Poismenneen ystävän muistoissa

 Elokuun alkupuolella teimme Havukaisten sukumatkan Itä-Viroon. Kun olimme tutustumassa Sillamäen kaupunkiin, sain puhelinsoiton. Soittaja oli Kouvolan kupeessa maanviljelijänä olleen ystäväni puoliso. "Pekka lähti eilen", oli viesti. Olimme tutustuneet syksyllä 1985. Satuimme silloin kumpikin vielä alle 50-vuotiaina samalle kuntoutuskurssille Siilinjärvellä. Yhteinen ammatti ja jonkinlainen sielujen sympatia oli varmaan syynä siihen, että meistä tuli pian hyvät ystävät. Tuosta kuntoutusjaksosta ei ole säilynyt ainakaan helposti löytyviä kuvia. Katselin sitten hieman myöhempiä kuva-arkistojani, kun muistin otoksia olevan vaikkapa Pekan 70-vuotispäiviltä, joita juhlimme Saarenmaalla.

 

Saarenmaa huhtikuussa 2008. Ystäväni Pekan 70-vuotispäivät juhlittiin siellä. Tässä olemme yhteisillä päiväkahveilla Kalev-makeistehtaan kahvilassa. Pekan puoliso Liisa oli mukana.

 

Varsinainen juhla-ateria oli eräässä Kuresaaren ravintolassa. Pekka ja Liisa istuvat kuvassa etualalla.

 

 Toinen kansio on siitä, kun vuotta myöhemmin Pekka Liisa olivat vierainamme omissa vastaavissa kekkereissäni. Silloin he jopa yöpyivät meillä. Nuo tässä alla  olevat kuvat otettiin kesämökillämme.

 

Liisa ja Pekka ovat vasemmassa reunassa etualalla. Muut mukana olevat ovat kiteeläisiä ystäviämme.

 

 

Pitopöytä Kattilakosken huvilalla. Tässä Pekka ja Liisa istuvat pöydän oikealla puolella taaimpina.

 

Viimeisen kerran Pekka oli pistäytymässä meillä ehkä  noin vuonna 2010, Kymestä oli bussilasti ihmisiä tutustumassa Keski-Karjalan matkailutarjontaan. Pekka soitteli kun olivat kierroksen siinä vaiheessa että Kiteen keskustan tuntumassa oli käynti muutamassa teollisuuslaitoksessa ja hieman vapaata aikaa. Kävin hakemassa Pekan kyytiini ja saimme ehkä tunnin verran rauhassa tarinoida kotonamme. Vielä muistan, että kävin sen jälkeen pari kertaa katsomassa Pekkaa ja Liisaa, kun moottoripyöräreissulla satuin ajamaan Kotkasta Kouvolaan.

 

Tapaamisemme moottoripyörämatkalla on ikuistettu ystäväpariskunnan  kotipihassa Myllykoskella.

Yksi muisto Pekasta on vuodelta 2008. Tulin Kouvolan Hankkijalle katsomaan Ford 5000-traktoria tilan pitoa jatkavan oman pojan huusholliin apukoneeksi. Pekka pyöräytti autollaan paikalle, arvioinnin lisätueksi. Kävi ilmi, että koneen aikaisempi historia oli Huovien naapurissa. Perunanviljelytilaa pitäneet veljekset, toinen aikoinaan SM-tason painija nimeltään Tapola, olivat edelliset omistajat. Kaupat tehtiin ja Ford on edelleen talon konekannassa.

 

Taitava konemies kun oli, Pekka oli luotettava apuri arvioitaessa kaupan kohteena ollutta traktoria. Oli kova pakkanen ja tammikuu 2008.

Joulukortit lähetettiin joka joulu puolin ja toisin. Erään kerran Pekka oli kirjoittanut kortin taakse puhuttelevan lämpimän lauseen "Veljeni Pekka, toivon sinulle kaikkea hyvää"! Saattaa kuulostaa kliseeltä sivullisesta, mutta minusta siitä henki aidosti sitä suurta lämpöä, jota Pekan persoona ympärilleen säteili.

Liisa-puolison puhelinsoitto oli samalla kutsu hautajaisiin. Ystäväni viimeiset vuodet olivat monien sairauksien aiheuttamana raskasta tuskien taivalta. Ihmeellistä voimaa hänessä siitä huolimatta oli. Kaikesta huolimatta hän jaksoi säilyttää valoisuutensa ja elämänmyönteisyytensä. Liikkuminen oli hänelle loppuun asti tärkeä tapa hoitaa kuntoa. Viime talvena hän kertoi päivittäisenä tavoitteena olevan kahdensadan metrin mittainen kävely rollaattoria apuna käyttäen. Silloinkin Liisan piti kulkea perässä pyörätuolin kanssa. Se oli tarpeen, kun monesti kesken kävelylenkin piti istuutua lepäämään.

Viimeisen kerran yhteydenotto tuli Pekan puolelta. Oli kevät 2018, hän oli pian lähdössä taas syöpähoitoihin. Ne olisivat tällä kertaa Helsingissä. Valitettavasti kunto oli jo niin heikko, ettei se enää kestänyt raskaita hoitoja. Omaisille oli raskasta tehdä päätös lääkärien esittämällä tavalla. Saattohoitojakso ei sitten ollut enää pitkä. Hautajaiset olivat elokuun 25.päivänä. Siunaus tapahtui Myllykoskella Välikankaan kappelissa.

 

Kukkia lasketaan puolison. isän ja ukin muistolle. Liisa lapsineen ja lapsenlapsineen ovat arkun äärellä.

 

Siunauksen suoritti paikallinen pappi Kouvolasta

 

Omaisten toivomus oli, että kukin kukkien laskija toisi arkulle vain yhden ruusun. Toivomus toteutui, mutta silti kukkia on paljon.

Hautajaiset ovat herkkä juhla, omaiset ovat silloin lähimpinä ja heidän tunteitaan pitää ensinnä kunnioittaa. Tiesin omaisten odottavan enemmänkin puheenvuoroja muistotilaisuudessa, mutta itse en rohjennut nousta ylös käyttämään puheenvuoroa Pekan muistelemiseksi. Ajattelin kuitenkin, että kun nuo muistelut jotka siellä kuultiin, olivat lähisuvun ja lapsuuden kumppanien kertomia, omat muistoni olivat niitä paljon myöhemmältä ajalta. Pekan persoona valottui kyllä hyvin kuulluissa puheenvuoroissa, ja mielestäni myös siunauksen suorittaneen papin puheessa.
   
Minua on kauan puhutellut Unto Kupiaisen runo Vanha viikate. Oman suvun  piirissä useimmat miehet ovat olleet viljelijöitä, setäni ja enoni ovat siinä joukossa. Tuota runoa olen joskus käyttänyt setieni hautajaisissa osana muistosanoja. Myös Pekan muistoruusun korttiin otin siitä runosta viimeisen säkeen. Aika paljon siinä runossa on niitä tuntoja, jotka liikkuvat omassa mielessä  elämän kalkkiviivoille itsekin tultuani.

Ajan rajan taakse siirtyneenä Pekka-ystävää meillä ei enää ole. Ei hän silti ole jäljelle jääneiltä täysin poissa, kaikilla meillä on hänestä mielissämme paljon muistoja. Ne kertovat meille vahvasta ja elämää ymmärtävästä miehestä. Hän oli turvallinen puoliso, hän oli hyvä isä lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Pekkaa oli saattelemassa myös hänen kaksi sisartaan perheineen ja iso ystävien joukko. Itse ajattelen, että oli johdatusta siinä, kun aikanaan tutustuimme toisiimme. Vaikka kilometreissä mitattavaa välimatkaa olikin paljon, kokemaamme veljeyteen sillä ei ollut merkitystä. Elämän loppuvuosina ystävyytemme sai uutta syvyyttä, kun yhteinen ymmärryksemme oli, että aikaa meillä oli jäljellä enää vähän.
Lepää rauhassa, ystäväni!

 

 Sippolan punatiilikirkko on upea ja juhlallinen temppeli. Sen vieressä on seurakuntatalo, jossa muistotilaisuutta vietettiin. Alakuvassa on muistotilaisuudessa mukana ollutta saattoväkeä, kaikkiaan noin kahdeksankymmentä Pekan ystävää.