Kiteeläisten itsenäisyyspäivä paalulla 101

Suomi on saatu uudelle vuosisadalle

 

Kiteeläistä itsenäisyyspäivää 2018 juhlittiin perinteisin menoin. Jumalanpalvelus ja kunnianosoitukset sankarihaudoille kokosivat paikalle reilusti satapäisen joukon. Varsinaisen itsenäisyysjuhlan paikka oli koulukeskus Ilmarinen, sen Kipakka-ravintola ja Kiteesali. Järjestelyn vastuut olivat tällä kertaa pääosin seurakunnalla ja Kiteen kaupungin uudella kulttuuriohjaaja Markus Pulkkisella, joka osoittautui myös esiintyväksi taiteilijaksi.

 

 

Kiteen mieskuoro on juhlistanut paikkakunnan itsenäisyysjuhlia koko sotienjälkeisen ajan. Tällä kertaa joukko esiintyi kirkossa ja sankarihaudoilla.

 

Majuri evp. Timo Päiviselle ojennettiin juhlan kahvitilaisuudessa puolustusministerin myöntämä Rintamaveteraanien kunniaristi. Vasemmalta alkaen: Timo Päivinen, rintamaveteraaneja edustanut yli 90-vuotias Sulo Tiainen ja oikealla rauhanajan veteraaneihin kuuluva Kalervo Rinne. 
 

KAUPUNGIN TERVEHDYKSEN juhlaan tuonut valtuuston puheenjohtaja Sinikka Musikka palautti mieleen kotikunnan kehityskulkuja vuosikymmenten varrelta. Pääviesti oli, että olemme monessa suhteessa saaneet asua melko onnellisissa oloissa niin Kiteellä kuin koko valtakunnassakin. Yhteistyön voima on suuri. 

Valtuuston puheenjohtaja Sinikka Musikan kahviseurana ovat hänestä oikealle juhlapuhuja Riku Heinonen sekä tämän ”adjutantti”, vanhempi rajajääkäri, rajakoirakouluttajanakin kunnostautunut Juha Ryökkynen.

Kaupungin tervehdyksen juhlaan toi valtuuston puheenjohtaja Sinikka Musikka. (kuva alla)
 

Kirkkoherra Ilmo Kurkola tervehti juhlaväkeä palauttaen hänkin mieliin muistoja menneiltä vuosilta ja toivotteli onnea elämän tulevaisuudessa tuomiin uusiin haasteisiin.

 

SEURAKUNNAN tervehdyksen esitti kirkkoherra Ilmo Kurkola, joka nosti esiin sodanjälkeisen rakentajasukupolven. Ilman silloin suoritettua uutteraa jälleenrakennustyötä Suomi ei olisi siinä kehitystilassa, jossa nyt saamme elää. Hyvä kunnianteko sille ajalle on Markku Pölösen tuore elokuva Oma maa, Kurkola totesi. 

JUHLAPUHEEN piti luutnantti Riku Heinonen kertoen asioita edustamiensa Rajavartiolaitoksen ja Tohmajärven rajavartioaseman näkökulmasta. Suomi on jo ikäjuhlansa juhlinut, mutta heillä se on vielä edessäpäin, sillä ensi vuosi on rajavartiolaitokselle juhlavuosi laitoksen täyttäessä pyöreät 100 vuotta. Rajavartiolaitoksen vuosipäivä on 21. maaliskuuta - tuona päivänä 1919 Suomen maarajojen vartiointi määrättiin sisäasiainministeriön alaisten rajavartiostojen tehtäväksi. Rajaa kuitenkin vartioivat jo vuonna 1918 sekalaisin järjestelyin muun muassa tullilaitos, rajavartiopataljoona, suojeluskunnat ja joukko-osastot. Alkuvuosina ongelmia aiheuttivat etenkin rajakahakat ja ammuskelut, joiden seurauksena moni suomalainen rajasotilas menetti henkensä. Lisäksi muun muassa ruoan, hevosten, ajoneuvojen ja viestiyhteyksien puute sekä paikallisten nuiva suhtautuminen aiheuttivat päänvaivaa. Tätä ongelmaa en ainakaan nykypäivänä tunnista – päinvastoin, Heinonen arvioi.

PUHUJA MUISTELI rajajoukkojen käyttöä osana Suomen muuta kenttäarmeijaa talvi- ja jatkosodissa. Etenkin jatkosodassa rajajääkärit toimivat kaikilla rintamanosilla; komppaniat muodostettiin kevyiksi ja liikkuviksi yksiköiksi, jotka liikkuivat eri rintamalohkoilla - kirjaimellisesti Hangosta Petsamoon. Johtoporras usein käytti rajajoukkoja liikkuvuutensa johdosta kiivaimpaan paikkaan lähetettävänä reservijoukkona tai vastahyökkäysosastona. Mainittakoon tältä alueelta 4. rajajääkäripataljoonan osana Syvärillä toimineet Tohmajärven ja Tuupovaaran rajajääkärikomppaniat. Kyseinen pataljoona menetti Syvärillä Goran ankarissa taisteluissa yli puolet vahvuudestaan. Yhteensä henkensä itsenäisyytemme ja vapautemme puolesta uhrasi lähes viidennes sotiin osallistuneista rajajoukoista. Näitä uhrauksia on etenkin näin itsenäisyyspäivänä syytä muistaa, puhuja aiheellisesti korosti. 

RAJAVARTIOLAITOS on pystynyt uudistumaan ja osaltaan vastaamaan kansallisesta turvallisuudestamme tässäkin ajassa, kun haasteita näyttää jälleen lisääntyvinä nousevan esiin. Ajan tasalla oleminen on tunnustettu kansainvälisesti. - Olemme täällä Pohjois-Karjalassa vastuussa Euroopan unionin itäisimmästä rajaosuudesta - rajavartioinnin menetelmistämme ja yhteistyöjärjestelyistämme ollaan kiinnostuneita, ja niistä tullaan ottamaan mallia, ympäri maailmaa, Heinonen täsmensi ajan kuvaa.
 

Juhlapuheen pitänyt luutnantti Riku Heinonen valotti itsenäisyyteemaan liittyviä näköaloja Rajavartiolaitoksen suunnasta.

TÄLLÄ KERTAA itsenäisyysjuhlan ohjelman kulttuurianti oli pääosin nuorten varassa. Kanttori-Leenan lauluryhmä Leenan Enkelit oli mukana. Plamen Dimovin säestyksellä esiintynyt reipas laulajajuniori Severi Koivuniemi taas esitti kaksi soolokappaletta, joista Jukka Kuoppamäen laulu Sininen ja valkoinen istui hyvin päivän teemaan. Kiteesalin uusi ”isäntä” Markus Pulkkinen lauloi kitaralla itseään säestäen Suonna Konosen kappaleen Suomen hevonen. Osuva valinta juhlaankin, vaikka olisi sopinut myös Markku Pölösen uuteen elokuvaan. Juhla oli napakka kokonaisuus, jonka aikataulu ei lipsunut. 

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Viikko maanantaista 10. joulukuuta saman viikon perjantaihin kului sydänkuntoutuksessa Siilinjärvellä. Siitä muistoina on muun muassa kuva, jonka laitan tähän mukaan. Alla taas on kuva kotipirttimme ikkunalta. Se on komea amaryllis, ystäviemme taannoin tuoma. Joulun alla se on parhaassa loistossaan. Nyt kukkia on jo neljä, mutta toinen putki on jo isoilla nupuilla ja ennättää mukaan jouluviikolla.

Tällä alla olevalla kukalla tahdon tervehtiä hyvän joulun toivotuksin kaikkia ystäviä ja tuttuja, jotka kuluvanakin vuotena ovat jaksaneet näitä blogipäivityksiä seurata. Toivotan lukijoilleni myös onnellista uutta vuotta!