lauantai 23. kesäkuuta 2018

Kesän 2018 näköalapaikka - juhannus

 
Pajapellon nurkan pihakukkina on muitten joukossa ruusupensas jonka punaisilla kukilla haluan tervehtiä blogini uskollisia lukijoita aurinkoisena juhannussunnuntaina 2018. Vielä tässä vaiheessa ajatukset kesän tuottaman sadon osalta ovat toivoa täynnä. Toivottavasti tuo ei häpeään joudu!
 
Niin entinen viljelijä kuin olenkin, seepra ei raidoistaan pääse!
Huusholli nykyisillä jatkajilla on kyllä ihan hyvissä käsissä ja huolekasta tilanpitoa on ollut näin ikäpapparaisena mukava seurailla. Uuden isäntäväen karja-aitoja muutellessani olen ollut huolissani laitumien ehtymisestä. Olen ollut viljelijänä "jonniinlaisessa" vastuussa ainakin talvesta 1957 kevääseen 1994. Vastaavaa yli kuukauden mittaista kuumaa ja sateetonta ajanjaksoa sille ajalle eikä pojan isännyyden ajan 24-vuotiselle kaudelle ole aiemmin sattunut.

 
Mansikkamaa tuvan nurkalla on vain aarin kokoinen. Silti satoa on ainakin neljänä kesänä tätä ennen saatu riittävästi niin tuoreina syötäviksi kuin säilöttäviksikin mansikoiksi. Ensimmäiset maistiaiset on jo saatu. Nyt pitää taas virittää verkkokatos suojaksi. Muuten rastaitten parvet napsivat kypsät marjat pois sikäli kun niitä joutuu. 
 
 
Raakileita on todella paljon. Kahdesti mansikkamaa on sateita odotellessa jo kasteltu verkostovedellä. Pikku sadetin yltää kahdella siirrolla kastelemaan koko alueen ja vielä emännän salaatti- kesäkurpitsa- ja kurkkupenkit siinä ohessa. 

    Tuorerehusato oli suoraan sanoen olematon. Kankaalassa käsiteltiin tuorerehunurmea 17,5 hehtaarin ala. Kertynyt sato siilossa oli noin yksi kolmannes normaalista. Onneksi löytyi muutamia lisähehtaareita tutulta viljelijältä naapurikylästä. Vanhaksi menossa jo, mutta kelpaa ainakin nuoren karjan ja ummessa olevien lehmien eteen. Laitumien mahdollista kasvua odotellessa lehmät on pidettävä öisin navetassa ja ruokittava niukkojen varastojen säilörehulla. Kiteenjärven ranta-alueiden tuntumassa olevia nurmia tuhosivat ainakin 30 hehtaarin alalta valtavat valkopostihanhien parvet. Ne suvaitsivat poistua viljelmiltä vasta toukokuun 25. päivän jälkeisellä viikolla.

 
Sunnuntai 24.6. Hyypii on rasvatyyni. Maisemassa henkii sydänsuven juhla.


Kiteeläiseen kulttuurimaisemaan kuuluu tämä suosittu kuvauskohde. Selkuenmäeltä Kiteenjärvelle avautuvassa näkymässä etualalla on Rannan Pietaristen pieteetillä varjeltu pihapiiri.
 

Mistähän tämä järvenrantanäkymä on löytynyt? Helpotetaan arvausta: kuva otettiin maantienvarresta Havolan mutkan takaa kohti Karppalan ranta-asutusta. Tämäkin juhannuksena 2018.

Jokainen ymmärtää, että taakse jääneen juhannusviikon puolessa välissä iltaan ja yöhön luvattu sade oli enemmän kuin toivottu. Menimme mökille saunanlämmitykseen vähän niin kuin sadetta vastaan. Niin kuin oli luvattu, ensimmäiset pisarat saatiin noin klo 16.00. Oli vahva toivomus siihen, että kun on luvattu "runsasta sadetta" klo 19.00-20.00 aikaan, tuo todella toteutuisi. Toteutuma oli reippaat kymmenen milliä. Pahimmassa hädässä silläkin on merkitystä. Oraat ottivat uutta vauhtia jo lähes pari viikkoa sitten saadusta noin 15 millin sateesta.
    Takana ovat juhannusajan luvatut sateet. Kokonaiskertymäksi tuli taas tuo maaginen 15 milliä vettä. Harras toive on, että vielä  muutama hyvä, entisiä runsaampi, sadejakso niidenkin päälle saataisiin. Silloin toinen ja ehkä kolmaskin tuorerehusato saattaisi olla pelastettu ja karjalle olisi ensi talvenakin riittävästi märehdittävää.
    Sään ääri-ilmiöt ovat näköjään tulleet jäädäkseen. Kaksi edellistä kesää olivat niin runsassateisia, että iso osa sadosta jäi peltojen märkyyden takia monelta viljelijältä korjaamatta ja talven alle.

 
Hiidensaarentien suunnasta avautuu näkymä osuudelle josta Kiteenlahden maisemakylän ensimmäinen taloryhmä kohtaa kirkonkylän suunnasta tulijan. Vasemmalta lähtien talot tunnettiin aikaisemmin nimillä Kalmistolan Toropaiset, Järvelän Pekka Havukainen, sitten Juho Kohonen ja Kuusikkolan Arvo Hakulinen.

 
Sedällä ja sittemmin hänen pojallaan olleet Suopirtin tilan viljelykset ovat palanneet osaksi Kankaalan tilaa. Siitä ne erotettiin 1930-luvun puolessa välissä. Kuvan oikeassa reunassa kulkee tilan Notkolan puoleinen rajaoja. Kuva kertoo lahjomattomasti säilörehunurmien tämänhetkisen kunnon. Maapohja on tuskin sängen peitossa. Tältäkin alalta kuitenkin odotetaan kesän mittaan vähintään toinen, ehkä kolmaskin nurmisato. Paljon on edelleen vain hyvien toiveitten varassa.
.
Vuodet eivät ole veljeksiä, sanoivat vanhan ajan miehet. Nurmiviljelyssä on yksi hyvä asia se, että kun parhaassa tapauksessa voi yrittää jopa kolmen sadon korjaamista, kesän myöhemmät kuukaudet saattavat pelastaa joskus huolestuttavistakin satonäkymistä. Siihen pitää taas kerran uskoa. Viljanoraat saivat pienen piristyksen, kuten aiemmin mainitsin. Edellisessä blogipäivityksessä olleesta kuvasta voi päätellä, että järvenrannan tasankopellolla oleva yli 4:n hehtaarin ohrakylvös oli vain osittain orastunut vielä kaksi viikkoa sitten.


Iso muutos kahden viikon aikana. Kesäkuun alussa tämä ohrakylvös näytti toivottoman huonolta. Kaikkiaan 30 milliä vettä pelasti orastumisen jatkon niin, että vaikka harvoja paikkoja edelleen on, yleisnäkymä on melko hyvä. Kasvuston väri kertoo ettei hiesupohjainen pelto ole kylvötöissä tiivistynyt liikaa, juuristo saa happea ja maan typpitasokin näyttää sopivalta

    Tuo kerrottu kesäkuun toisen viikon, kasvukauden ensimmäiset 15 milliä vettä, saivat aikaan sen, että oras alkoi tasaantua merkittävästi. Jos kesän jatko on suotuisa, saattaa olla että sekin pelto tuottaa vielä tuollaisen ainakin 2500-3000 kilon hehtaarisadon. Sekin on tyhjää parempi. Ohralla on hyvä versontaominaisuus suotuisissa oloissa. Jos lämpöä ja kosteutta jatkossa on sopivasti, kohtalaista jyväsatoa voi odottaa myös kiteenlahtelaisisäntien kaurahalmeista.
 
          ¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

 
Ensin laivalla Tallinnaan ja sitten saman päivän iltana bussilla Toilan kylpylämajoitukseen. Siitä se sukuseuran matka Itä-Viroon tulevan  elokuun 6. päivänä alkaa.
 
 
Monia onnistuneita ja sellaisina muistoihin jääneitä matkoja etelän suunnan sukulaisvaltioon on vuosien mittaan tullut tehtyä. Tässäkin on eräs näkymä sieltä. Porukkamme kahvittelee kesäisessä ulkoilmaravintolassa.

Havukaisten sukuseuran matkaan on aikaa kuutisen viikkoa. Maanantaiaamun 6.8. lähtöä Kiteeltä jouduttiin aikaistamaan. Ajoreitti muuttui lähtijäjoukon kokoamisen takia kulkemaan Heinolan ja Lahden kautta. Siksi starttaamme Kiteen ABC:ltä jo klo 03.00 aikaan. Lähtijöitä on noin 50 ja kaikki matkaohjelmaan liittyvät varaukset etelänaapurissa on sähköpostein uudemman kerran vahvistettu. 
    Jokainen lähtijä tuo matkalle oman panoksensa myös onnistumisen hyväksi. Uskon, että kesäinen Itä-Viron retkemme antaa meille paljon uutta tietoa tuosta meille monille aikaisemmin vähemmän tutusta alueesta. Suuri anti on eri puolilta Suomea kokoontuvan joukon yhdessäolon kokemus. Se on tullut monilla aikaisemmilla matkoillamme todetuksi.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Ääri-ilmiöstä toiseen

 
Syksyn 2017 puinnit käynnistyivät sadekesästä huolimatta melkoisen hyvässä säässä. Sitten alkanut sadekausi kesti yhteen menoon kaksi viikkoa ja aiheutti suuret laatutappiot sekä pahoja ongelmia puinteihin. Kuva on entiseltä Kalmistolan Toropaisen pellolta, Kiteenjärven laskussa syntyneeltä tasangolta.
 
Kahtena viimeisenä syksynä viljelijät ovat saaneet taistella harvinaisen ongelman kanssa: hyvissäkin salaojissa olevat pellot olivat niin märkiä, ettei puimuri tahtonut pysyä pinnalla. Pitkään jatkunut sadekausi etenkin syksyllä 2017 esti puinteja niin, että pellolla tapahtunut tähkäidäntä pilasi monen isännän rehusadon laadun eläimille kelpaamattomaan kuntoon. Syyskynnöt jäivät märkyyden takia lukuisilla tiloilla pahasti kesken.

 
Toukotyöt etenivät keväällä 2018 hyvää vauhtia. Pellot kuivuivat nopeasti ja kylvöt saatiin tehdyiksi lähes ihanteellisissa olosuhteissa.

Kevät 2018 alkoi suotuisissa merkeissä. Pellot kuivuivat nopeasti muokkauskuntoon ja rästiin jääneitä kyntöjä päästiin keväällä jatkamaan tai muokkaamaan peltoja muilla menetelmillä kylvökuntoon. Myöhäiseltä vaikuttanut kevättöiden käyntiin lähtö kurottiin hyvissä olosuhteissa nopeasti kiinni. Monella viljelijällä touot olivat maassa jo toukokuun kolmannen viikon lopulla. Turvemaiden kylvökset tulivat nopeasti oraalle. Sadetta ei saatu pisaraakaan toukokuun viikkoina. Savikoilla ja hiesupohjaisilla pelloilla muokkauskerros kuivui liikaa. Orastuminen hidastui ja on peltoja, joiden oraissa on suuria itämättömiä läimäreitä. Saattaa olla, että joissakin tapauksissa normaalia orasmäärää ei saavuteta. Se vaikuttaa tietenkin satoon. Ja jos myöhemmät sateet saisivatkin aukkopaikat orastumaan, tuloksena on epätasaisesti tuleentuva vilja - paljon vihreitä jyviä vielä puintiaikaan ja siitä johtuen suuret kuivatuskustannukset.

 
Hiesupohjaisella pellolla oraissa on paljon aukkoja vielä kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Tiistaina 5. kesäkuuta tullut noin 10 millimetrin sademäärä tuli tositarpeeseen. Se ei pelasta kaikkea, mutta antaa kasveille muutaman päivän levähdysajan. Toivon mukaan lisää vettä saadaan lähipäivinä. Nurmien kehitys on pitkän kuuman sääjakson takia parisen viikkoa edellä normaalista. Timotei on tulossa tähkään. Vahinko vain, että kasvustoissa on silti hyvin vähän korjattavaa. Lisää kasvua on odoteltava sadon vanhenemisen uhallakin.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

  
Mutta huolet pois ja iloisiin asioihin: Hieno tapahtuma ja todella kaunis sää! Lauantaina Kiteelläkin juhlittiin kevään ylioppilaita. Omasta perheestä pojan ja miniän kolmas tytär oli nyt lakitettujen joukossa. Kahtena tätä edeltäneenä keväänä on juhlittu vanhempien sisarten ylioppilaaksi pääsyä. Ylioppilaita ja muuta väkeä Kiteen lukion pihalla juhlan päätyttyä.
 
 
Kevään ylioppilaat yhteisessä potretissa lukion seinustalla. Tänä keväänä lakin Kiteen lukiosta sai 46 nuorta.
 
 
Lippu liehui tangossaan Kankaalan talon pihalla.