On joulukuun kolmas päivä. Annalakodin päätyhuoneessa on kaksi ikkunaa, toinen kohti kirkonkylää ja toinen antaa näkymän Sarvisalon tielle. Vaikka on kaamos, Annikki Töttermanin huone on ihmeen valoisa, vaaleat seinät ovat siihen yksi syy.
ANNIKIN TYTTÖNIMI on Pöllänen. Ruotsalaisperäinen sukunimi tuli aviomieheltä, joka oli häntä huomattavasti vanhempi. Viimeinen iltahuuto kohtasi miehen vuonna 1996. Annikilla on takanaan 40-vuotinen työura suurkeittiöalan vastuutehtävissä. Kun Lotta Svärd tuli kielletyksi rauhansopimuksen ehdoissa, toiminta jatkui Suomen Naisten Huoltosäätiö-nimen alla. Sen eräs tehtävä oli toimia ravintola-alalla Työmaahuolto Oy:n nimissä. Ravintolat työllistivät paljon varsinkin entisiä rintamalottia, silloin Lapin jälleenrakennustyössä. Myöhemmin organisaatio sai todella vaativan tehtävän vastatessaan Helsingin olympialaisten ruokailujen järjestämisestä.
Annikki viettää iltapäivää Annalakodin huoneessaan.
HUOLTOSÄÄTIÖ rakennutti Helsinkiin asuintaloja ja sen varallisuus karttui Lotta-Svärdin perinnön lisäksi lukuisilla lahjoituksilla. Annikki muistaa, että Elisabet Rehn oli asialla kun sanat Lotta Svärd palautettiin säätiön nimeen vuonna 2004. Nykyään säätiön varallisuudeksi lasketaan 65-80 milj. euroa ja se jakaa vuosittain kymmenien miljoonien suuruiset avustukset lähinnä sosiaalisin perustein valituille kohteille. Lotta Svärd -säätiön varallisuus koostuu pääosin sadoista Helsingissä sijaitsevista asuinhuoneistoista. Lottajärjestö täyttää sata vuotta maaliskuussa 2021.
ANNIKKI TÖTTERMANIN työ oli pitkään juuri lottajärjestön perinteenjatkajien omistamien ravintoloiden piirissä. Työmaahuolto Oy:n ylläpitämät ravintolat myytiin vuonna 1978 monitoimialayritys Fazerille. Jatkossa ravintolatoimiala sai siellä nimet Fazer Catering ja sittemmin Amica, joka noin 50% markkinaosuudellaan on tätä nykyä suurin lounasravintolaketju Suomessa. Yrityskaupasta huolimatta Annikki sai edelleen asua Huoltosäätiön 1950-luvulla rakennuttamassa asuntoyhteistalo Naistentalossa Mannerheimintiellä. Kollektiivissa on peräti 279 huoneistoa. Helsingissä olon viimeisinä aikoina asuntona oli 17 vuoden ajan oma osake hienoa jugend-arkkitehtuuria edustavassa punatiilitalossa Pohjoisella rautatiekadulla. Työnantaja oli Fazer-yhtymä aina vuonna 1999 tapahtuneeseen eläkkeelle jääntiin asti.
Helsingin vuosista muistuttavia esineitä mahtuu Annikin pieneen kotiin. Nämä kaksi taulua maalattiin ikkunanäkyminä hänen asunnostaan.
TOTKUNNIEMESSÄ on kesämökki kotitilasta aikoinaan lohkaistulla tontilla, puhdasvetisen Pyhäjärven rannalla. Se oli yksi syy vanhuusvuosien asuinpaikan valinnalle. Jo Helsingistä käsin mökillä oli vietetty aikaa monesti talvellakin, kun rakennus on talvilämmin ja sähköistetty.
- Monesti hiihtelimme aviomiehen kanssa jäätä pitkin Uukuniemelle asti, Annikki muisteleee. Yksin jäänelle ihmiselle paluu synnyinpitäjään tuntui hyvältä. Kaksi sisarta on Ruotsissa, mutta yksi sisar ja veli asuvat Kesälahdella. Hyvin Annikkikin on täällä viihtynyt, tätä jaksoa alkaen vuodesta 2003. Kaksi vuotta sitten yllätti sairaus, joka vei entisen liikuntakyvyn ja pyörätuolista tuli päivittäinen seuralainen. Se on harmillista siinäkin suhteessa, että kesämökkiä ei enää voi entiseen tapaan käyttää virkistäytymispaikkana.
MITÄ AJATTELET vanhustenhoidon tilasta Suomessa, kysyn. - Sen kokemuksen perusteella mikä itselläni asiasta on pitää sanoa, että kansainvälisessä vertailussa nämä asiat täällä on hoidettu todella hyvin, 86-vuotias haastateltava vastaa. Hyvä näin, kaikki eivät sano samaa, joten Annikin näkemys on sitäkin arvokkaampi - myös Annalan henkilökunnan näkökulmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti