Kesän sateet ja lämpimät kypsyttävät taas uuden sadon

Maisemaa kotipirtin ikkunasta. Pohjois-Karjalan vaaroilla ovat jo syksyn merkit. "Punertaa marjat pihlajain". Oman elämän ollessa ehtoopuolella näin entisenä viljelijänä katselee luontoa yhä maamiehen silmin. Suurta kauneutta ja luonnon täyteläisyyttä näkyy kaikkialla ympäristössä jo aamukahvipöytään. Syksystä löytää vertauskuvallisen rinnastuksen omaan elämänkulkuun. Vahinko vain, että se ei aina ole ollut samalla tavalla satoa kantavaa, kaunista, täyteläistä ja niin ylvästä kuin nytkin tässä ympärillä olevassa vaaramaisemassa.

Puutarhassa kypsyvät monenlaiset marjat. Karviaiset ja punaherukat odottelevat vielä muutaman viikon aurinkoa ja lämmintä säätä. Sitten ne ovat kypsiä poimittaviksi. Mutta jo ennen sitä poimitaan mehukkaita ja aromikkaita mustia herukoita.....

Ensimmäisenä kypsyvästä mustaherukasta päästään mehujen ja hillojen tekoon tänä kesänä elokuun puolessa välissä. Nämä marjat kasvavat kymmenisen vuotta sitten perustetussa puutarhassa.

Vaikka elo EU:ssa on muuttanutkin monta asiaa, viljelijä näkee työnsä tulokset samoin kuin tässäkin kylässä jo yli puolen vuosituhannen ajan. Yhteys luontoon, kunnioitus ihmisen ulottumattomissa oleviin tekijöihin, säähän, sateen ja poudan tasapainoon, on yhä olemassa. Vainiot vaalenevat. Kohta uusi sato ohrapellolta soljuu taas laareihin. Kiteenlahtea elokuun alussa 2009.