Suojärveen tutustuttiin kevätretkellä

Suojärven uusi ortodoksikirkko keväisen päivän illansuussa 24.5.2013.

 Suojärvi on paikkakunta, joka varsinkin ajoilta ennen sotia  tunnettiin suurista metsistään, sahoistaan ja siihen aikaan jo kehittyneestä Suvilahden taajamasta. Lukuisat Kiteen miehet olivat siellä talvisin savotoissa. Hevoset, reet ja ja tarpeelliset rehut lastattiin junaan Matkaselässä ja kiskot veivät työporukat Suojärven asemalle. Joillekin miehille sattui elämänkumppanikin paluumatkaan. Niinpä Kiteenlahdessakin oli eräässä talossa suojärveläissyntyinen emäntä. Nykypolvi tietää yhdistää Suojärven ainakin Bomba-taloon, Aira Samuliniin ja "Hyrsylän mutkaan", jonne jäi iso joukko siviileitä mottiin ja sotavangeiksikin jo talvisodan alkupäivinä. Kiteen mieskuorosta oli liki 20-päinen joukko tutustumassa nykyiseen elämään Suojärvellä. Tieyhteys on huono, mutta onneksi parannustyöt ovat kaiken aikaa käynnissä. Itse kaupunki on melko ankea, mutta iloa tuo uusi, juuri valmistunut ortodoksikirkko, joka kohoaa komealla kummullaan kaupungissa hyvin keskeisellä paikalla.

Kevään kelirikkoaika ei ole paras mahdollinen valinta Suojärven matkaa varten. Tässä näkymä savisen hetteisellä alkumatkan tieosuudella Pitkärannan risteyksestä itään.

Sotilasmuistomerkki on lähellä Pitkärannan risteystä. Osa joukostamme on menomatkan ensimmäisellä tauolla muistomerkin vieressä.

Muistomerkki, Murheen Risti, on pystytetty suomalaisten ja venäläisten yhteistyönä. Suru on yhteinen, äidit kaipaavat poikiaan ja puolisot aviomiehiään. Sillä ei tässä suhteessa ole merkitystä kumpaisella puolella rintamaa taisteltiin.

Murheen Risti- muistomerkki on vaikuttavan suuri monumentti.

Karjala-hotelli oli majoituspaikkamme Suojärvellä. Kuoron miehet Matti Saukkonen ja Mauri Kakkonen keskustelevat paikallisen Marina-oppaamme kanssa.

Suojärven luterilainen kirkko sijaitsi korkealla mäellä. Samassa paikassa on nyt Karjala-hotelli. Silloisen temppelin muistokivi sijaitsee hotellin pihalla. Kirkko tuhoutui talvisodan alkuvaiheessa joulukuussa 1939.

Hotellin sisäänkäynti ja kuvassa on tarinoilla Mikko Turtiainen Erika ja Hannu-Heikki Hakulisen kanssa

Karjala-hotellin piha ja bussimme, jota kuljetti Linja-Karjalan "safööri" Pekka Havukainen.

Vaikka Suojärvi ei kuulukaan maailman metropoleihin, pankkia täälläkin tarvitaan.

Katunäkymää Suojärven keskustasta

Suojärveläinen "hruhtshovka", kuten neuvostoajan loppupuolen kerrostaloja heillä nimitettiin

Vaikka yleisnäkymä kaupungilla onkin ankea, toki muutamia uusia omakotitaloja hoidettune pihoineen siellä täällä näkyy olevan. Tässä on  niistä eräs.

Autot tarvitsevat huoltoa ja varaosia - idässä ja lännessä. Tässä "makasiinissa" sellaisia on tarjolla!

Polttopuitten tekoaika, huhti-toukokuu, on yhteinen niin Suomen,kuin Venäjänkin Karjalassa. Tämä "ranttee" sijaitsee Suojärvellä.

Suojärven vanha kirkko  tuhoutui talvisodassa, mutta kuva vuodelta 1928 kertoo millainen rakennus se oli.

Suuri ilo suojärveläisille on uusi kirkko. Se on juuri äskettäin valmistunut ja rahoitus tuli suurelta pietarilaisyriritykseltä, joka tekee siellä isoja tienrakennusurakoita.

Kirkossa on mahtavan hieno akustiikka, jonka saimme itse todeta, kun lauloimme siellä muutaman hengellisen sävelmän. Kirkossa oli hetkeä aikaisemmin  ollut messu ja siksi sisätiloissa leijaili suitsutusten jäljiltä vielä melkoinen savuverho.

Koristeellista osaavan sepän käsityötä on nähtävissä kirkon ikkunoiden teräsristikoissa.

Rakennus on uusi, mutta tulppaanit ovat jo ehtineet kukkaan seinustan kukkapenkissä.

Suojärvellä on suuri vanäläinen sankarihauta muistomerkkeineen. Kukitus on äskeisen voitonpäivän, 9.5., jäljiltä vielä kauniissa kunnossa.

Sama kukitettu muistomerkki läheltä otetussa kuvassa.

Hotellissa on neuvostoajan peruina vielä omatoimikeittiö niitä majoittujia varten, jotka eivät ruokaile hotellin ravintolassa.

Omaa porukkaamme ravintolassa iltatapalalla.

Paikallinen naislauluryhmä Makovtsvet, suomeksi Unikonkukka, kävi tervehtimässä kiteeläislaulajia. Keskellä on laulajien johtaja Natalia Ionina ja oikealla oppaamme Marina.

Unikonkukka-ryhmä esitti meille useita kappaleita ohjelmistostaan.

Kiteeläistä kuorolaulua yhteisessä illanvietossa. Hannu-Heikki on puikoissa.

Hannu-Heikin ja Natalian duettona oli slaavilainen sävelmä Unohtumaton ilta.

Hotellin respassa meitä palveltiin ystävällisen hymyn kera. Siksi liki viisikymmentä euroa hengeltä maksamaan tullut ruoka- ja majoituspakettilasku ei tuntunut liian isolta.

Yhteispotretissa kuoronjohtaja Natalian kanssa. Suomalaisseniori pääsi itseään parempaan seuraan!

Joukkomme on nyt lauantaina 25.5. jo paluumatkalla ja Kollaaan taistelumuistomerkin juurella. Paikka on miltei  Loimolan kylän kupeessa. Markus Lehtipuu kertoo Karjala-matkaoppaassa, että muistomerkin yläosa murtui vahingossa pystytyksen yhteydessä. Ilkivalta ei siis ollut kysymyksessä.

Suojärven matka on takana. Muistoissa sinne palataan monesti jatkossakin, ehkä uutta matkaakin  suunnitellen. Väkiluku kaupungissa on nyt vajaat 15000, kun neuvostoajan loppuvuosina Suojärvellä asui kaikkiaan noin 25000 ihmistä. Nykyään työtä tarjoavat vain muutamat metsänkorjuuta tekevät firmat ja rajavartiosto. Yleisesti Suojärvellä ja matkan varteen sattuneissa kylissä, kuten Piitsjoella ja Loimolassakin, sinnitellään pienilllä kotitarvepalstoilla ja satunnaisten ansioitten varassa. Oikeastaan on ihme, että lastenvaunuja työnteleviä äitejä ja isiä oli monesti katunäkymässä ja matkanvarren pikkukylissäkin. Ainakin se kertoo. etteivät elämänusko ja paremman tulevaisuuden näkymät ole ihmisten mielistä tyystin hävinnneet. Kun uusi tie joskus valmistuu, ehkä myös köyhyys lähtee sitä myöten pois koko Suojärven piiristä. Sitä ainakin tällä matkalla mukana olleet vilpittömästi toivovat!

Ja lopuksi pieni vinkki kuvien katselulle: Mene jutun alkukuvaan ja klikkaa hiiren vasenta painiketta sen päällä. Saat kaikki tarinan kuvat katseltaviksi yhtenä kavalkadina ja isossa koossa. Silloin kuvien yksityiskohdat toistuvat paremmin katseluelämyskin paranee!

Kevätsointuja Kipakka-ravintolassa

Kiteen Mieskuoron laulajajoukko johtajansa Hannu-Heikki Hakulisen kanssa. Vasemmalla on eräs konsertin säestäjistä, Timo Hacklin hanureineen.

Keväistä huhtikuun viimeistä sunnuntaita 28.4. juhlistettiin Kiteellä lukion Kipakka-ravintolassa kahvikonsertin merkeissä. Paikalle oli saapunut pitkälti toista sataa mieskuorolaulun ystävää. Ohjelmavalinnoissa kuultiin kuoron perinteistä kumpuavia tuttuja lauluja. Säveltäjäniminä mukana olivat mm. Oskar Merikanto, Toivo Kärki, Jukka Kuoppamäki, jopa puolen vuosituhannen takainen keskieurooppalainen C.B.Pergolesi sävelmällä Jospa oisit kaunokukka.  Kuoron lähihistoriasta peräisin taas oli slaavilaisten laulujen osio. Siihen kuuluneet kappaleet olivat valintoja 1990-luvun lopulla toteutetusta slaavilaisen musiikin konserttisarjan ohjelmistosta, josta tehtiin myös kuoron ensimmäinen CD-tallenne Marianna.

 

Konsertin yksi teema oli huhtikuuun lopulla 2012 lento-onnettomuudessa menehtyneen puheenjohtajamme Teppo Mikkosen muiston kunnioittaminen. Se näkyi eräissä lauluvalinnoissa ja osaksi siitä syystä mukana oli Tepon ihaileman Oskar Merikannon sävellys Eino Leinon tekstiin. Laulu on Oi kiitos sä Luojani armollinen. Kappale esitettiin konsertissa Sortavalan Akateemisen naiskuoron johtaja Valentina Voronetskajan ja Hannu-Heikki Hakulisen duettona. Samaa laulua oli useita kertoja kuultu aikaisemmin duettoparilla, jossa edesmennyt Teppo Mikkonen lauloi miesääntä. Kun konsertin nimi siis oli Keväinen kahvikonsertti, tuo kahvitus tapahtui konsertin väliajalla. 

 

Laulajia ilahdutti useiden Teppo Mikkosen läheisten mukanaolo konserttiyleisössä. Tepon lapset, sisarusparveen kuuluvat ja muuta sukua oli päässyt juhlaan mukaan. Mieskuorolaiset lausuvat heille vielä tässä siitä lämpimät kiitokset!           

 

Eräs kuoron solisteista oli bassomme Eino Virtanen. Kiteeläisyleisön edessä solistin roolissa miestä ei aikaisemmin ole nähtykään. Omaa "Martti Talvelaamme" tullaan todennäköisesti kuulemaan jatkossakin, ainakin se tuntui olleen niin konserttiyleisön, kuin oman laulajajoukkomme toiveena!

Valentina Voronetskaja ja Hannu-Heikki Hakulinen tulkitsevat Oskar Merikantoa Kipakka-ravintolassa 28.4.2013.

Omaksi tehtäväkseni oli annettu konsertin välijuonto kahvitauon jälkeen. Muistelin siinä pidettyä entistä puheenjohtajaa Teppo Mikkosta. Hänen toimestaan Sortavalaan vietiin iso kokoelma Merikanto-sävellyksiä jo yli 20 vuotta sitten. Sittemmin niitä esitettiin Kiteen mieskuoron ja Sortavalan naiskuoron omissa ja kanssamme yhteisissä konserteissa lukuisissa yhteyksissä. Kohteliasta oli, että esityksen tiivistelmän kerroin Sortavalasta mukana olleelle naiskuoron lähetystölle heidän omalla kielellään.



Ravintolan yläparvekkeelta otetussa kuvassa näkyy viihtyisän ravintolatilan sisämiljöötä. Kuva kertoo myös siitä, erttä salin istuinpaikat olivat konsertissa täynnä yleisöä. Laulajajoukko johtajineen on kuvan vasemmalla reunalla. Laulajat haluavat tässä jälkikäteen kiittää kaikkia tapahtuman onnistumiseen vaikuttaneita. Jo mainitun Timo Hacklinin lisäksi säestäjinä olivat viulisti Liisa Karhu ja pianisti Tuula Tiainen, joka toimi myös kuoronjohtajana kappaleessa Kuljen yksin autiolla tiellä. Johtajaa tarvittiin, kun Hannu-Heikki itse esiintyi tuon laulun solistina. Iso kiitos kuuluu myös kaupungin kulttuuritoimiston "työmyyrälle", Seppo Savolaiselle! Hänen ansiotaan oli esimerkiksi kaunis konserttiohjelman käsilehti ja monet yleisjärjestelyt. Tässä blogikirjoituksessa olevat kuvatkin ovat hänen kamerastaan!

Kevät tuo kaksipyöräiset ajokit baanalle

Ensimmäinen oma ajokki oli NSU Superfox, nelitahtinen satapiikin pyörä. Itse olin ollut talven armeijassa ja työlomalle tulo 9.5.1957 sattui sopivasti samaan aikaan kun uusi pyörä oli noudettavissa joensuulaisesta liikkeestä. Ikä ei silloin vielä painanut: 10. toukokuuta täyttyi 18 vuotta!

Autoilua kesti alkaen tammikuusta 1961, jolloin vanha MZ-pyörä meni vaihdossa Austin Miniin. Keväällä 1975 kärpänen puraisi uudemman kerran ja siihen tarpeeseen tuli hankittua melko uusi Vespa. Toki se oli lapinkävijä, kun edelliskesänä eräs nuoripari oli huristellut sillä peräti Jäämeren rannoilla asti. Kuvassa ovat ostosta ihailemassa silloin 10- ja 8-vuotiaat seuraavan sukupolven edustajat, Katri ja Vesa-Pekka.

Otos on Pielisen ympäriajaon lähdöstä Liperin Kuoringassa kesäkuun ensimmäisenä lauantaina vuonna 2012. Nyt on jo takana liki 10 vuotta viimeisintä motoristikautta, joka alkoi juhannuksen aikaan 2002. Kuvan ajokki on omaa kunnostusta oleva ja pian museoikäinen, 1983-mallinen Honda GL650 Silver Wing.

Uusin ajopeli ikänsä puolesta on tämä Hondan 650-kuutioinen Deauville. Se on tullut kalustoon heinäkuun alussa 2011. Vuosimalli on 2002 ja omia ajokilometrejä siihen on  kertynyt kymmenen tuhatta lisää. Kaikkiaan ajokki on taittanut taivalta rapiat 80.000 kilomteriä ja kunto ei uutta juuri häpeä. Luotettavia nämä japanilaisajokit ovat, voi sanoa: merkistä riippumatta!

Kesäiset kokoontumisajot tuovat vaihtelua ikämotoristienkin kesään. Yllä on kuva Lieksan Timitranniemeltä vuodelta 2011. Siellä elokuun loppuviikkoina järjestetettävä Sudenajo on ollut liki kymmenen kesän säännöllinen käyntikohde. Kiteeläisporukkaa ovat  nuo kuvan keskiosassa olevat kaikki neljä, ja keskenään hyviä kavereita!
 

Vähän pitempää tarinaa motskarivuosilta, alkavan kesän kunniaksi!

Moottoripyöräilyni alkoi 18-vuotiaana kesällä 1957. Sitten oli autoiluaikaa tammikuusta 1961, mutta Vespa-skootteri tuli hankittua rinnalle kesällä 1975. Se myytiin pois 1982, kun oma tytär sai autonajokortin. Silloin Vespan vakuutus siirrettiin vanhaan kuplavolkkariin. Uusi motoristiaika alkoi juhannuspyhien aikana vuonna 2002. Silloin kävimme Jouko Murtosen kanssa Naantalissa ostamassa vuodelta 1981 olevan Hondan pienen matkapyörän mallia GL500 Silver Wing Interstate. Menomatkan istuin Joukon motskarin tarakalla - kuinkas muuten! Mallin valinta oli täysin sattumanvarainen, vaikka tavoite olikin hankkia japanilaisvalmiste niiden hyvän maineen takia.
     Saman pyörämallin versioita itselläni on ollut tähän mennessä jo kolme. Viimeisin, Honda GL650 Silver Wing, on 673-kuutioinen. Se on italiantuontia ja ostin sen projektikuntoisena Turusta keväällä 2010. Tehoa on 64 hv. Malli on 1983, joten museointi-ikä, nykyään 30 vuotta valmistusvuodesta, täyttyy 1.1.2014. Versio on harvinainen ja sen valmistusmääräkin oli pieni. Tarpeelliset kunnostukset museotarkastusta varten on jo tehty. Kaksi minulla aikaisemmin ollutta vuosimallin 1981 Silver Wing- pyörää olen myös museoinut ja niillä on nykyään jo uudet omistajat. Vuodesta 2006 on ollut rinnalla toinen, nuorempi ajokki. Nykyään se on Honda NT 650V Deauville vuosimalliltaan 2002. Ajokilometrejä siinä on tällä hetkellä kaikkiaan noin 80.000.
    Malleista puhuen olen tykästynyt matkapyöriin ja niissäkin huoltotarpeen kannalta edullisiin kardaanivetoisiin malleihin. Monet arvostavat moottorin suurta kuutiotilavuutta ja huimia tehoja, mutta seniori-ikäisen kuskin tarpeisiin noissa omissa pyörissänikin on tehoa riittävästi. Normaalit huoltotyöt olen tehnyt itse, mutta vaativimmat hommat on viisainta jättää ammattilaisille. Ajokauden päätyttyä olen, korjailutarpeen vielä muistissa ollen, tehnyt huollon seuraavaa kevättä varten, joten ajokauden kynnyksellä on yleensä vain pientä kunnostuspuuhaa.
     Moottoripyöräilyssä parasta on kosketus luontoon. Keväiset tuoksut koivunlehtien tullessa välittyvät aistittaviksi, samoin kuin monet muut luonnossa olevat asiat, jopa linnunlaulu, jos hyvin sattuu. Tosin sama asia merkitsee autoiluun verraten suurempaa turvattomuutta. Tiedetäänhän motoristin vammautumisriskin kolaritilanteessa olevan autonkuljettajaan verraten noin 20-kertainen. Se on syytä tiedostaa ja koskaan motoristi ei ajotilanteissa ole liian varovainen. Asia on esimerkiksi oman motoristikerhon, MC-Kiteen piirissä, huomioitu jokakeväisellä ennakoivan ajon koulutustapahtumalla. Siinä turvallisuuteen liittyvät asiat ovat tärkeimpinä esillä. Olen ollut kerhon jäsen yli 10 vuotta ja osallistunut sen toimintaan Ponutaival-talkoolaisena ja olen usein mukana myös kerhon omissa ajotapahtumissa.
     Meillä on oma samaa ikää olevien kiteeläismiesten ajoporukka. Tavallisimmin kolmen tai neljän motoristin joukkona olemme ajelleet eri puolilla Suomea. Kohteina ovat olleet erilaiset motoristitapahtumat tai muut kiinnostavat kohteet, kuten historialliset paikat ja museot. Etelä-Karjalan, Etelä- ja Pohjois-Savon ja Keski-Suomen mutkatiet ovat ainakin osittain tulleet kymmenen viimeisen motoristikesän aikana entistä tutummiksi. Parkanossa kävimme Honda-kokoontumisessa kesällä 2006. Veteraanimoottoripyörätapahtumiin on tehty matkoja eri puolille Suomea, kuten Jämsään, Punkaharjulle ja Imatran kupeelle. Jokakeväinen aktiviteetti on ollut osallistuminen perinteiseen Pielisen ympäriajoon, samoin kuin elokuun lopun käynti Sudenajossa Lieksan Timitranniemellä.

     Kesää kohti kilometrejä moottoripyörällä on kertynyt vaihtelevasti 8.000- 12.000 välillä. Kaksipyöräinen on kesäaikaan monesti korvannut auton ja siksi kauppaostoksillakin tulee usein pistäydyttyä motskarilla. Erityisen polttoainetaloudellinen ajokki moottoripyörä ei sentään ole. Keskimääräinen kulutus omissa pyörissäni on noin 5 litraa sadalle kilometrille. Se on kuitenkin selvästi auton vastaavaa lukua pienempi.
     Naisväki on lisääntyvä osa nykyistä harrastajajoukkoa. Omassa perheessä emäntä ei ole kaksipyöräisiin hurahtanut, vaan pysyttelee "penkkiurheilijana" taustalla. Yhteyksiä kotiin pidetään ajotauoilla puhelimitse, sillä kotona tuntuu olevan vähintään pieni huoli siitä, että papparaisten reissussa kaikki menee hyvin. 

     Toistaiseksi onnettomuuksia ei ole sattunut niiden noin sadantuhannen ajokilometrin matkalla, jotka itselle ovat syntyneet kesän 2002 jälkeen. Kaiken kaikkiaan harrastus on tuonut paljon uudenlaista elämänsisältöä ja ison joukon ystäviä ympäri Suomen. Motoristien joukossa on hyvä yhteishenki, jopa veljeys. "Liivijengit", jotka ovat mustanneet motoristien mainetta, ovat onneksi hyvin vähäinen joukko harrastuksen piirissä olevista.

    Meillä ikäpapoilla liivi on vain selänlämmike ja oman kiteeläisharrastajien joukon tunnus. Siinä porukassa on vain kunnon väkeä. Nuorempia ja varttuneempia. Kuten jo sanottu, naisväkeäkin on yleisnäkymää kaunistamassa ja se osa porukasta kasvaa vuosi vuodelta suuremmaksi!

Neljän vuoden blogihistoriaa

Hieman yli neljä vuotta siten, tarkasti 3.3.2009, kirjoitin ensimmäisen blogini otsikon Pajapellon nurkasta-alle. Kimmoke asiaan tuli silloin äsken perustetun verkkolehden Keski-Karjalan Neloset-puuhamiehiltä. Aikaisemmin tutut Esa A. Luukkainen ja Erkki Jormanainen asiaan yllyttelivät ja samalla avasivat itselleni näkymän täysin uuteen maailmaan blogikirjoittajien parissa. Sitä ennen hädin tuskin tiesin, mitä sanat blogi tai bloggaaja ylipäätään tarkoittivat. Alkuun innostus oli suuri, maaliskuussa 2009 syntyi kymmenlukuinen määrä juttuja, patoutunutta tarvetta kerrontaan oli siis ollut uinumassa. Nykyisin blogikirjoituksia syntyy enää harvakseltaan, hyvä jos keskiarvo on hieman enemmän, kuin yksi kerta kuukaudessa. Oma blogi on antanut mahdollisuuden hyödyntää eläkevuosina virinnyttä valokuvausharrastusta. Monilta matkoilta ja retkiltä kertynyttä kuva-aineistoa on päätynyt elävöittämään blogikirjoituksia. Monilla blogisteilla on kymmenittäin rekisteröityneitä seuraajia. Ilmiö perustuu suurelta osin vastavuoroisuuteen: Puolin ja toisin kommentoidaan toistensa kirjoituksia, jopa monin kymmenin kommentein yhtä kirjoitusta kohti. Itselläni kun tuo sarka on jäänyt kesannolle, kommentteja on ollut vähän. Lukijoita sen sijaan on ollut ilahduttavasti. Siksi tässä muutamia tilastolukuja: Kokonaismäärä katseluissa on tällä hetkellä hieman yli luvun 32.000. Lukijoitten tilasto kertoo katseluluvuista, että suomalaisia tuosta joukosta on tilanteessa 9.3.2013 29.817. Jenkeistä katseluja on 1079, Venäjältä 405, Ruotsista 188, Virosta 155, Saksasta 145, Ranskasta 100, Espanjasta 65, Britanniasta 62 ja Kanadasta 59. Lyhyemmissä tilastoissa ovat olleet mukana mm. Italia, Bulgaria, Valko-Venäjä, Ukraina, Balkanin pienet valtiot, Etelä-Amerikka ja Afrikan valtiot, kuten Kenia ja Etiopia. Myös australialaiset ja Uuden-Seelannin lukijat ovat joskus sivut löytäneet. Kokonaisuutena tilastointitapa sisältää myös virheen, sillä se ottaa luvussa  huomioon vain sen kirjoituksen, joka ensimmäiseksi kullakin lukukerralla avataan. Tavallisesti kävijä kuitenkin samalla kertaa silmäilee useampia blogitekstejä. Sillä perusteella on pääteltävissä, että luettuja kirjoituksia lukijamääränä on tilastoituneita huomattavastikin enemmän. Palautetta tulee harvakseen: eräs ranskalainen, 42-vuotiaaksi itsensä kertonut daami, lähestyi jopa sähköpostilla pari vuotta sitten ja esitti lähempää tuttavuutta perustellen: "kirjoitustesi perusteella uskon, ettet ole paha ihminen"! Helppo moinen tunnustus oli sillä tuntemuksella antaa, jos kaikki perustui kääntäjän avulla tehtyyn Pajapellon ukon kirjoitusten arviointiin. Kiteenlahti-kirjan tiimoilta olleissa yhteyksissä monet Etelä-Suomessa nykyään asuvat entiset kiteeläiset antoivat rohkaisevaa palautetta kertoessaan olevansa Pajapellon nurkasta-blogin aktiivisia lukijoita ja sanoivat välittäneensä linkkiä sivuille omien tuttaviensa tietoon. Ehkäpä puuhaa siksi kannattaa edelleenkin jatkaa! Monet kirjoitukset ovat painuneet pienen historiansa hämärään, mutta muutamat löydetään uudelleen ja uudelleen. Siksi liitän alle kymmenen-kärjessä listauksen. Vielä seuraavatkin kymmenen suosituinta ovat melko usein lukijatilastoissa esillä, mutta tässä kärki: Rautaa ja petroolia Puhoksessa ynnä kaksipyöräiste... 14.8.2010 1239 Viimeinen palvelus ystävälle 29.4.2012 962 Lapin lumoa ja Jäämeren rannikon jylhiä maisemia 1.10.2009 814 Suomen kesässä 4.7.2009, 1 kommentti 532 Kovia aikoja kohtiko Keski-Karjalassa? 8.1.2011 356 Ilo - ihmisen suuri voimavara 9.4.2009 317 Hietaniemi - kansallispyhättö 5.12.2009 283 Usko siirtää vuoria, Kalevi Keinosen suurtyö 24.11.2009, 1 kommentti 269 Elokuisia matkoja, seuraavaksi Baltiaan 7.8.2011 233 Vanhempaa ja uudempaa katseltavaa tekniikan parissa...  Tämä tarina, 5.8.2012 Puhoksesta, on koonnut kaikkiaan  222 lukijaa  ja sai kolme kommenttia.        Jokainen ylle listattu blogin nimi toimii myös linkkinä, jota klikkaamalla voi halutessaan käydä vilkaisemassa suosituiksi nousseita kirjoituksia.

Sukuseurat uusien haasteiden edessä

Ihmisten kiinnostus omiin juuriinsa on ponnistanut etenkin viimeisten parin vuosikymmenen aikana lukuisia sukukirjoja. ATK-pohjaiset lähteet ovat helpottaneet tutkijoiden työtä ja monet kansalais- ja työväenopistot ovat kouluttaneet ison joukon sukututkimuksesta kiinnostuneita. Saatu oppi on auttanut löytämään ja käsittelemään kullekin tärkeän oman suvun vaiheita. Kiteellä yrittäjänä toimiva sukututkija Ahti Kopperi on oman kertomansa mukaan saanut painettuja teoksia kunnioitettavan määrän, joka tässä vaiheessa on jo 14.000 sivullista sukutietoa. Lisää on kaiken aikaa tulossa.

Kuva yllä on Rapionmyllyn putouksen alapuolelta. Osa tarvittavasta energiasta otetaan edelleen oman turbiinin tuottamasta sähköstä, vaikka suurimmalta osalta laitos ja sen monet toiminnot saavatkin käyttönsä valtakunnanverkosta.

Havukaiset, Matikaiset ja Väistöt ovat eräitä sukuja, joiden historia on näin saatu kirjan muotoon. Jokainen näistä tässä esille otetuista kirjoista on massiivinen yli tuhatsivuinen teos. Paitsi sukututkijalle, myös kunkin sukuseuran puuhamiehille kirjaprojektit ovat merkinneet puurtamista valokuva-aineiston ja sukutarinoiden kanssa ja ennen kaikkea mittavaksi paisuneen  teoksen rahoittamisessa. Markkina tosin on useimmiten ollut melko hyvin ennakkoon tiedossa ja iso osa kirjoista on myyty pian  niiden ilmestyttyä. Silti painosta on useimmiten otettu "varman päälle", joten loppuerän markkinointi on tullut seuraavaksi, eikä niinkään vähäteltäväksi haasteeksi.

Uusi haaste taas on mielekkään jatkon löytäminen sukuseuratyölle. Kirjan valmistuttua on melko tavallista, että kiinnostus toimintaa kohtaan hiipuu, kokouksiin tulevan joukon määrä pienentyy huolestuttavasti ja jonkinlainen väsähtäminen alkaa leimata työtä. Viime vuosina rohtoa pulmaan on haettu yhteisistä matkoista.  Nyt ne tavallisimmin on suunnattu lähellä sijaitseviin ulkomaankohteisiin. Havukaisten sukuseura järjesti kahtena kesänä, vuosina 2010 ja 2011, matkat Baltiaan. Kohteina olivat Saarenmaa sekä Pärnu ja Riika. Mukana oli henkilöitä muistakin kiteeläistä suvuista ja ne kesätapahtumat koettiin onnistuneiksi. Mutta vielä jotakin uuttakin pitäisi löytää, toimintaan pitäisi löytää uutta hehkua. Siinä on jatkaville toimijoille haastetta kerrakseen!

Havukaisten sukuseura täyttää nyt vuonna 2013 jo 30 vuotta. Suurin osa perustajajäsenistä on edelleen toiminnassa mukana. Yllä oleva kuva otettiin kesällä 2005, siis kahdeksan vuotta sitten pidetyssä kokouksessa. Paikka oli Havukkalanmäki ja siellä silloin vielä toiminnassa ollut Kiteenlahden kyläkoulu. Vuotta myöhemmin, keväällä 2006, opinahjo sulki ovensa lopullisesti. Hyvä asia kuitenkin on se, että paikka on edelleen asutettu, nyt yksityisessä omistuksessa. Koulun lähellä on paikka, johon ensimmäinen kylään vakituisesti asettunut Havukainen perusti talonsa. Siinä paikassa onkin heinäkuussa 2005 paljastettu  suvun muistomerkki. Lisää tietoa: www.havukaistensukuseura.fi

Kesän 2013 sukukokous juhlavuoden merkeissä pidetään lauantaina 20.7. Juvalla Rapionmyllyn miljöössä. Ehkäpä kokouksen ympäristö on myllyn kahvilatila, josta otetut kuvat ovat tämän kuvatekstin ylä- ja alapuolella. Myllyn väki on luvannut tilojen riittävän, vaikka sukua tällä kertaa kertyisi paikalle paljonkin. Sitä tietenkin toivoo asiassa puuhaajana ollut sukuseuran nykyinen hallitus.

 

Näyttämöllä tapahtuu. Kuvaotos on joltakin edelliseltä kesältä, sillä Rapionmyllyn kesäteatteri on ollut ainakin kymmenkunta vuotta hyvin suosittu kohde, kun erilaiset yhteisöt tai yksityiset henkilöt miettivät kesäaikaisia käyntikohteita. Havukaisten kokouksen yhteydessä ohjelmaan kuuluu myös teatteriesitys, Mika Taluksen kirjoittama  Kerran vielä.

Tämäkin kuva on Rapionmyllyn koskesta. Se osa vedestä joka ei mene turbiinin läpi, tulee padon ylitse tapahtuvana virtauksena alapuolen vesistöön. Kosken kohina kuuluu myllypadon sillalta, ja on kuin viesti yli kahden vuosisadan takaa, jolloin myllypaikka oli vielä nuori. Näin kerrotaan, mutta jos menneitä vuosisatoja  vielä lisää tutkitaan, saattaa myllypaikallekin löytyä uutta ja nyt kerrotusta hyvinkin paljon vanhempaa historiaa.