Kauniita ruskan päiviä Huhmarissa

Koronakeväässä saatu sydänlomaviikko peruuntui toukokuussa. Optio uudesta jäi elämään. Syyyskuun loppua kun elettiin, saatiin taas mahdollisuus. Nyt teema ei enää ollut sydän, vaan toinen yhtä tärkeä asia, hyvä mieli. Huhmarin lomakeskus toki on ollut tuttu aina siitä asti kun se rakennnettiin Höytiäisen rantamaille nelisenkymmentä vuotta sitten. Lomaviikolle piti toukokuussa tulla joukko kiteeläisiä sydänyhdistyksen jäseniä. Nyt ryhmä oli koottu suurelta alueelta maan eri puolilta. Vain yksi tuttu pariskunta Kiteeltä osui sattumalta joukkoon.

Aika monesti on vuosien mittaan Huhmarissa lomailtu tai pidetty koulutuspäiviä ja seminaareja. Sisäänkäynti ei leveile arkkitehtuurillaan, vaikka onkin ratkaisuiltaan käytännöllinen.

Muutamalla kuvalla voimme palauttaa kauniin ruskaviikon näkymiä mieleen. Höytiäinen on läsnä. Kun alue aikoinaan ay-liikkeen varoin hankittiin lomakeskusta varten, piti ratkaista sen käytölle periaatteet. Se, että harjua käytettiin hyväksi rakentaen sen rinteelle majoituskylä, on edelleen toimiva juttu. Toki joskus purnataan pitkistä kävelymatkoista hotellin palveluihin, mutta liikuntahan ei meille pahaa tee.

Samat sanat edelleen: Höytiäisen komeat rannat ovat olleet uusilla paikoilla pitkälti yli sata vuotta sitten, kesästä 1859. Lopullinen vesipinta asettui 9,5 metriä alkuperäistä alemmaksi ja tätä nykyä lähes kaikki Polvijärven parhaat viljelysmaat ovatkin entistä Höytiäisen pohjaa (kuvat ylä- ja alapuolella). Alemmassa kuvassa vasemmalla on ruskaan värjäytyneitten oksien osittain peittämä kivinen paasi. Sen yläosassa näkyy hieman myös messínkinen laatta, johon on merkitty Höytiäisen alkuperäisen vesipinnan korkeus.

Lomaviikoille pyritään rakentamaan ryhmäkohtaiset ohjelmat. On jumppaa, rentoutusta, kävelyretkiä ja luentoja auditoriossa. Joensuulaisen monitaitoisen Elsi Komun luennot tai muut "performanssit" ovat odotettu osa monia lomaviikkoja. Elsi ei pettänyt nytkään. Lisäksi oli tarjolla kaksi hänen viimeisntä kirjaansa, joista uusin on elämänkerrallinen teos daamin omalta elontaipaleelta. 

Aamiaispöytä kutsui aloittamaan päivää ja useasti menyyseen kuului paikallista antia, kuten vaikkapa Höytiäisen savumuikkuja.

Tiskiltä sai virvokkeita ja nyt on mahdollista ostaa sieltä juotavaa mukaankin, ihan pullo- tai tölkkikaupalla. Tosin prosentit maksimissaankin ovat maltilliset 5,5.

Terassiksi voi sanoa ravintolasalin kupeessa olevaa laajahkoa tarjoilualuetta. Täällä voi viettää aikaa ja seurustella luonnon tuntumassa sekä nauttia näkymistä järvelle.

Viikon lopulla alkoi olla jo tuttuja enemmänkin. Yhteistä iltaa vietettiin joskus ravintolassa. Joukossa oli ainakin yksi mainio hanuristi, Heikki Siilinjärveltä. Porukan luovuus pääsi esiin kun hänet suostuteltiin yhteislauluillan säestäjäksi. Tässä on kiteeläisiä lomanviettäjiä samaan pöytään asettuneina.

Nuotit, Heikki ja harmonikka - siinäpä tärkeimmät osaset onnistuneelle illalle. Kaksi kuvaa miehestä.

Kiteeläinen karaoketaiteilija tulkitsee ihanaa kappaletta Andre´. Arja Havakan tutuksi tekemä Lokki oli myös nyt Huhmarissa kuultujen joukossa.

Pajapellon ukon kulkine odotteli majoituspaikan kupeella tyynesti kokonaisen viikon. Lauantaiaamuun päästyä oli edessä nyt jo odotettu matka kotiin. Puolukkametsät olivat jo mielessä. Ei siinä muu auttanut kuin pistäytyminen Kiteenlahden Salolla. Paluussa sieltä eilisiltana olikin ämpärillinen syysherkkua takakontissa!

Tätä lajia on syksyllä 2020 riittänyt jokaiselle halukkaalle. Vielä jää metsään suuret määrät keräämättömiä marjoja - harmi sekin!

Niin ovat kypsiä ja mehukkaita ettei todeksi uskoisi!

Sinne jäi Huhmarin lomakeskus ja sen ruskaa hehkuvat vaaramaisemat. Ehkä tie vielä tuo tänne uudemman kerran, vaikka tätä ikää alkaa olla jo piisalle asti.

Huhmari on ollut tarpeellinen lisä maakunnan matkailu- ja lomakohdetarjonnassa. Kauan johtajana toiminut Kari Rantanen on jo eläkkeellä, mutta yhä muistetaan että hänen vuosinaan alue kehittyi monessa suhteessa. Tänään alkaa jo näkyä ajanhampaan vaikutus lähinnä majoituskylän mökeissä. Vuosia on ollut meneillään ainakin lomakaksioitten saneeraustyö. Sitä on tehty hiljalleen, mutta koronan aiheuttaman hiljentymisen takia talous ei juuri nyt anna mahdollisuuksia edetä asiassa. Toinen seikka on, että isommat lomamökit alkavat muutenkin jäädä ajasta jälkeen. Niissä on vain yksi makuuhuone, mahdollisuus lisävuoteeseen olohuoneessa ja iso parvi, jonne voi majoittua jopa 6-8 henkeä. 

Tämän ajan vaatimustasolla kaivataan suurempaa yksityisyyttä, eritoten omia makuuhuoneita enemmän. Ehkä joku taitava suunnittelija voisikin noissa lomahuviloissa todetun puutteen saada joskus eteen tulevassa saneerauksessa korjatuksi. Vuonna 2016 Karjalaisessa kerrottiin hankkeesta rakentaa majoitushuoneita hotellirakennnuksen yhteyteen suunniteltuun siipeen. Se antaisi mahdollisuuden ikääntyvien vieraitten helpompaan majoittumiseen. Kaikki eivät halua tai jaksa kulkea päivittäin moneen kertaan satojen metrien matkaa hotellilta majoitusmökkeihin. Toivotaan että poikkeuksellinen aika saisi päätöksensä ja Huhmarissakin alkaisi uusi nousu. Monelle meistä se on vuosien varrella ollut hyvä virkistäytymiskeidas - vieläpä lähellä - sijaitessaan oman maakunnan alueella.

Vaikeuksia blogin kirjoitusnäkymässä ja tekstin sekä kuvien siirrossa.

Koronasyksyn kohokohtiin kuuluu ehdottomasti retkemme Kainuuseen. Raatteentie on käsitteenä ja historiallisilta asioiltaan tuttu, mutta vasta nyt sitä päästiin paikanpäältä katselemaan. Tässä uudella blogisysteemillä yritän reissusta jotakin kertoa ja samalla harjoitella uusina esiin tulleita asioita siinä sivussa. Kuvassa on Raatteenportin parkkialuetta ja ravintolan toinen sisäänkäynti.

 

Talvisodan muistomerkki on suomussalmelaisen Erkki Pullisen taiteellinen työ. Muistomerkin 17.000 kivipaatta kuvasivat hänen ajatuksissaan kaikkia Raatteentien taistelujen uhreja. Niitä oli Neuvostoliitosta, Ukrainasta ja myös Suomen armeijasta.

 

Talvisodan ensimmäisinä päivinä, tarkalleen 3. joulukuuta, putosi neuvostoilmavoimien hävittäjä Kiantajärveen. Jään petti koneen alla, mutta lentäjä pelastui ja paikalliset siviilit auttoivat hänet takaisin Neuvostoliittoon. Koneen runko nostettiin jo aiemmin mutta sen hyvin säilynyt moottori vasta muutama vuosi sitten. Nyt se on hienossa kunnossa museoesineenä Raatteentien museossa. 

 

Kunnostettua juoksuhautaa Raatteentien taistelujen alueella.

Museon sisätiloissa on kiinnostavaa sotahistoriallista esineistöä.

 

Iso osa onnistunutta Kainuun matkaa oli hyvä yöpymispaikka joka löytyi aivan läheltä, vajaat kymmenen kilometriä Ämmänsaaresta Puolangan suuntaan. Siisti ja tilava sekä hyvin varusteltu loma-asunto oli meille täydellinen valinta.

 

Missäpä suomalainen reissaaja ilman "kylyä" pärjäisi. Hulppea sauna meille olikin illan päätteeksi tarjolla. Ja löylyjä piisasi!

 

Sinne jäi Kainuu ja sen upea ruska. Ajatus uudesta matkasta näille seuduille jäi elämään. Ehkä jo ensikesänä ja uudella teemalla?

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Viime keväänä Google ilmoitti muutoksista bloginäkymissä. Oli mahdollista säilyttää entinen kirjoitusalusta ja jatkaa tutulla systeemillä. Tein valinnan näin. Kesätauon jälkeen kaikki oli muuttunut. Vaikuttaa että hankaluuksia ja uuden oppimista on tullut lisää. Helposti seurattava tilastointi ja lukijat-osio näyttää hävinneen jonnekin. Suuri harmi on kuvien siirtäminen ja kuvatekstien upottaminen kuvien alle. Ehkä tässä vielä jotakin oppii, jos ei muuten niin viisaammilta kyselemällä. Tämä nyt syntynyt blogikirjoitus on osa tuota opettelua, toistaiseksi vielä omin voimin!

Pieni lisäys teemaan: Internet Explorer näyttää selaimena vetelevän viimeisiään? Kun menin nettiin Crome-palvelinta käyttäen, suurin osa blogia vaivanneista ongelmista näyttää jääneen taakse. Tämän olisi asiaan paremmin perehtynyt saattanut arvatakin, mutta nyt oppi tuli kantapään kautta!

Tauon jälkeen

 

Lähes kaksi kuukautta hiljaisuutta Pajapellon ukon blogissa on takana. Koronakesä on osasyyllinen, mutta muitakin syitä löytyy. Ei kesä silti ole tapahtumaköyhä ollut - matkusteltu on kotimaassa ja rantasauna ollut vilkkaassa käytössä. Marjoja on kypsynyt puutarhassa ja metsiköissä. Sieniäkin on syksyn edetessä saatu. Nyt ruska alkaa olla kauneimmillaan.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Yksityisyyden suojaa nauttii esimerkiksi meidän terveytemme. Kun ikää on jo yli 80 vuotta, monenlaista remppaakin elämään jo kuuluu. Olen pitänyt yhteyttä muun muassa tämän blogin kautta vertaisryhmään, joka parin vuoden kuluessa muodostui kolmella kuntoutusjaksolla Siilinjärven suunnassa. Terveyttä koskeva tiedonvaihto on ollut avointa ryhmän sisällä edelleen, vaikka viimeinen kokoontuminen olikin jo syksyllä 2019.

Tahdistinpotilaana olo ei ole aina ongelmatonta. Itsellä ongelmia tuli kevättalvella 2019. Säätöjä yritettiin muutella, mutta hyväksi koettua tulosta ei lääkärien mielestä saatu aikaan. Kesäkuussa sitten jouduttiin sulkemaan pois se toiminto, joka tahdisti vasemman kammion pumppauksen tavoiteltuun rytmiin oikean kammion kanssa. Syynä oli se, että palleahermo sai sähköisiä ärsykkeitä sen lähellä kulkevasta tahdistinjohdosta. Tuntemukset muistuttivat sähköpaimenesta tuttuja iskuja,  mikä ei tunnu miellyttävältä.

Vajaaksi säädetty tahdistin toimi nyt enää liian hitaitten tai liian nopeitten sykkeiden valvojana ja tarvittaessa niiden oikaisijana. Etävalvonta teki muutamia hälytyksiä sykkeen pyrähtelystä noin 180/min. tasolle. Vointi ei ollut hääppöinen melko vaikean hengenahdistuksen takia. Kokeilut keuhkoputkia avaavilla lääkkeillä eivät antaneet toivottua apua. Viimein tuli mieleen kokeilla, olivatko menneet 15 kuukautta rauhoitelleet liiaksi herkistyneitä hermoratoja. Tahdistin säädettiin alkuperäiseen moodiin, yllättävästi palleahermo-oiretta ei saatu esiin. Periaatteessa sydämen pitäisi nyt taas toimia tuntuvasti viimeaikoja paremmin. Onko niin, sen näyttävät tulevat viikot.