Kevät tuo kaksipyöräiset ajokit baanalle

Ensimmäinen oma ajokki oli NSU Superfox, nelitahtinen satapiikin pyörä. Itse olin ollut talven armeijassa ja työlomalle tulo 9.5.1957 sattui sopivasti samaan aikaan kun uusi pyörä oli noudettavissa joensuulaisesta liikkeestä. Ikä ei silloin vielä painanut: 10. toukokuuta täyttyi 18 vuotta!

Autoilua kesti alkaen tammikuusta 1961, jolloin vanha MZ-pyörä meni vaihdossa Austin Miniin. Keväällä 1975 kärpänen puraisi uudemman kerran ja siihen tarpeeseen tuli hankittua melko uusi Vespa. Toki se oli lapinkävijä, kun edelliskesänä eräs nuoripari oli huristellut sillä peräti Jäämeren rannoilla asti. Kuvassa ovat ostosta ihailemassa silloin 10- ja 8-vuotiaat seuraavan sukupolven edustajat, Katri ja Vesa-Pekka.

Otos on Pielisen ympäriajaon lähdöstä Liperin Kuoringassa kesäkuun ensimmäisenä lauantaina vuonna 2012. Nyt on jo takana liki 10 vuotta viimeisintä motoristikautta, joka alkoi juhannuksen aikaan 2002. Kuvan ajokki on omaa kunnostusta oleva ja pian museoikäinen, 1983-mallinen Honda GL650 Silver Wing.

Uusin ajopeli ikänsä puolesta on tämä Hondan 650-kuutioinen Deauville. Se on tullut kalustoon heinäkuun alussa 2011. Vuosimalli on 2002 ja omia ajokilometrejä siihen on  kertynyt kymmenen tuhatta lisää. Kaikkiaan ajokki on taittanut taivalta rapiat 80.000 kilomteriä ja kunto ei uutta juuri häpeä. Luotettavia nämä japanilaisajokit ovat, voi sanoa: merkistä riippumatta!

Kesäiset kokoontumisajot tuovat vaihtelua ikämotoristienkin kesään. Yllä on kuva Lieksan Timitranniemeltä vuodelta 2011. Siellä elokuun loppuviikkoina järjestetettävä Sudenajo on ollut liki kymmenen kesän säännöllinen käyntikohde. Kiteeläisporukkaa ovat  nuo kuvan keskiosassa olevat kaikki neljä, ja keskenään hyviä kavereita!
 

Vähän pitempää tarinaa motskarivuosilta, alkavan kesän kunniaksi!

Moottoripyöräilyni alkoi 18-vuotiaana kesällä 1957. Sitten oli autoiluaikaa tammikuusta 1961, mutta Vespa-skootteri tuli hankittua rinnalle kesällä 1975. Se myytiin pois 1982, kun oma tytär sai autonajokortin. Silloin Vespan vakuutus siirrettiin vanhaan kuplavolkkariin. Uusi motoristiaika alkoi juhannuspyhien aikana vuonna 2002. Silloin kävimme Jouko Murtosen kanssa Naantalissa ostamassa vuodelta 1981 olevan Hondan pienen matkapyörän mallia GL500 Silver Wing Interstate. Menomatkan istuin Joukon motskarin tarakalla - kuinkas muuten! Mallin valinta oli täysin sattumanvarainen, vaikka tavoite olikin hankkia japanilaisvalmiste niiden hyvän maineen takia.
     Saman pyörämallin versioita itselläni on ollut tähän mennessä jo kolme. Viimeisin, Honda GL650 Silver Wing, on 673-kuutioinen. Se on italiantuontia ja ostin sen projektikuntoisena Turusta keväällä 2010. Tehoa on 64 hv. Malli on 1983, joten museointi-ikä, nykyään 30 vuotta valmistusvuodesta, täyttyy 1.1.2014. Versio on harvinainen ja sen valmistusmääräkin oli pieni. Tarpeelliset kunnostukset museotarkastusta varten on jo tehty. Kaksi minulla aikaisemmin ollutta vuosimallin 1981 Silver Wing- pyörää olen myös museoinut ja niillä on nykyään jo uudet omistajat. Vuodesta 2006 on ollut rinnalla toinen, nuorempi ajokki. Nykyään se on Honda NT 650V Deauville vuosimalliltaan 2002. Ajokilometrejä siinä on tällä hetkellä kaikkiaan noin 80.000.
    Malleista puhuen olen tykästynyt matkapyöriin ja niissäkin huoltotarpeen kannalta edullisiin kardaanivetoisiin malleihin. Monet arvostavat moottorin suurta kuutiotilavuutta ja huimia tehoja, mutta seniori-ikäisen kuskin tarpeisiin noissa omissa pyörissänikin on tehoa riittävästi. Normaalit huoltotyöt olen tehnyt itse, mutta vaativimmat hommat on viisainta jättää ammattilaisille. Ajokauden päätyttyä olen, korjailutarpeen vielä muistissa ollen, tehnyt huollon seuraavaa kevättä varten, joten ajokauden kynnyksellä on yleensä vain pientä kunnostuspuuhaa.
     Moottoripyöräilyssä parasta on kosketus luontoon. Keväiset tuoksut koivunlehtien tullessa välittyvät aistittaviksi, samoin kuin monet muut luonnossa olevat asiat, jopa linnunlaulu, jos hyvin sattuu. Tosin sama asia merkitsee autoiluun verraten suurempaa turvattomuutta. Tiedetäänhän motoristin vammautumisriskin kolaritilanteessa olevan autonkuljettajaan verraten noin 20-kertainen. Se on syytä tiedostaa ja koskaan motoristi ei ajotilanteissa ole liian varovainen. Asia on esimerkiksi oman motoristikerhon, MC-Kiteen piirissä, huomioitu jokakeväisellä ennakoivan ajon koulutustapahtumalla. Siinä turvallisuuteen liittyvät asiat ovat tärkeimpinä esillä. Olen ollut kerhon jäsen yli 10 vuotta ja osallistunut sen toimintaan Ponutaival-talkoolaisena ja olen usein mukana myös kerhon omissa ajotapahtumissa.
     Meillä on oma samaa ikää olevien kiteeläismiesten ajoporukka. Tavallisimmin kolmen tai neljän motoristin joukkona olemme ajelleet eri puolilla Suomea. Kohteina ovat olleet erilaiset motoristitapahtumat tai muut kiinnostavat kohteet, kuten historialliset paikat ja museot. Etelä-Karjalan, Etelä- ja Pohjois-Savon ja Keski-Suomen mutkatiet ovat ainakin osittain tulleet kymmenen viimeisen motoristikesän aikana entistä tutummiksi. Parkanossa kävimme Honda-kokoontumisessa kesällä 2006. Veteraanimoottoripyörätapahtumiin on tehty matkoja eri puolille Suomea, kuten Jämsään, Punkaharjulle ja Imatran kupeelle. Jokakeväinen aktiviteetti on ollut osallistuminen perinteiseen Pielisen ympäriajoon, samoin kuin elokuun lopun käynti Sudenajossa Lieksan Timitranniemellä.

     Kesää kohti kilometrejä moottoripyörällä on kertynyt vaihtelevasti 8.000- 12.000 välillä. Kaksipyöräinen on kesäaikaan monesti korvannut auton ja siksi kauppaostoksillakin tulee usein pistäydyttyä motskarilla. Erityisen polttoainetaloudellinen ajokki moottoripyörä ei sentään ole. Keskimääräinen kulutus omissa pyörissäni on noin 5 litraa sadalle kilometrille. Se on kuitenkin selvästi auton vastaavaa lukua pienempi.
     Naisväki on lisääntyvä osa nykyistä harrastajajoukkoa. Omassa perheessä emäntä ei ole kaksipyöräisiin hurahtanut, vaan pysyttelee "penkkiurheilijana" taustalla. Yhteyksiä kotiin pidetään ajotauoilla puhelimitse, sillä kotona tuntuu olevan vähintään pieni huoli siitä, että papparaisten reissussa kaikki menee hyvin. 

     Toistaiseksi onnettomuuksia ei ole sattunut niiden noin sadantuhannen ajokilometrin matkalla, jotka itselle ovat syntyneet kesän 2002 jälkeen. Kaiken kaikkiaan harrastus on tuonut paljon uudenlaista elämänsisältöä ja ison joukon ystäviä ympäri Suomen. Motoristien joukossa on hyvä yhteishenki, jopa veljeys. "Liivijengit", jotka ovat mustanneet motoristien mainetta, ovat onneksi hyvin vähäinen joukko harrastuksen piirissä olevista.

    Meillä ikäpapoilla liivi on vain selänlämmike ja oman kiteeläisharrastajien joukon tunnus. Siinä porukassa on vain kunnon väkeä. Nuorempia ja varttuneempia. Kuten jo sanottu, naisväkeäkin on yleisnäkymää kaunistamassa ja se osa porukasta kasvaa vuosi vuodelta suuremmaksi!

Neljän vuoden blogihistoriaa

Hieman yli neljä vuotta siten, tarkasti 3.3.2009, kirjoitin ensimmäisen blogini otsikon Pajapellon nurkasta-alle. Kimmoke asiaan tuli silloin äsken perustetun verkkolehden Keski-Karjalan Neloset-puuhamiehiltä. Aikaisemmin tutut Esa A. Luukkainen ja Erkki Jormanainen asiaan yllyttelivät ja samalla avasivat itselleni näkymän täysin uuteen maailmaan blogikirjoittajien parissa. Sitä ennen hädin tuskin tiesin, mitä sanat blogi tai bloggaaja ylipäätään tarkoittivat. Alkuun innostus oli suuri, maaliskuussa 2009 syntyi kymmenlukuinen määrä juttuja, patoutunutta tarvetta kerrontaan oli siis ollut uinumassa. Nykyisin blogikirjoituksia syntyy enää harvakseltaan, hyvä jos keskiarvo on hieman enemmän, kuin yksi kerta kuukaudessa. Oma blogi on antanut mahdollisuuden hyödyntää eläkevuosina virinnyttä valokuvausharrastusta. Monilta matkoilta ja retkiltä kertynyttä kuva-aineistoa on päätynyt elävöittämään blogikirjoituksia. Monilla blogisteilla on kymmenittäin rekisteröityneitä seuraajia. Ilmiö perustuu suurelta osin vastavuoroisuuteen: Puolin ja toisin kommentoidaan toistensa kirjoituksia, jopa monin kymmenin kommentein yhtä kirjoitusta kohti. Itselläni kun tuo sarka on jäänyt kesannolle, kommentteja on ollut vähän. Lukijoita sen sijaan on ollut ilahduttavasti. Siksi tässä muutamia tilastolukuja: Kokonaismäärä katseluissa on tällä hetkellä hieman yli luvun 32.000. Lukijoitten tilasto kertoo katseluluvuista, että suomalaisia tuosta joukosta on tilanteessa 9.3.2013 29.817. Jenkeistä katseluja on 1079, Venäjältä 405, Ruotsista 188, Virosta 155, Saksasta 145, Ranskasta 100, Espanjasta 65, Britanniasta 62 ja Kanadasta 59. Lyhyemmissä tilastoissa ovat olleet mukana mm. Italia, Bulgaria, Valko-Venäjä, Ukraina, Balkanin pienet valtiot, Etelä-Amerikka ja Afrikan valtiot, kuten Kenia ja Etiopia. Myös australialaiset ja Uuden-Seelannin lukijat ovat joskus sivut löytäneet. Kokonaisuutena tilastointitapa sisältää myös virheen, sillä se ottaa luvussa  huomioon vain sen kirjoituksen, joka ensimmäiseksi kullakin lukukerralla avataan. Tavallisesti kävijä kuitenkin samalla kertaa silmäilee useampia blogitekstejä. Sillä perusteella on pääteltävissä, että luettuja kirjoituksia lukijamääränä on tilastoituneita huomattavastikin enemmän. Palautetta tulee harvakseen: eräs ranskalainen, 42-vuotiaaksi itsensä kertonut daami, lähestyi jopa sähköpostilla pari vuotta sitten ja esitti lähempää tuttavuutta perustellen: "kirjoitustesi perusteella uskon, ettet ole paha ihminen"! Helppo moinen tunnustus oli sillä tuntemuksella antaa, jos kaikki perustui kääntäjän avulla tehtyyn Pajapellon ukon kirjoitusten arviointiin. Kiteenlahti-kirjan tiimoilta olleissa yhteyksissä monet Etelä-Suomessa nykyään asuvat entiset kiteeläiset antoivat rohkaisevaa palautetta kertoessaan olevansa Pajapellon nurkasta-blogin aktiivisia lukijoita ja sanoivat välittäneensä linkkiä sivuille omien tuttaviensa tietoon. Ehkäpä puuhaa siksi kannattaa edelleenkin jatkaa! Monet kirjoitukset ovat painuneet pienen historiansa hämärään, mutta muutamat löydetään uudelleen ja uudelleen. Siksi liitän alle kymmenen-kärjessä listauksen. Vielä seuraavatkin kymmenen suosituinta ovat melko usein lukijatilastoissa esillä, mutta tässä kärki: Rautaa ja petroolia Puhoksessa ynnä kaksipyöräiste... 14.8.2010 1239 Viimeinen palvelus ystävälle 29.4.2012 962 Lapin lumoa ja Jäämeren rannikon jylhiä maisemia 1.10.2009 814 Suomen kesässä 4.7.2009, 1 kommentti 532 Kovia aikoja kohtiko Keski-Karjalassa? 8.1.2011 356 Ilo - ihmisen suuri voimavara 9.4.2009 317 Hietaniemi - kansallispyhättö 5.12.2009 283 Usko siirtää vuoria, Kalevi Keinosen suurtyö 24.11.2009, 1 kommentti 269 Elokuisia matkoja, seuraavaksi Baltiaan 7.8.2011 233 Vanhempaa ja uudempaa katseltavaa tekniikan parissa...  Tämä tarina, 5.8.2012 Puhoksesta, on koonnut kaikkiaan  222 lukijaa  ja sai kolme kommenttia.        Jokainen ylle listattu blogin nimi toimii myös linkkinä, jota klikkaamalla voi halutessaan käydä vilkaisemassa suosituiksi nousseita kirjoituksia.

Sukuseurat uusien haasteiden edessä

Ihmisten kiinnostus omiin juuriinsa on ponnistanut etenkin viimeisten parin vuosikymmenen aikana lukuisia sukukirjoja. ATK-pohjaiset lähteet ovat helpottaneet tutkijoiden työtä ja monet kansalais- ja työväenopistot ovat kouluttaneet ison joukon sukututkimuksesta kiinnostuneita. Saatu oppi on auttanut löytämään ja käsittelemään kullekin tärkeän oman suvun vaiheita. Kiteellä yrittäjänä toimiva sukututkija Ahti Kopperi on oman kertomansa mukaan saanut painettuja teoksia kunnioitettavan määrän, joka tässä vaiheessa on jo 14.000 sivullista sukutietoa. Lisää on kaiken aikaa tulossa.

Kuva yllä on Rapionmyllyn putouksen alapuolelta. Osa tarvittavasta energiasta otetaan edelleen oman turbiinin tuottamasta sähköstä, vaikka suurimmalta osalta laitos ja sen monet toiminnot saavatkin käyttönsä valtakunnanverkosta.

Havukaiset, Matikaiset ja Väistöt ovat eräitä sukuja, joiden historia on näin saatu kirjan muotoon. Jokainen näistä tässä esille otetuista kirjoista on massiivinen yli tuhatsivuinen teos. Paitsi sukututkijalle, myös kunkin sukuseuran puuhamiehille kirjaprojektit ovat merkinneet puurtamista valokuva-aineiston ja sukutarinoiden kanssa ja ennen kaikkea mittavaksi paisuneen  teoksen rahoittamisessa. Markkina tosin on useimmiten ollut melko hyvin ennakkoon tiedossa ja iso osa kirjoista on myyty pian  niiden ilmestyttyä. Silti painosta on useimmiten otettu "varman päälle", joten loppuerän markkinointi on tullut seuraavaksi, eikä niinkään vähäteltäväksi haasteeksi.

Uusi haaste taas on mielekkään jatkon löytäminen sukuseuratyölle. Kirjan valmistuttua on melko tavallista, että kiinnostus toimintaa kohtaan hiipuu, kokouksiin tulevan joukon määrä pienentyy huolestuttavasti ja jonkinlainen väsähtäminen alkaa leimata työtä. Viime vuosina rohtoa pulmaan on haettu yhteisistä matkoista.  Nyt ne tavallisimmin on suunnattu lähellä sijaitseviin ulkomaankohteisiin. Havukaisten sukuseura järjesti kahtena kesänä, vuosina 2010 ja 2011, matkat Baltiaan. Kohteina olivat Saarenmaa sekä Pärnu ja Riika. Mukana oli henkilöitä muistakin kiteeläistä suvuista ja ne kesätapahtumat koettiin onnistuneiksi. Mutta vielä jotakin uuttakin pitäisi löytää, toimintaan pitäisi löytää uutta hehkua. Siinä on jatkaville toimijoille haastetta kerrakseen!

Havukaisten sukuseura täyttää nyt vuonna 2013 jo 30 vuotta. Suurin osa perustajajäsenistä on edelleen toiminnassa mukana. Yllä oleva kuva otettiin kesällä 2005, siis kahdeksan vuotta sitten pidetyssä kokouksessa. Paikka oli Havukkalanmäki ja siellä silloin vielä toiminnassa ollut Kiteenlahden kyläkoulu. Vuotta myöhemmin, keväällä 2006, opinahjo sulki ovensa lopullisesti. Hyvä asia kuitenkin on se, että paikka on edelleen asutettu, nyt yksityisessä omistuksessa. Koulun lähellä on paikka, johon ensimmäinen kylään vakituisesti asettunut Havukainen perusti talonsa. Siinä paikassa onkin heinäkuussa 2005 paljastettu  suvun muistomerkki. Lisää tietoa: www.havukaistensukuseura.fi

Kesän 2013 sukukokous juhlavuoden merkeissä pidetään lauantaina 20.7. Juvalla Rapionmyllyn miljöössä. Ehkäpä kokouksen ympäristö on myllyn kahvilatila, josta otetut kuvat ovat tämän kuvatekstin ylä- ja alapuolella. Myllyn väki on luvannut tilojen riittävän, vaikka sukua tällä kertaa kertyisi paikalle paljonkin. Sitä tietenkin toivoo asiassa puuhaajana ollut sukuseuran nykyinen hallitus.

 

Näyttämöllä tapahtuu. Kuvaotos on joltakin edelliseltä kesältä, sillä Rapionmyllyn kesäteatteri on ollut ainakin kymmenkunta vuotta hyvin suosittu kohde, kun erilaiset yhteisöt tai yksityiset henkilöt miettivät kesäaikaisia käyntikohteita. Havukaisten kokouksen yhteydessä ohjelmaan kuuluu myös teatteriesitys, Mika Taluksen kirjoittama  Kerran vielä.

Tämäkin kuva on Rapionmyllyn koskesta. Se osa vedestä joka ei mene turbiinin läpi, tulee padon ylitse tapahtuvana virtauksena alapuolen vesistöön. Kosken kohina kuuluu myllypadon sillalta, ja on kuin viesti yli kahden vuosisadan takaa, jolloin myllypaikka oli vielä nuori. Näin kerrotaan, mutta jos menneitä vuosisatoja  vielä lisää tutkitaan, saattaa myllypaikallekin löytyä uutta ja nyt kerrotusta hyvinkin paljon vanhempaa historiaa.

Kiitosten aikaa - ja mitäs tämän jälkeen?

 
Kiteenlahti-kirja sai kyläjistöltä ja kauempaakin asuvilta hyvän vastaanoton. Helmikuun ensimmäisen viikon päätyttyä tilanne on se, että 500 kappaletta käsittänyt painos alkaa olla loppuunmyyty. Olen asiasta myönteisesti yllättynyt, ja tietenkin kirjan omakseen hankkineille hyvin kiitollinen!

Kirjan laadinnan yhteydessä monenlaiset kumppanuudet olivat suurena apuna. Siksi olikin luonnollista, että he ja heidän edustamansa yhteisöt saivat riittävän määrän vapaakappaleita. Prosenttiosuutena tuo määrä oli 20, eli viidennes painoksen koosta. En kanna siitä huolta, sillä mielestäni se osoittaa, että yhteistyössä mukana olleiden panosta on ainakin yritetty kohtuullisesti arvostaa. Uutta painosta ei ole näköpiirissä. Kustannukset ovat kohonneet sen verran, ettei ihan samalla 35 euron myyntihinnalla nykyisessä tilanteessa kirjaa enää pystytä tuottamaan. Mutta jos vaikkapa reilut 100 kappaletta olisi odotuslistalla, lisäpainatus tulisi uuteen harkintaan. 

Mikäli asiasta olisi kysyttävää, se tapahtuu kätevästi sähköpostilla (linkki!):  pekkahavukainen@suursaimaa.com tai puhelimitse 0500-428211.

 

Kiteenlahden kylän elämään on aikojen kuluessa kuulunut paljon asioita, jotka osin ovat jo saattaneet unohtua. Kyläkirjaa laadittaessa kertyi suuri valokuva-aineisto, joista melkoinen määrä piti kirjan koon muutenkin kasvaessa jättää myöhempää käyttöä varten. Tässä blogissa on esillä muutamia noista vielä julkaisemattomista otoksista. Ylinnä oleva kuva otettiin kylätoimikunta-aatteen alkuvuosina. Siinä kylän miehiä on hirsitalkoissa, jotka pidettiin ensimmäisen "paluumuuttajan" Kauko Väkeväisen rakennustyötä varten marraskuussa 1981. Kauko itse on etummaisena vasemmalla.

Paha vastoinkäyminen sattui Ala-Timolan talossa syyskesällä 1976. Lasten tulitikkuleikeistä alkunsa saanut tulipalo tuhosi navetan täysin. Sammutustyössä on Kiteen kunnan palomiehiä ja blogintekijä juoksee antamaan ohjeita paikalle juuri saapumassa olevalle säiliöpaloautolle.

Heikkolaatuinen pikkukuva tallentaa kylän historiaa 1950-luvulta. Kiteen osuuskaupan myymälauto tuo palveluitaan talon portaille asti. Tilanne ikuistui Havukkalanmäen Matin rappusten edessä.

Vauhdin hurmaa on tulossa. Kuva on Kiteen TT-ajojen lähtöpaikalta keväällä 1956. Kisoja pidettiin 1960-kevään koitoksiin asti. Lähtöä valmistelemassa näkyy olevan muun muassa Savikon Erkki Kankkunen lähtijäluettelopaperit käsissään. Tummatukkainen kapeakasvionen nuorukainen järjestysmiesnauha käsivarressaan on Rauno Rintanen, joka isänsä Onnin kanssa huolehti osuusmeijerin konehuoneen ja muun tekniikan toimimisesta kiteeläisesssä maidonjalostamisessa.

Lindankuja-nimellä tunnettu tienpätkä oli kuvaa otettaessa vielä ristimättä. Etualalla on osuusteurastamon hankintamies Simo Saukkosen ensimmäinen asuintalo, joka on yhä pystyssä. Uusi rakennus on myös alempana vasemmalla näkyvä valkeaksi rapattu autokorjaamokiinteistö. Ainakin me vanhemmat muistamme hyvin, kun saksalaissyntyinen Frans Betcke rakensi heti sotien jälkeen asuintalo-verstasrakennuksen ja toimi siinä vuosikymmeninä korjaamoyrittäjänä.

Yhä vanhempaa aikaa kohti mennään tässä kuvassa: Kiteenlahdessa kauppiaana toimnut Heikki Saukkonen laajensi taloaan useaan kertaan. Kolmannen laajennuksen jälkeinen kuva on otettu tieltä katsoen talon takaa puutarhasta päin. Komea talo tuhoutui tulipalossa talven 1961-1962 kovien pakkasten aikaan.

Palojoen Malisten rakentajaveljekset ovat vaihteeksi omalla työmaallaan. Alkuperäinen hirsitalo on osittain purettu ja se jäi erääksi osaksi laajennettua "pytinkiä", sen sisään. Heikki Malinen seisoo portailla etummaisena.

Tämä kuva tuo mieleen 1930-luvun pulavuodet.  Silloin vielä maantievarteen rakentamattoman seurantalon tontin vieressä tehtiin pinotavaranhakkuuta lähes metsää pilaten. Järkevintä olisi ollut, että silomännikköä olisi vain kohtuullisesti harvennettu. Rahapula taisi olla kirvestä ja sahaa käyttäneille tuossa tilanteessa määräävimpänä konsulttina!

Tälle kuvalle on olemassa kaksi mielenkiintoista, vaihtoehtoista selitystä. Joka tapauksessa tilanteena on kesäjuhlien harjoitustilanne ulkoilmaesitystä varten. Kuvan alkuperäinen omistaja oli Losolan Hilma Havukainen, sittemmin hankintamies Simo Saukkosen emäntä. Siten kuvassa saattaisi olla Kiteenlahden työväenyhdistyksen talo Partalan tienhaarasta. Se purettiin 1920-luvun lopulla. Epätodennäköisempi vaihtoehto on vanha kirkonkylän seurantalo Välttimäellä. Epätodennäköinen siksi, että kuvan omistaja ei niihin aikoihin vielä asunut kirkonkylällä.

Muistoja menneen vuoden 2012 varrelta

Monenlaista toimintaa ja tapahtumia vuodenkiertoon mahtuu. Tässä pienenä koosteena loppuvuodesta taaksepäin muutamia kuvia. Pikkujoulun merkeissä ikätoverien kesken ollaan tässä ja seuraavassa kuvassa Pajapellon nurkan mökissä. 

Alempana esiintyvää Kiteenlahti-kirja kuvaa ennakoiden tässä vielä kerran muistinvirkistykseksi asiaa koskeva linkki: Netissä voit kuunnella kirjateemasta Yle Areenan  osoitteessa  http://areena.yle.fi/radio/1753015

Motoristipapat saman pöydän ympärillä, ajankohta kuten edellisessä kuvassa, joulukuun alku 2012.

 

Sortavalassa olivat ystävyyskuoron 35-vuotisjuhlat 15.12. Tässä potretissa on juhlassa mukana olleita kuorolaisia Sortavalasta, Suojärveltä ja jopa Kiteeltä.

Kiteenlahti-kyläkirja julkistettiin lauantaina 24.11. Tässä sen laatija Pajapellon ukko esittelee työn tulosta ja kertoo teoksesta ja sen syntyvaiheista muutenkin. Yleisöä oli salin täydeltä.

Autoja mökin nurkalla. Etualalla oleva Honda palveli mökin väkeä moitteettomasti, mutta on nyt lähdössä oman Katri-tyttären ajokiksi Loviisan suuntaan. Muutamaa vuotta nuorempi ja helpommin kyytiin päästävä Foordi ottaa nyt pestin Pajapellossa tarvittavaan kyydinantoon.

Keväällä alkoi motoristiharrastus ja kuvat lähtevät nyt toukokuusta eteenpäin. Otos on MC-Kitee motoristikerhon kevätajon lähtökokoontumisesta kerhon omalla pihalla.

Kesäkuulla oli veteraanikuorma-autojen harrastajien valtakunnallinen tapahtuma Kiteellä. Kuva on otettu Tolosenmäessä Esa Halttusen omistaman Veekmas-tiehöylätehtaan alueella.

Tässä on muutamia vanhoja Zetoreita ja taustalla myös Valtra ja Ford-traktorit. Kuva otettiin Kuhmon perinnekonetapahtumassa heinäkuun lopulla.

Veteraanimoottoripyöräklubin ralli 2012 oli elokuun alussa Lappeenrannassa, tosin Imatran kupeessa Holiday Club Saimaa-alueella.  Kuvassa on muutama ikämotoristi, jotka harrastavat samaa vanhaa Honda-mallia, kuten itsekin olen värkkäillyt jo yli 10 vuotta.

Sieltä Saimaan rannalta löytyivät nämäkin pyörät. VMPK-kokontuminen elokuu 2012.

Kiteeläismotoristit kauden lopettajaisajelulla syyskuun lopussa 2012. Kuvauspaikka on, kuten muutenkin voi havaita, Arvinsalmen lossi.

Syyskesään mahtui vielä kahden päivän opintomatka Keski-Suomeen. Jyväskylän lisäksi pistäydyttiin myös Mikkelissä. Tämä kuva on Kyyhkylän päärakennuksen portailta. Entisen sotaveteraanien kuntoutustoinnan lisäksi paikka on nykyään monipuolinen matkailukohde taidenäyttelyineen ja muine nähtävyyksineen.

Palaamme vielä kerran kuoromuistoihin menneeltä vuodelta. Kuva on otettu lauantaina 7.7. Sortavalassa Seurahuoneen 550-paikkaisessa auditoriossa. Etualalla on Kiteen mieskuoron laulajajoukkoa

Yleisnäkymää Sortavalan laulujuhlien pääkonsertista sunnuntaina 8.7. Ystävyyden tunnuksina liehuvat rinnatusten Venäjän ja Suomen liput.

Kiteen mieskuoron laulajat esiintymässä Sortavalan laulujuhlilla päätapahtumassa 8.7.2012. 

Suuren surun päivältä on tämä viimeinen kuva. Kuoromme pidetty puheenjohtaja Teppo Mikkonen menehtyi lento-onnettomuudessa huhtikuun alussa 2012. Viimeinen palvelus ystävälle tehtiin  hautauspäivänä 28.4. Kuvassa Tepon tomumaja on kätketty maan poveen hänen kotikylänsä Rääkkylän Niemisen hautausmaalla. Omaiset ja ystävät ovat jättämässä viimeistä tervehdystä hautakummun äärellä. 

Joulublogi 2012 Pajapellon nurkasta

Loppuvuoden eräänä perjantaipäivänä sain tehtävän toimia Kiteen Kirja-Infossa "kirjailijavieraana". Omana tarjoilunani oli kuumaa glögiä ja pipareita. Kuulumisia vaihdettiin ja keskusteltiin asiakkaiden kanssa Kiteenlahti-kyläkirjasta ja parikymmentä kävijää halusi sen pakettiin jouluajan lukemiseksi. Tuokin tapaaminen oli minulle taas eräs uusi kokemus. Kiitos siitä!

 Joulun rauha alkaa laskeutua Pajapellon nurkkaan. Se tapahtuu nyt jo 17. kerran tässä pienessä eläkevuosien pirtissä. Talo oli uusi, kun heinäkuussa 1995 tähän pysyviksi asukkaiksi muutimme. Näkymä oli jotenkin hämärä, kun silloin ajatteli, millaisiksi eläkeläiselon loppuvuodet muodostuisivat: tätäkö vain - lopun ja lähdön odottelua? Jalat ainakin olivat jo  lopussa: nivelrikkodiagnoosi kaikissa jalkojen neljässä suuressa nivelessä. Tammikuussa 1998 leikattiin vasen lonkka ja sain siihen ensimmäisen proteesinivelen. Jatkoa seurasi marraskuussa 2002, nyt molemmat polvet saivat rautaa. Vielä viisi seuraavaa  vuotta osittain rampana ja lokakuussa 2007 viimein neljäs proteesi oikeaan lonkkaan. Silti kaikki menneet eläkevuodet tarkasta alusta 10. toukokuuta 1994 ovat olleet kaikkea muuta, kuin lopun odottelua. Syksystä 2002 alkanut uusi elämä kirjoitusharrastuksen parissa on avannut aivan uudet näköalat. Niin on tapahtunut omaa elämää ajatellen ja myös siinä, kun historia lähellä ja kaukaa on  alkanut näyttäytyä ihan uudessa - perin mielenkiintoisessa valossa.

Luopumista pitää silti joka päivä opetella. Omat voimat hiipuvat, ja tuoni niittää satoa ikätoverien joukossa: Viimeisin iso menetys tapahtui keväällä 2012. Olimme Teppo Mikkosen kanssa läheiset ystävät. Vajavaisenakin hänen lähellään oli hyvä olla, hyväksyttynä, tasaveroiseksi itsensä kokien. Vielä hänen poismenoaan edellisen päivän olimme yhdessä, monia suunnitelmia tehden ja vireillä olleita asioita yhdessä hoidellen. Luin automatkalla Tepolle erään luonnostekstin, sen jonka olin laatinut Kiteenlahti-kirjaa varten rakennusneuvos Tauno Huhtilaisesta. Teppo kuunteli pitkän jutun keskeyttämättä. Sitten hän totesi kannustavasti: elävää kerrontaa! Sekin antoi voimia. Seuraavan päivän iltana olin jo vaimoni kanssa laivaristeilyllä ja juuri saapumassa Tallinnaan. Samaan aikaan, noin klo 21.00, sain tekstiviestin, myös kuorotoverilta, Matti Saukkoselta: Teppo Mikkonen ja toinen ystäväni Esa Pykäläinen ovat tänään iltapäivällä menehtyneet lento-onnettomuudessa!

 Lähes kaikki sinä päivänä mielessä olleet muut asiat menettivät hetkessä merkityksensä. Jälleen kävi toteen ison kirjan sana: Kun tuuli käy heidän ylitseen ei heitä enää ole! Onneksi meillä edelleen ovat ominamme noiden hyvien ihmisten muistot. Osaisimmepa ammentaa niistä rakennuspuita ja oppia oman elämämme lopputaipaleelle!

Haluan sydämellisesti toivottaa kaikille ystävilleni ja lukijoille mitä parhainta, lämpöä, lepoa ja läheisyyttä antavaa joulua, ja onnea tulevalle uudelle vuodelle 2013!

Joulurunoa ei Pajapellon nurkassa tänä vuotena syntynyt. Siksi pitää antaa suunvuoro paremmille osaajille - sellaisille, jotka ainakin omaan elämääni ovat osuvilla säkeillään paljon vaikuttaneet:

Juhani Töytäri

Tämä, varsinkin Positiivareista tuttu runoilija, herätti minut
näillä säkeillään – varmaan jo kaksi vuosikymmentä sitten:

Ei koskaan voi nauttia valmiista viljasta,
ei koota kypsiä tähkäpäitä
Jos ensin ei pellollaan uurasta
ja vakoihin vuodata kyyneleitä

Tässä kauniin ja ruman maailmassa
emme niittää voi mitä mielimme
Vaan elämän pelloilta korjaamassa
käymme sen, minkä itse kylvimme

Timo Töyrylä:

Keski-iän kynnykselle päässeen,

silti vielä nuoren miehen alkuetapilla
syntyneitä mietteitä, jo 1950-luvulla:

Eloni mittaan paljon
syntiä tehdä taisin -

vaan tekisin, tekisin jälleen,
jos uudelleen alkaa saisin!

Unto Kupiainen:

Vanha viikate

Monisäkeinen runo kuvaa vertauksellisesti ihmiselämää vanhan viikatteen miettein.

Voimat ovat uupuneet, enää muistot ovat jäljellä. Tässä muutama säe runosta vanhan miehen mietteinä, miltei kuin omiani:

Kauan sitten heinäkuisin öin

terä hionnasta kiiltävänä,
sateen tieltä korret poikki löin
voittoisana, kaikki viiltävänä.
Terää heilutteli nuori varsi
vavahdellen hurmaa elämän,
- lahos puu, pois varren aika karsi,
itse myöskin kohta häviän
ruohonkorretkin nyt kosteat
viikatteet ois mua kovemmat.
- - - - - -
Yks on lohtu, helmaan heinäpellon,
jota loppuun saakka rakastan,
uinun helistessä kissankellon,
viereen horsman punaa pursuvan.
Keinuun nukahtaen suuren suven
kuuntelen nyt ääntä pisarain,
unohtaen täysin ruosteen ruven,
uneksien kauneudesta vain.
Kaataa minut solistessa veen
niitto kestävämmän viikatteen.
- - - - - -
Kaikkiviisas niin on luomistyössään
suuren säännön pannut kaikkeuteen;
päivän pään saa kukin kerran yössään,
kaiken kohtaa viilto viikatteen.
Tuskan kuinka jaksaisinkaan kantaa,
kiihko riemuun kuinka muuten ois,
jos en tietäis: täytyy kohta antaa
molemmat ne täydellensä pois.
Vasta alla suuren Viikatteen
elämä saa arvon täydelleen.

Havukaisten sukuseuran juhlavuosi on aatossa

Havukaisten sukuseuran muistomerkki paljastettiin Havukkalanmäelle 2.7.2005. Kuvassa on juhlakansaa - tietenkin Havukais-sukua

Havukaisten sukuseuran 30v. juhlavuosi on aatossa
Kesällä 2011 tehdyn Baltianmatkan yhteydessä viitoitettiin tulossa olevan juhlavuoden ohjelmavaihtoehtoja. Etelä-Suomesta mukana olleet Havukaiset toivoivat kesän 2013 kokouspaikaksi seutua, josta suvun esi-isät aikanaan Karjalaan muuttivat. Rantasalmen "juuria" lähellä on Juva ja varsinkin Rapionmyllyn hieno kesäteatteripaikka. Se onkin suunniteltu juhlakokouksen miljöö heinäkuun kolmantena lauantaina, 20.7.2013.  Marketan, Reetan ym. päivänä!

Juhlapäivän antiin kuuluu aamupäivällä pidetyn kokouksen jälkeen sukuseuran tarjoama lounas, tällä näkymällä kermainen lohikeitto. Kesäteatteri alkaa klo 14.00 ja esityksen väliaikakahvit kuuluvat myös sukuseuran maksamaan etuun. Kiteeltä järjestetään vapaa bussikuljetus, johon mahtuu mukaan noin 50 henkilöä. Muualta Suomesta tulevat joutuvat itse kustantamaan matkansa, mutta muulta osin ilmaisedut ovat yhteiset. Esitettävä Kerran vielä-teatterikappale on parisuhdeongelmia, erehdyksiä ja erilaisuutta  huumorin keinoin kuvaava musiikkinäytelmä, jonka on ohjannut tunnettu näyttelijä- ja elokuvaohjaaja Erkki Saarela. Käsikirjoitus on Mika Talukselta ja musiikin on säveltänyt Markus Fagerud. Näyttelijät ovat valtakunnan kuuluja alkaen Ossi Ahlapurosta ja neljästä muusta entuudestaan tunnetusta osaajasta. Sukuseuran tiedote pyritään saamaan matkaan helmikuun puolessa välissä. Siinä annetaan tarkemmat ohjeet ilmoittautumista varten sekä lopullinen 30v. juhlapäivän ohjelma.

Kiteeläisjuuret  ja Kiteenlahden kylä yhdistävät suurta osaa Havukaisten suvusta. Sukuseuran nykyinen  puheenjohtaja Pekka Havukainen sai marraskuun lopulla 2012 valmiiksi koviin kansiin sidotun 350-sivuisen kyläkirjan Kiteenlahti - Vatjan perukasta maakunnan maito- ja maisemakyläksi. Kirjan painos  ei ole kovin iso ja jo kahden ensimmäisen myyntiviikon aikana puolet kirjoista on löytänyt ostajansa.  Kirjassa on historiatekstin ohessa 335 valokuvaa, joista 82 on väreissä ja painettu kirjan keskiosan 40-sivuiseen liitteeseen taidepainopaperille, joten värien toistuminen ja painoasu ovat todella tasokasta työtä. Havukaisten sukuseuran jäsenet, jotka asuvat muualla kuin Kiteellä, voivat tilata kirjan Pekka Havukaiselta. Kirjan hinta on 35 euroa. Lisäksi tulee 7 euron postimaksu ja 2 euron hintainen pehmustettu postituskuori kulmavahvistettuna. Kokonaishinta kirjeluukusta tipahtavalle yli kilon painoiselle teokselle on siten 44 euroa.  Kirjoittaja pyytää asiasta kiinnostuneita ottamaan lähiaikoina yhteyttä puhelimitse numeroon 0500-428211 tai sähköpostilla pekkahavukainen@suursaimaa.com.

Kirjateemaa on käsitelty myös Yle Pohjois-Karjala-lähetyksessä 26-27.11. Pekka Havukaisen haastattelu on edelleen kuultavissa Yle Areenassa Ja linkki radio-ohjelmaan on kirjoittajan blogiosoitteessa kankaalanpekalta.blogspot.com
Nopea toiminta varmistaa kirjan saamisen. Jos kirjaerää on jäljellä vielä heinäkuussa 2013, teos otetaan sukutuotteiden myyntipöydälle sukokouksen yhteydessä.

Tulossa olevan juhlavuoden sukuterveisin, Pekka Havukainen, Havukaisten sukuseura ry:n puheenjohtaja.