Sydänkesän laulu, voisiko sen paremmin sanoa?

 

Siell´on kauan jo kukkineet omenapuut 

 

Kun avaa oven ja astelee ulos kotipihan aamuun alkuviikon sateiden ja niitä seuranneiden lämpimien päivien jälkeen, tuntee olevansa etuoikeutettu. Kylmä alkukesä sai kaiken kasvuston olemaan odottamisen tilassa, kuin valmiiksi ladattuna: Täältä tullaan vielä. Nyt se aika on käsillä. Sireenit puhkeavat juuri kukkaan. Omenapuut ovat olleet valkoisena pilvenä jo muutaman päivän ajan.

V.A. Koskenniemen iki-ihanaan runoon ei tarvitse mitään lisätä. Suomalaisuusmies Toivo Kuula ennätti lyhyeksi jääneen elämänsä aikana loihtia siihen runon arvoa vastaavan sävelmän. Siksi niin runo, kuin siitä tehty laulu puhuttelevat meitä näin sydänsuven sunnuntaina, kun odotamme nyt vielä edessä olevaa juhannusta.

Siell' on kauan jo kukkineet omenapuut,

siell' on siintävät seljät ja salmien suut,

siell´on vihreät metsät ja mäet,

siell' on vilposet illat ja varjokas koi,

siell' on lintujen laulu, mi lehdossa soi,

siell' on kaihoja kukkuvat käet.

Mun on mieleni nääntyä ikävään,

kun tiedän, kun tiedän ma kaiken tään

ja ma kaihoten kaipaan sinne

ja mun sieluni silmin ma nään sen näyn,

salot vihreät metsät, jos katuja käyn,

jos kuljen, kätkeyn minne.

Ja mun huoneeni käynyt on ahtahaks

ja sen ilma niin kumman painavaks

ja ma syömmessä toivon jo salaa:

tulis syksy ja metsät ne vihreät veis,

tulis talvi ja lumin ne peitteleis –

kai silloin mun rauhani palaa.

Klemetti-opiston kamarikuoron tulkintaa kesästä kertovasta laulusta voi kuunnella täältä: https://www.youtube.com/watch?v=CVnw82jYtCE


 

Kiteenlahden entiset koululaiset kokoontuvat 6.8.2017

 

Kiteenlahden koulu joka aloitti syksyllä 1905, tuli suureen tarpeeseen. Paljon oppilaita oli 1920-luvun alussa, jolta ajalta on tämä kuva. Opettajapariskunta Eemil ja Viola Nikkonen istuvat eturivissä.

 Kiteenlahden koululaisten muistelutapaaminen lähestyy

Viime talvesta lähtien on suunniteltu menneitten aikojen koululaisten yhteistä tapaamista Kiteenlahdessa. Ajankohdaksi on valittu sunnuntai 6. elokuuta. Kylällä toimi parhaimmillaan kaksikin koulupiiriä. Tapahtuma on yhteinen ja koskee kaikkia kynnelle kykeneviä entisiä oppilaita.

Sunnuntaiaamu aloitetaan yhteisellä bussikierroksella Kiteenlahden maisemakylän kiinnostaviin kohteisiin. Sen jälkeen syömme rantakalaa Partalan museopihapiirissä. Iltapäivän vietämme yhteisiä muistoja kertaillen seurojentalolla, jossa tarjotaan osallistujille täytekakkukahvit.

    Tarkemmat tiedot ilmoittautumista varten ovat Koti-Karjalan tässä numerossa olevassa ilmoituksessa. Lisäksi asiaa koskevaa tietoa löytyy myös internetistä. Siellä sitä tulee olemaan blogissa Pajapellon nurkasta. Noitten sanojen googlauksen lisäksi nettihaun toisena vaihtoehtona on "virallinen" blogiosoite kankaalanpekalta.blogspot.com

   Järjestäjät tarjoavat tilaisuuden muutamille valmistelluille muistelupuheenvuoroille seurojentalon kahvittelun lomassa. Lyhyitä ja koulunkäyntiin liittyviä muistoja voivat muutkin varautua siellä kertomaan. Kiteenlahden kyläyhdistys ja muut tapahtuman puuhaajat odottavat elokuun ensimmäisenä sunnuntaina paikalle isoa joukkoa kyläkoulun entisiä oppilaita.

 

 

Kiteenlahdessa toimi 1950-luvun alkuvuosista lähtien toinen koulu seurojentalolla. Lopulta tämä Heinsyrjän koulupiiri lakkautui ja yhteiseen kouluun Havukkalanmäelle palattiin 1970-luvulla. Kuva on seurojentalolta 1960-luvun alussa. Vasemmalla seisova opettaja on Pekka Lehtonen.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Ilmoittautumisohjeet ja suunniteltu ohjelma koululaisten muistelutapahtumaan:

Kiteenlahden koululaisten muistelutapahtuma järjestetään sunnuntaina 6.8 2017.

Ilmoittautumiset voi tehdä puhelimella numeroon 0500-428211. Lisäksi ilmoittautumisen voi hoitaa sähköpostilla osoitteeseen kankaalanpekka39@gmail.com

Bussikierros järjestetään mikäli löytyy riittävä määrä lähtijöitä. Mukaan mahtuu 50 ensimmäisinä ilmoittautunutta. Bussi lähtee seurojentalolta sunnuntaiaamuna klo 9.00. Ne jotka eivät ole mukana kiertoajelulla, voivat tulla suoraan rantakalalle Partalaan. Tapahtuma alkaa siellä klo 12.00. Ruokailun jälkeen siirrytään seurojentalolle jossa päivän ohjelmaa jatketaan.

Ruokailu ja kahvitus maksaa yhteensä 20 euroa. Bussikiertoajelusta peritään lisäksi viiden euron maksu.

Tapahtuman mahdollinen tuotto osoitetaan lyhentämättömänä Kiteenlahden kyläyhdistykselle.

Tervetuloa suurella joukolla mukaan!

Jatkotarina Fordeista ja vähän muustakin

Pajapellon nurkan tarinoissa kerroin toukokuun lopulla ukon konekaupoista. Uskon siksi juttujeni seuraajien olevan asiasta "jyvällä". Liika on liikaa näissäkin ropinoissa, mutta jos jaksaa tekstiä edelleen kahlata, tässä tulee lisää siitä aiheesta.

 

Tässä kesän vaiheessa Ford on jo ikään kuin kotiutunut Kiteenlahden maisemiin. Otos on kesäkuun 10. päivän "saalista".

Tällä kertaa mukana on lisää kuvia Fordista joka ilmestyi Pajapellon nurkan pihaan toukokuun kolmannella viikolla. Muutamaa päivää myöhemmin uudet omistajat veivät ukon kokoelmista niin Fahrin kuin Dextankin uusille olomaille. Ostoksena Ford oli yleisesti ottaen kunnossa. Pari ohjaamonlasia piti uusia ja laittaa peli rekisteriin. Kilvet oli edellinen omistaja vienyt Liperin nimismiehelle heinäkuussa 1989. Tieajoa ei ollut, joten asia oli lainvalvojan silmin katsottuna kunnossa.
      Uutena traktori oli myyty joensuulaisen Ford-piirimyyjä Kemiläisen toimesta Juuan Polvelaan keväällä 1981. Isäntä innostui vaihtamaan isomman Fordin kesäkuussa 1986. Viisi kesää ajettu 4100-traktori jäi sitten piirimyyjän vaihtokonevarastoon jossa oli aina heinäkuuhun 1989. Kemiläisen vaihtokonekampanja - perusteellinen tarjoushuolto kaikille tietyn hintaluokan koneille - puri. Traktorin osti isäntä Liperin Kaatamosta. Vaihdossa liike sai vuoden 1961 mallia olevan nelos-Nuhvin ja rahaa 69.000 markkaa. Nuhville oli asetettu arvoksi tasan kymmenen tuhatta. Ford-traktorin mittarissa oli tunteja silloin 2.000. Kaikki huollot siihen asti ovat traktorin huoltokuponkivihkossa tarkkoine päiväyksineen.
      Liperin isäntä eli uuden traktorinsa kanssa vain kolme vuotta. Niiden aikana tunteja tuli mittariin lisää 1200. Perikunnalle siirtynyt kone jäi vähille ajoille. Neljä pesänosakasta ovat kaikki pääkaupunkiseudulla. Entisen maatilan rakennukset ovat heillä lomailukäytössä. Vuodesta 1992 traktoriin oli tullut lisää tunteja vain 424. Kun aikaa on kulunut niitä kelatessa 25 vuotta, yhtä vuotta kohti käyttötunteja on ollut keskimäärin vajaat kaksikymmentä. Kaupassa mukaansaadut ketjut olivat olleet yhtäjaksoisesti  päällä kaiketi kymmeniä vuosia. 12 millin ainetta olevat Trygg´it ovat nastoiltaan noin kahdeksankymmentäprosenttiset.

 

Pientä fiksailua myös maalipinnoille on tehty. Kun ajokilla on ikää jo 36 vuotta, alkaa ajan hammas hyvin hoidetussakin koneessa hiljalleen purra.

Käyttötunteihin joita ostohetkellä oli mittarissa 3624, pitää luottaa. Perikunnan miehet ovat pitäneet huoltomuistiota ohjekirjan vapaille sivuille. Kun viimeksi vaihdettiin öljyt perään, vaihdelaatikkoon ja moottoriin, vaihdettiin tavanomaisten suodattimien lisäksi myös molemmat ilmansuodinpatruunat. Tuo operaation jälkeen traktorilla on ajettu hädintuskin 25 tuntia.
      Omina kunnostuskustannuksina muutamia satasia on palanut laseihin, ylipitkän tauon jälkeiseen uudelleen rekisteröintiin, takavaloihin, ja eräisiin ohjaamon sähkökatkaisijoihin. Kun matkan varella on ollut monenlaisia kunnostusprojekteja motskareina ja traktoreina, tämä on ollut niihin verraten helpoimmasta päästä.

 

Vielä kolmas kuva, jälleen hieman eri sektorista. Alaa pitkään seurannut huomaa helposti yhtäläisyydet Syväsen konepajan valmistamiin hytteihin niin Zetoreissa kuin Fiateissakin. Osa ohjaamoista markkinoitiin Terä-merkkisinä. Teuvo Syvänen otti sen tuotenimen käyttöön ostettuaan myöhemmällä urallaan yrityksen nimellä Ypäjän Terä.

T. Syväsen Konepajan tekemä ohjaamo on yllättävän tilava ja erikoisen hiljainen. Näitä ohjaamoita asennettiin (myös Terä-merkkisinä) aikanaan useisiin Zetor-malleihin sekä Fiateihin siihen asti kun kuuluisan muotoilija Pininfarinan suunnittelemat tehdasasenteiset Fiat-ohjaamot tulivat käyttöön.
     Tämä Ford 4100 on niin sanottu välimalli, jossa on etupään osista 3600-mallin etuakseli ja ohjauksen rakenteet. Moottori on iskutilavuudeltaan 3 litraa. Se on hieman enemmän kuin 3600-mallin 2868 kuutiosenttiä ja vähemmän kuin 4600-mallin hieman yli 3,2 litraa. Tehoa  on 54 hv:aa. Tätä moottorityyppiä asennettiin noin viiden vuoden aikana vain kahteen Ford-malliin. 4600-sarja on kehitelmänä 4000-mallin jälkeläinen.

 

Läheltä kuvattuna moottori kertoo olevansa ehtaa Foordia. Pääkytkin on lisävaruste, joka on ollut paikallaan vasta muutamia viikkoja.

Versiossa 4100 kaikki mikä on kytkimestä taaksepäin, on yhteistä 4600-mallien kanssa. Nostolaitteessa on tehoa 1990 kg, mikä on viitisensataa kiloa enemmän kuin alkuun oli 4000- ja 4600-traktoreissa. Tosin vuoden 1981-mallin jälkimmäiseen tuli tämä tehokkaampi nostolaite. Turvaohjaamopakko astui voimaan 1.7.1969. Alkuun ohjaamovalmistajat olivat alihankkijoita eikä niissä liiemmin hienouksilla ylvästelty.
     Uudessa 600-sarjassaan Ford toi vuonna 1976 markkinoille kehittyneen ja hiljaisen Q-ohjaamon. Siihen aikaan se olikin traktorimarkkinoiden hienoin kuljettajan työhuone. Autotehtaan koriosaaminen oli siirretty traktorin ohjaamon suunnitteluun ja tulos oli mainio, mutta myös hinnakas. Se korvattiin myöhemmin eräissä standard-versioissa halvemmalla, myös brittituotantoa olevalla LP-hytillä.  4100-mallissakin oli alkuun tuo Q-ohjaamo. Oletan että saadakseen jonkinlaisen hintaporrastuksen verrattuna 4600-malleihin, Ford alkoi tuossa 1979-1980 maissa tuoda 4100-mallin Suomeen ilman ohjaamoa.

 

 Syväsen konepajan tuotteen avarat ikkunat näkyvät hyvin tässä ohjaamosta ja kojelaudasta otetussa kuvassa.

Pakollisen varusteen se sai Teuvo Syväsen valmistamasta ja luultavasti Ford Q-ohjaamoa merkittävästi halvemmasta hytistä. Valinta ei ollut huono, sillä hytti on isojen ikkunapintojensa ansiosta valoisa ja  ylöspäin levenevänä myös varsin avara. Ääneneristykseen on panostettu ja tuloksena on monia kilpailijoitaan vähäisempi ohjaamomelu. Tuo minulle kulkeutunut yksilö on jo kerrotun mukaan vuodelta 1981, siis kyseisen mallin viimeiseltä tuotantovuodelta. Kun painoa on 2650 kg, traktorin vetokyky on yllättävän hyvä ja voimaa tuntuu olevan normaalipeltotöihin ihan riittävästi.

 

Ohjaamoiden kehittyessä hiljaisemmiksi, tuli radionkuuntelu työ ohessa mahdolliseksi. Fordeissa niitä asennettiin alkuun Q-ohjaamollisiin traktoreihin. Hyvällä perusteella Syväsen ohjaamo sai saman varusteen. Kattorakenne on oma klusterinsa, jossa ovat lämmityksen ja tuuletuksen laitteet, radion paikka sekä tietenkin myös kattoluukku, Tässä se on pika-avattava. 

 

 

Pieni ruostuminen oikeastaan vain lisää traktorin katu-uskottavuutta. Se on kuin miehekästä karheutta, joka ei tositoimiin lähdettäessä tahtia haittaa.

 Kuvakokoelmassa on  mukana toinenkin  samanlainen Ford 4100, joka on "alkuperäiskuntoinen". Alkava ruostuminen johtunee ulkona säilytyksestä, jollainen "tiaisentalli" ajopelillä lienee ollut pian kymmenkunta vuotta. Traktorin omistaa eräs kiteeläinen kaverini.  Alapuolella taas on kuvia seuraavasta kehitysversiosta, joka tehtiin mallista 4100. Kyseessä on harvinaisen hyvässä kunnossa säilynyt ja asultaan siisti yksilö.

 

Kiteen Puhoksessa perinnepäivillä kesällä 2015 nähtiin tämä hienossa kunnossa oleva Ford 4110. Niin kuin kuva kertoo, vielä pitkälle 1980-lukua käytössä oli Syväsen valmistama hytti.

 

Kymppisarjan traktoreissa oli kautta mallisarjan paljon yhteisiä tunnuksia. Hammaspyöräpari kertonee synkronoidusta vaihteistosta.

 

Vuoden 1981 lopulla esiteltyyn kymppisarjaan tuli ohjauspyörän alle sijoitetut vaihdevivut. Alkuun vaihdekaavio oli varsin omaperäinen, joskin toimi varsin hyvin kun sen jujut oppi. Jo uuden vaihteiston esittelytilaisuuksissa Fordilta kerrottiin, että muutaman vuoden kuluttua vaihdekaavio muuttuu tuttuun H-versioon.

 

Puhoksessa nähty yksilö oli kuin "neulalta heitetty". Silti jäi pohtimaan oliko istuin sentään alkuperäinen, ihan tehtaan jäljiltä.

 

Vielä yksi kuva esillä olevasta Ford 4110-traktorista. Säilyttämisen arvoinen välivaihe merkin mallistossa, kuten 30-sarja, joka esiteltiin myöhempinä aikoina tämän jälkeen. Ne ovat vieläkin harvinaisempia, ainakin Suomessa.

 

Siinähän palautui mielikuvissa ollutta Ford-historiaa kuvakokoelman kautta parempaan muistiin. Samanlainen kehitys on ollut monella muullakin merkillä. Onhan niitä kaiveltu esiin monen puuhaajan voimin. Pekka Myyry on toimittanut kaksi kirjaa nimeltä Suuri suomalainen traktorikirja. Jo painoasultaan ne ovat hyvälaatuisine kuvineen upeita teoksia. Muitakin on, kuten Vesa Rohilan monet perinnekoneista kertovat kirjat. Hyvä niin!