nykyiseen elämään Suojärvellä. Tieyhteys on huono, mutta onneksi parannustyöt ovat kaiken aikaa käynnissä. Itse kaupunki on melko ankea, mutta iloa tuo uusi, juuri valmistunut ortodoksikirkko, joka kohoaa komealla kummullaan kaupungissa hyvin keskeisellä paikalla.

Kevään kelirikkoaika ei ole paras mahdollinen valinta Suojärven matkaa varten. Tässä näkymä savisen hetteisellä alkumatkan tieosuudella Pitkärannan risteyksestä itään.
Sotilasmuistomerkki on lähellä Pitkärannan risteystä. Osa joukostamme on menomatkan ensimmäisellä tauolla muistomerkin vieressä.
Muistomerkki, Murheen Risti, on pystytetty suomalaisten ja venäläisten yhteistyönä. Suru on yhteinen, äidit kaipaavat poikiaan ja puolisot aviomiehiään. Sillä ei tässä suhteessa ole merkitystä kumpaisella puolella rintamaa taisteltiin.

Murheen Risti- muistomerkki on vaikuttavan suuri monumentti.
Karjala-hotelli oli majoituspaikkamme Suojärvellä. Kuoron miehet Matti Saukkonen ja Mauri Kakkonen keskustelevat paikallisen Marina-oppaamme kanssa.
Suojärven luterilainen kirkko sijaitsi korkealla mäellä. Samassa paikassa on nyt Karjala-hotelli. Silloisen temppelin muistokivi sijaitsee hotellin pihalla. Kirkko tuhoutui talvisodan alkuvaiheessa joulukuussa 1939.
Hotellin sisäänkäynti ja kuvassa on tarinoilla Mikko Turtiainen Erika ja Hannu-Heikki Hakulisen kanssa
Karjala-hotellin piha ja bussimme, jota kuljetti Linja-Karjalan "safööri" Pekka Havukainen.
Vaikka Suojärvi ei kuulukaan maailman metropoleihin, pankkia täälläkin tarvitaan.
Katunäkymää Suojärven keskustasta

Suojärveläinen "hruhtshovka", kuten neuvostoajan loppupuolen kerrostaloja heillä nimitettiin
Vaikka yleisnäkymä kaupungilla onkin ankea, toki muutamia uusia omakotitaloja hoidettune pihoineen siellä täällä näkyy olevan. Tässä on  niistä eräs.
Autot tarvitsevat huoltoa ja varaosia - idässä ja lännessä. Tässä "makasiinissa" sellaisia on tarjolla!
Polttopuitten tekoaika, huhti-toukokuu, on yhteinen niin Suomen,kuin Venäjänkin Karjalassa. Tämä "ranttee" sijaitsee Suojärvellä.
Suojärven vanha kirkko  tuhoutui talvisodassa, mutta kuva vuodelta 1928 kertoo millainen rakennus se oli.
Suuri ilo suojärveläisille on uusi kirkko. Se on juuri äskettäin valmistunut ja rahoitus tuli suurelta pietarilaisyriritykseltä, joka tekee siellä isoja tienrakennusurakoita.
Kirkossa on mahtavan hieno akustiikka, jonka saimme itse todeta, kun lauloimme siellä muutaman hengellisen sävelmän. Kirkossa oli hetkeä aikaisemmin  ollut messu ja siksi sisätiloissa leijaili suitsutusten jäljiltä vielä melkoinen savuverho.
Koristeellista osaavan sepän käsityötä on nähtävissä kirkon ikkunoiden teräsristikoissa.
Rakennus on uusi, mutta tulppaanit ovat jo ehtineet kukkaan seinustan kukkapenkissä.
Suojärvellä on suuri vanäläinen sankarihauta muistomerkkeineen. Kukitus on äskeisen voitonpäivän, 9.5., jäljiltä vielä kauniissa kunnossa.
Sama kukitettu muistomerkki läheltä otetussa kuvassa.
Hotellissa on neuvostoajan peruina vielä omatoimikeittiö niitä majoittujia varten, jotka eivät ruokaile hotellin ravintolassa.
Omaa porukkaamme ravintolassa iltatapalalla.
Paikallinen naislauluryhmä Makovtsvet, suomeksi Unikonkukka, kävi tervehtimässä kiteeläislaulajia. Keskellä on laulajien johtaja Natalia Ionina ja oikealla oppaamme Marina.
Unikonkukka-ryhmä esitti meille useita kappaleita ohjelmistostaan.
Kiteeläistä kuorolaulua yhteisessä illanvietossa. Hannu-Heikki on puikoissa.
Hannu-Heikin ja Natalian duettona oli slaavilainen sävelmä Unohtumaton ilta.
Hotellin respassa meitä palveltiin ystävällisen hymyn kera. Siksi liki viisikymmentä euroa hengeltä maksamaan tullut ruoka- ja majoituspakettilasku ei tuntunut liian isolta.

Yhteispotretissa kuoronjohtaja Natalian kanssa. Suomalaisseniori pääsi itseään parempaan seuraan!

Joukkomme on nyt lauantaina 25.5. jo paluumatkalla ja Kollaaan taistelumuistomerkin juurella. Paikka on miltei  Loimolan kylän kupeessa. Markus Lehtipuu kertoo Karjala-matkaoppaassa, että muistomerkin yläosa murtui vahingossa pystytyksen yhteydessä. Ilkivalta ei siis ollut kysymyksessä.
Suojärven matka on takana. Muistoissa sinne palataan monesti jatkossakin, ehkä uutta matkaakin  suunnitellen. Väkiluku kaupungissa on nyt vajaat 15000, kun neuvostoajan loppuvuosina Suojärvellä asui kaikkiaan noin 25000 ihmistä. Nykyään työtä tarjoavat vain muutamat metsänkorjuuta tekevät firmat ja rajavartiosto. Yleisesti Suojärvellä ja matkan varteen sattuneissa kylissä, kuten Piitsjoella ja Loimolassakin, sinnitellään pienilllä kotitarvepalstoilla ja satunnaisten ansioitten varassa. Oikeastaan on ihme, että lastenvaunuja työnteleviä äitejä ja isiä oli monesti katunäkymässä ja matkanvarren pikkukylissäkin. Ainakin se kertoo. etteivät elämänusko ja paremman tulevaisuuden näkymät ole ihmisten mielistä tyystin hävinnneet. Kun uusi tie joskus valmistuu, ehkä myös köyhyys lähtee sitä myöten pois koko Suojärven piiristä. Sitä ainakin tällä matkalla mukana olleet vilpittömästi toivovat!

Ja lopuksi pieni vinkki kuvien katselulle: Mene jutun alkukuvaan ja klikkaa hiiren vasenta painiketta sen päällä. Saat kaikki tarinan kuvat katseltaviksi yhtenä kavalkadina ja isossa koossa. Silloin kuvien yksityiskohdat toistuvat paremmin katseluelämyskin paranee!

2 kommenttia:

  1. Elämänläheinen matkakertomus oli mukavaa luettavaa ja kuvatkin suurenivat mukavasti niita klikkaamalla.
    Kyllähän se elämä jatkuu rajan kummallakin puolella, vaikka historiassa on ollut monenlaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ystävällisistä sanoistasi!
      Annan niille arvoa, sillä blogiani kommentoidaan melko harvoin. Osaltani olen siihen syyllinen, kun en itsekään tule antaneeksi palautetta niille blogisteille, joita seuraan. Siinä joukossa muuten olet sinäkin!
      Kauniita kesäpäiviä!
      Kankaalan Pekka.

      Poista