Vanhusten asia ei ole pikkujuttu tämän päivän Suomessa

                                      

Entinen Kesälahden kunnan virastotalo sai uuden käytön hoitokotina. Kun saneeraus  tuli valmiiksi, kyseessä on varsin hieno ja nykyaikainen kokonaisuus tähän todelliseen tarpeeseen.

Vielä ennen vuosituhannen vaihdetta oli olemassa näkemys, että suurta tarvetta yhteisesti järjestettyyn vanhusten asumiseen ei ole. Kiteen vanhainkodinkin hoitopaikkoja vähennettiin tuntuvasti. Ihanteena pidettiin, että vanhus asuu omassa kodissaan elämän kalkkiviivoille asti. 

YHTÄLÖ EI TOIMI, niin ihanteellinen kuin se tavoitteiltaan onkin. Jos nuorempi polvi on muuttanut töiden perässä muualle, syrjäkylässä yksin mökkiään asuva vanhus on monessa mielessä turvaton. Ateriapalvelut voidaan järjestää keskitetyn systeemin kautta, mutta turvallisuuden tunnetta ei voida kuljettaa paketissa. Äkillinen voinnin heikentyminen on enemmän kuin mahdollista. Kiireellisen avun saanti, edes sellaisen onnistunut tilaaminen, ei ole itsestäänselvyys etenkin jos toimintakyky alentui pahasti.

Vanhusten omaisilla on tarve, perinteisen ajattelun mukaan velvollisuuskin,  huolehtia läheisen ihmisen turvallisesta elosta. Yhteiskunnan peruspalvelujen tueksi ovat viime aikoina tulleet hoitoalan valtakunnalliset yritykset. Lukuisille paikkakunnille on noussut hoitokoteja, joissa vanhuksille tarjotaan kodinomaisessa yksikössä mahdollisuus lähes itsenäisen asumisen kokemiseen. Lisäksi turvallisuutta lisäämässä on aina lähellä oleva ammattitaitoinen hoitoon ja hoivaan koulutettu henkilöstö.

OLI VUOSI 2010 kun Carema Oy, monikansallisesti omistetun Mehiläisen tytäryhtiö, purki yhden viikonlopun aikana Kiteelle vuonna 1978 valmistuneen kaupungin omistaman vanhainkodin. Ja samaan sysyyn polkaisi hetkessä tontille uuden 42-paikkaisen hoivayksikön. Nelisen vuotta myöhemmin sopimukset olivat katkolla, jolloin osoittautui että nyt Mehiläisen tekemä jatkotarjous oli hinnaltaan ylivoimaisesti kallein muihin tarjouksin verrattuna. Väännön tuloksena kaupunki otti toiminnan hoitoonsa jatkaen sitä vuokralaisena tuossa valmiissa kiinteistössä.

Vanhusten hoivan asia on edelleen ajankohtainen. Kaksi vuotta sitten toinen valtakunnallinen toimija, Attendo Oy, rakensi sekin oman yksikkönsä Kiteelle. Tämäkin tuli terveyskeskuksen viereen, tilaa on 41 henkilölle. Tässä tehostetun hoidon asumispalvelua tarjoavassa hoivakoti Esterissä on vaaditun mukaisesti ympäri vuorokauden paikalla olevaa terveydenhoidon henkilökuntaa.

VASTAAVASTI tehostetun hoidon asumispalvelua tarjoavia paikkoja on vielä Rantapiha Haka-alueena tunnetussa suunnassa. Paikkoja on kaiketi yli 40. Siellä on lisäksi 8-paikkainen kaksiosastoinen ryhmäkotisysteemi. Unohtaa ei sovi myöskään Harjulaa Selkuella; onhan siellä kymmeniä eri tasoista tukea ja -hoitoa tarvitsevia asukkaita.

Kesälahti-talo kuuluu Siunsoten piiriin, sielläkin tehostetun palveluasumisen paikkoja on kolmisenkymmentä. Yksityisenä palveluntarjoajana samalla konseptilla on vielä Annala-hoitokodit Kesälahdella noin 35-paikkaisena kokonaisuutena. Vielä on muistettava nykyisen Kiteen kaupungin alueen useat perheryhmäkodit. Asiaa en tunne, mutta varovainen arvio on että niihin on sijoitettu yli kaksikymmentä ihmistä. Kokonaisuudessaan ollaan todella isojen lukujen kanssa tekemisissä. 

LISÄKSI KITEELLÄ on muutamia vuosia sitten yhteiskunnan rahoitustuella aloittanut ikäihmisten vuokratalo Kotkontu. Sen noin 35-neliöisiin yksiöihin mahtuu yli 30 suhteellisen omatoimisesti selviytyvää senioria. Asukkaitten kertoman mukaan talon tarjoamaan asumismuotoon ollaan tyytyväisiä. Monien alueella toimivien hoitokotien ratkaisumallia Kotkontu ei valinnut. Yksi tae kaiken toimivuudelle lienee hoivatarpeen etukäteismäärittelyyn perustuvissa asukasvalinnoissa. Kaikkiaan Kiteellä Kesälahden alue mukaan luettuna on pitkälti yli 250 vanhusta, jotka ovat kerrotuntyyppisten asumis- ja hoivaratkaisujen piirissä. Asiaa tuntevat sanovat, että lähes puolet tässä kerrotusta vanhusjoukosta on muistisairauksista johtuneita sijoittamisia tehostetun hoidon palvelukoteihin. 

SEN LISÄKSI alueella toimivat erityisryhmille tarkoitetut kaksi hoivakotia, Pihlajaharju Selkuella ja Kanervikkola Ruppovaarassa. Kokonaisuutena lähellä laitosmuotoista hoitoa olevan tehostetun hoidon asumispalvelujen piirissä on merkittävän suuri ihmisjoukko. Unohtaa ei sovi sitäkään, että alaa tuntevat henkilöt arvioivat järjestetyn kotihoidon piirissä olevan siinäkin 300 henkeä. Ja  vielä senkin päälle omaishoitajina työskentelevät perheenjäsenet, hoitajastatuksen saaneina tai ilman sitä. Summaten: tässä esille nostettu asia tarjoaa melkoisen paljon ajattelemisen aihetta. 

ON PAKKO  myöntää, että menneeseen aikaan verrattuna vanhusten hoitaminen perheissä on vaikeutunut. Taajama-asumisessa neliöitä yleensä on vähemmän kuin kylien isoissa tuvissa aikoinaan, mutta syitä pitää etsiä myös muualta. Niin sanottu terve itsekkyys on iso tekijä ja tässä ajassa hyväksytty ajatusmalli. Ikääntynyt ja sairasteleva omainen kodissa on ilman muuta epämukavuustekijä. Työelämän muutokset, lisääntyneet avioerot ja uusperheet eivät ongelmaa ainakaan helpota. Kun sosiaalisia palveluja tuottavalla yhteiskunnalla näkyy olevan rahaa asian ratkaisemiseen nykyisellä mallilla, lukuisat vanhukset ovat "siististi" poissa silmistä.  Muutakaan viisasten kiveä ei helposti löydy, joten näillä mennään.

Se ainakin on varmaa, että ennen vuosituhannen vaihdetta laaditut arviot kiteeläisestä vanhushoidon tarpeesta menivät  perusteellisesti pieleen.