Kalle Möttö, linjaliikennettä sydämen lämmöllä

Muistamme yhä Kiteellä linja-autoliikennettä harjoittaneen leppoisan miehen. Hän oli Viipurissa 1896 syntynyt Kalle Möttö. Isä oli syntynyt Kangaslammilla, mutta äiti kotoisin Kiteen Närsäkkälästä. Viipurista perhe siirtyi Ruskealaan Kallen ollessa 4-vuotias. Ruskealassa hän sittemmin avioitui ja lähti perheineen Helsinkiin. Vuosi oli 1925.

 

Kalle Mötön ensimmäinen bussi kuvattiin ehkä Kaalamolla 1930-luvun vuosina

ENSIMMÄISET TYÖPAIKAT olivat VR:n ratapihalla ja Pasilan Konepajalla. Tuttu mies perusti sitten limonaditehtaan vuonna 1926. Kuorma-auto oli jo tilattu ja samaan kauppaan kuului sille tarvittavan kuljettajan ajokorttikoulutus. Se sai Kallen innostumaan tarjouksesta ja autoilijan ura alkoi uudella kuormurilla limsan jakelu- ja tukkumyyjän tehtävässä. Entistä asiakaskuntaa ei ollut, joten automiehen piti pystyä valloittamaan uudet ostajat joskus jopa persoonallaan.

ERÄÄSSÄKIN PAIKASSA kahvilaa pitänyt rouva miltei tylysti ilmoitti, ettei hän uuden toimittajan kanssa asioihin lähde. Kalle huomasi kahvilan seinällä viulun ja mielenjohteesta otti sen käsilleen. "En ennättänyt jousella montakaan sointua tempaista, kun rouva jo muutti mieltään", Kalle muisteli myöhemmin. Pari kolme laatikkoa limonadia jäi jo silloin kahvilaan ja jatkossa rouvasta tuli eräs tehtaan vakioasiakas.

KUORMA-AUTONKULJETTAJANA toimiessaan Möttö oli jo hankkinut henkilöauton Helsingin taksiin. Kuskit olivat palkattuja, kun oma aika kului toisaalla. "Kovin monta kolaria ne miehet ennättivät sillä autolla ajamaan, vaikka Helsingissä siihen aikaan ei ihmeemmin vastaantulijoita ollut", oli Kallen eräs muisto Helsingin vuosilta. Kalle ajeli kyllä taksiaan jossakin määrin myös itse. "Tolppa" oli Kaivopuiston kupeella ja sen ajan kenraaleista Mannerheim oli useasti kyydittävänä. "Marskin" lähinaapureita olivat kenraalit Walden ja Malmberg. Monesti kävi niin, että ravintolareissuillaan kaikki kolme kenraalia olivat samalla kertaa Kalle Mötön kyydissä.

ÄIDIN JUURILTA kuului tietoa, että Sortavalan, Kaalamon ja Kiteen välillä linja-autoliikenteen alkanut yrittäjä oli luopunut puuhasta vain lyhyen ajan toimittuaan. Kalle oli ennakkoluuloton mennessään liikenneministeriöön kyselemään, josko saisi linjaliikenneluvat vapautuneelle reitille. Virkamies oli hyvin kohtelias ja asiat järjestyivät niin, että lupa-asiat olivat kunnossa jo keväällä 1930. Linja-autokin oli ostettu ja liikenteen aloittamispäivä lyöty lukkoon. Kallen puoliso oli ison talon tyttö Ruskealan Kumurista, siis tulevan reitin varrelta. Ratkaisussa oli paluuta oman äidin ja puolison juurille.

SIVUMENNEN sopinee kertoa, että helsinkiläisen limonaditehtaan töissä ennätti toimia myös Anna Möttö, Kallen puoliso. Ammattitaitoa oli niin paljon, että hän uskaltautui perustamaan pienen limonaditehtaan Kiteelle. On melko varmaa, että jo Sortavalan vuosina Möttöjen yksi lisätienesti tuli omavalmisteisten virvoitusjuomien myynnistä. Itse muistelen tuotteissa olleen ainakin kolme nimikettä. Niitä olivat portteri, omenalimonadi ja sitruunasooda. Siihen aikaan juomat pakattiin patenttikorkki-nimisillä sulkimilla varustettuihin, noin 0,4 litran pulloihin. Juomien siirtely myyntiin tapahtui rimoista naulatuilla kehikoilla, joihin mahtui joko 16- tai 20 pulloa kuhunkin. Niitä kehikoita nähtiin Möttöjen pihapiirin reunamalla Maljakivessä vielä sittenkin, kun juomabisnes oli jo lopetettu.

Kalle Möttö ja matkaharmoni. Mandoliinin viritys on käynnissä.

 

Mötön kesäseurat Maljakivessä joskus 1950-luvulla. Väkeä on paljon.

 

ENNEN SOTIA Mötön yritys kehittyi myötätuulessa. Matkustajia riitti ja autokannassa oli 1930-luvun lopulla jo kuusi bussia. Kalle itse muisteli tuon ajan olleen taloudellisesti hyvää yrittäjälle. Sotavuodet olivat oma lukunsa. Ne veivät Mötön ja hänen kalustonsakin rintamaoloihin. Sotien jälkeen liikennöitäviksi jäi lyhyitä tieosuuksia rajanpinnassa Kiteen ja Tohmajärven suunnilla. Olot olivat monella tavalla hankalat. Matkustavaisten piti päästä jo aamusta asioilleen Kiteelle, tai jatkaa sieltä Tohmajärvelle, Joensuuhun, ehkä Savonlinnaan. Sen turvaamiseksi Mötön bussit kuskeineen joutuivat yöpymään esimerkiksi Lahdenkylässä ja Valkeavaarassa.

 

 

Tämä kuva lienee otettu noin vuonna 1950. Pesosen Eino ja Sirkka Möttö olivat silloin kihlapari ja työskentelivät kuljettajan ja rahastajan työparina bussissa.

 

Mötön bulldoggi-Bedford, Eino Pesonen seisoo bussin vieressä vasemmalla.  Muistan monia bussikyytejä Potoskaan enolaan, joita enoja siellä oli peräti kolme. Joskus taas mentiin isän kanssa Tohmajärvelle. Usein matka jatkui junalla Joensuuhun ja illaksi päästiin samoja reittejä kotiin, useimmiten loppumatka taas Mötön linjurilla.

 

Mötön lasten serkku, tädin tyttö Maire Liukku saattoi hänkin toimia rahastajana Mötön autoissa. Kuvassa vasemmalta lähtien Maire, Oiva Taivainen ja Sirkka Möttö.

 

HENKILÖKOHTAISIA muistoja  Kalle Mötön linja-autoliikenteen ajoilta Pajapellon ukolla on paljon.Tulkoon tässä kerrotuksi niistä yksi: Kerran matkustimme Mötön kyydillä jopa porsaan hakuun Kontiolaan. Tosin silloin siihen tarvittiin vielä Juurikan kaupoilta lainattu Kauko Kostamon potkukelkka, jolla isäni kanssa noin 7 kilometriä suuntaansa ahkerasti potkutellen ennätimme Mötön auton kahden kirkonkylänreissun välillä  haalata Juho Tuhkaselta säkissä ostetun porsaan  parahiksi bussimatkalleen Kiteenlahteen. Se muuten saattoi olla ainoa kerta, että hartaasti toivoin "Mötön auton" olevan edes varttitunnin myöhässä. Kiirettä piti, mutta kyytiin ehdittiin!

BUSSIYRITYSTÄ hoidettiin Kiteelle siirtyneenä osaksi perhepiirin voimin. Kuljettajana oli jo 1940-luvun puolesta välistä lähtien vävy, vanhimman tyttären Sirkan mies Eino Pesonen. Kaija-tytön mies Oiva Taivainen taas toimi huollon ja remonttien parissa. Useita Kallen tyttäriä oli rahastajan tehtävissä. Maljakivessä sijainneen asuinpaikan ja bussivarikon naapureista löytyi lisävoimaksi monta kuskia.

 

Ruposen ja Mötön bussit Tohmajärven asemalla.

 

 

Pesosen Eino on näköjään lisäillyt öljyä Bedfordin moottoriin.

 

Töihin lähdössä. Leo Lassila Toivo Havukainen, Sirkka Pesonen ja Eino Pesonen.

KUUTOSTIEN VALMISTUMINEN vuonna 1959 muutti liikenneoloja jolloin Tohmajärven merkitys solmukohtana väheni. Joensuuhun suunnattiin maantietä myöten ja yleinen autoistuminen oli hyvässä vauhdissa. Kalle Möttö oli eläkeiässä. Perheessä tehtiin ratkaisu reittioikeuksien myynnistä M. Ruponen Oy:lle. Jäljelle jäi osa autoista ja toimintaa jatkettiin koululaiskuljetuksilla ja tilausajoilla.

KALLE OLI sydämellisen ystävällinen ihminen ja lämminhenkinen kristitty. Tosin hän toimi vapaaseurakunnan piirissä, mutta hyvässä yhteistyössä Kiteen seurakunnan kanssa. Kirkkokuoron laulajanakin Kalle oli vuosikymmenet. Hän järjesti vuosittain isoja herätysjuhlia Kiteen kirkolla ja ympäristön kylissä säestäen laulantaa pienellä matkaharmonillaan. Seuroissa oli paljon väkeä, kuten tämänkin tarinan yhdestä kuvasta voi päätellä. Pitäjällä kerrotaan liikennöitsijän luonnetta hyvin kuvaavasta tapahtumasta: Möttö meni autotalliin ja eräs kuljettajista oli rasvamontussa bussin alla noituillen kovasti. Mies ei ollut huomannut Kallen tuloa kunnes tämä rauhallisesti totesi: Tule Ville jo pois, ette te mahdu siellä porukassa touhuamaan!

 

Langokset yhteisessä kuvassa. Eino Pesonen ja Lauri Möttö,

 

 
Vuonna 1963 syttynyt tulipalo tuhosi hetkessä Mötön autovarikon ja myös paikalla olleet linjurit. Osa niistä oli Ruposen omistamia, mutta ainakin yhtä monta Mötön bussia koki saman kohtalon. Se oli paha takaisku vanhalle Kalle Mötölle, jolla silloin oli ikää  67 vuotta.

 

KALLE MÖTTÖ nukkui kuolonuneen 78-vuotiaana vuonna 1975. Yrityksen jatkajina on tätä nykyä Kallen jälkeen jo kolmas polvi. Hänen poikansa Laurin pojista Pekka on tullut tunnetuksi mm. OnniBus-nimellä tunnetun halpaliikenneketjun käynnistäjänä. Vanhempi veljes, Pertti, toimii bussialan yrittäjänä Kiteellä.

KUTEN ON JO tullut kerrotuksi, Mötön vanhin tytär oli Sirkka. Ihmeellistä elämän johdatusta voidaan  nähdä siinä, että Sirkka Pesonen sai iäisyyskutsun 5. päivänä tammikuuta 2018.
Kun laadimme tätä artikkelia menneen joulun alla yhdessä Veikko Pesosen ja hänen poikiensa kanssa, muistelin Sirkan hymyilevää ja ystävällistä olemusta. Erikoisesti näitä muistoja on niiltä vuosilta, kun Eino Pesonen ja Sirkka Möttö kihlaparina olivat kaksin ajoreitillä Kitee-Potoskavaara-Akkala-Tohmajärven asema. Todella iloisena ja ystävällisenä hän suhtautui meihin, kun sisareni kanssa Potoskavaaraan usein matkasimme. Luulen että silloin puhutaan vuosista 1950 ja 1951. Veikko kertoi silloin äidistään, että sama ystävällisyys ja herkkä hymy seurasivat Sirkkaa läpi elämän. Rauhaa hänen levolleen!  Hattu ei Pesosiltakaan ole jäänyt "kannonpäähän" . Einon ja Sirkan poika Veikko Pesonen kolmen poikansa kanssa jatkaa bussiliikennettä toiminimellä Kiteen Liikennepalvelu Oy. Kalustoa on huomattavan paljon.
 

 

Kiteen Liikennepalvelun klaustoon hankittiin joulun alla 2017 jälleen yksi uusi bussi. Tosin aivan tuliterä tämä Puolasta löydetty Volvo ei ole, mutta siisti se on niin päätä kuin sisältäkin.